Pikkulapsi huutaa itkupotkuraivareita rappukäytävässä, mutta kyllähän tässä jo huolestuu
Huutaa ja itkee äitiä, mutta raivoisan kuuloisesti enemmän kuin onnettoman, on jatkunut jo useamman minuutin. Pitäisikö tässä mennä tarkastamaan että kaikki on kunnossa? Mutta toisaalta ei halua loukata naapuria jos kyseessä on se, että äiti ei halua antaa raivoavalle taaperolle periksi. Mutta onhan tuota huutoa huolestuttavaa kuunnella.
Mutta naapurit tässä rapussa todella asiallisia, tunnen heitä melko hyvin joten siksi kynnys mennä puuttumaan on vähän korkea.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
No jos on rappukäytävässä, niin mene ystävällisesti kysymään, että mitäs täällä itketään? Lapsi varmasti hämmästyy ja unohtaa itkunsa.
Mutta entä jos hänen äitinsä yksinkertaisesti ei halua anna periksi lapsen kiukuttelulle? Jolloin ei välttämättä pidä asiaan puuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on rappukäytävässä, niin mene ystävällisesti kysymään, että mitäs täällä itketään? Lapsi varmasti hämmästyy ja unohtaa itkunsa.
Mutta entä jos hänen äitinsä yksinkertaisesti ei halua anna periksi lapsen kiukuttelulle? Jolloin ei välttämättä pidä asiaan puuttumisesta.
Sitten ei heitä rappukäytävään, joka on yleinen tila
T. Pienen äiti
Jos on aikaa, soittaisin ovikelloa ja kysyisin onko kaikki ok. Varmistaisin että lapsi ei ole jäänyt vahingossa käytävälle
Jos tuo on jatkuvaa niin tee vaan lasu. Eihän tuo ole lainkaan normaalia. Turha itse puuttua tollojen touhuihin kun et saa siitä palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on rappukäytävässä, niin mene ystävällisesti kysymään, että mitäs täällä itketään? Lapsi varmasti hämmästyy ja unohtaa itkunsa.
Mutta entä jos hänen äitinsä yksinkertaisesti ei halua anna periksi lapsen kiukuttelulle? Jolloin ei välttämättä pidä asiaan puuttumisesta.
Lasta ei tule jättää rappukäytävään yksin itkemään ja mekastamaan. Jos et halua puuttua siihen lapsen itkuun niin pimpottele ovikelloa ja juttele äidin kanssa.
Useampi minuutti kuulostaa vähältä. Itselläni oli sisarus, joka veti rutiinisti puolen tunnin itkupotkuraivareita pienenä. Aiheena saattoi olla esimerkiksi se, että joku muu ehti painaa valonappia. Eipä siinä auttanut kuin odotella, että menee ohi.
Jos olisi hiljentynyt parissa minuutissa, olisin huolestunut, että on joku hätänä. (Pitkään aikuisenakin hätkähdin julkisilla paikoilla aina, kun joku lapsi lopetti huutamasta. Alitajunta huolestui heti, että jotain on vialla, jos lapsi parin minuutin huutamisen jälkeen hiljenee.)
Teini-ikään mennessä sisarus onneksi oppi elämään pettymysten kanssa, mutta pitkään sai sitä huutoa kuunnella.
Onkohan lapsi laitettu jäähylle rappuun? Voisit kävellä vaikka koiran kanssa siitä ohi niin itku taatusti loppuu ja lapsi alkaa katsomaan koiraa. Joku pehmolelu ajaa saman asian.
Valitus johonkin. Rappukäytävä ei ole mikään jäähypaikka lapsille.
Tee palvelus sen vanhemmalle. Näytä ovesta jotain lasten mielestä hassua niin se hiljenee.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan lapsi laitettu jäähylle rappuun? Voisit kävellä vaikka koiran kanssa siitä ohi niin itku taatusti loppuu ja lapsi alkaa katsomaan koiraa. Joku pehmolelu ajaa saman asian.
Tai mene tekemään joku pellehyppy siihen lapsen viereen ja kysy "osaatko tämän?" Todennäköisesti hiljenee.
Miksi se vanhempi loukkaantuisi siitä, jos kysyt lapselta, mikä hänellä on meininki? Ei se siihen vanhemman kasvatustilanteeseen vaikuta, vaikka kysyisit. Sitä voi mennä "viemään roskia" ja ohimennen kysäistä.
Niin, onkos se kersa yksin siinä rapussa? Vai äiti vieressä odottamassa että raivari taittuu?
Minun tytär oli tuollainen itsensä tajuttomaksihuutaja uhmaiässä. Ei siinä voinut muuta kuin antaa huutaa tai sitten kantaa vaakatasossa raivoavan kersan sisälle ovesta, autoon, pois kaupasta jne. Siinä mitkään kullittelut auttaneet: "äitin kulta, jos nyt et...". Huutaja vain kainaloon ja menoksi. Menestynyt ja hauska ihminen siitä tuli.
Onko lapsi siis yksin siellä rappukäytävässä? Kyllä silloin voi käydä kysymässä onko kaikki ok. Viet vaikka roskat samalla ja kysyt lapselta, että missäs äiti tai isä on. Jos vanhempi siitä suuttuu, niin se kertoo kyllä jotain heistä. Jos taas vanhempi on paikalla, niin ei tarvitse huolestua. Tuollaista se joskus on. Anna silloin vanhemmalle ymmärtäväinen katse ja toivota tsemppiä.
Tjaa. Meidän lapsella oli puolen tunnin itkupotkuraivareita kun uhmaikä alkoi. Mikään ei auttanut muu kuin odotella. Ei niitä raivareita sitten ollut kuin muutama parin kuukauden sisällä ja loppu sen jälkeen.
Joo se huuto vaan kestää, ellei anna periksi heti. Ikävä tilanne kerrostalossa. Meillä annan lapsen vaan huutaa, naapuriin saakka ei onneksi kuulu ellei olla pihalla.
Hae lapsi luoksesi ja soita siinä samalla hätäkeskukseen, jolloin puhelusi tallentuu. Kerro, että rapussa on yksin äitiä itkevä lapsi, mitä tehdä.
Siinä ei mielestäni ole mitään ongelmaa, kun antaa uhmaikäisen raivota raivonsa pois, JOS vanhempi on läsnä ja pysyy rauhallisena. Sitten jos väliin laitetaan ulko-ovi, rappukäytävän, wc:n, vaatehuoneen tai mikätahansa ovi, jonka taakse pikkulapsi jää raivokohtauksensa kanssa yksin, ollaan ongelmissa. Silloin on vanhempi itsekin menettänyt kontrollin tilanteesta.
No jos on rappukäytävässä, niin mene ystävällisesti kysymään, että mitäs täällä itketään? Lapsi varmasti hämmästyy ja unohtaa itkunsa.