Muistatteko puhelinkopit?

Muistan puhelinkopit. Ne oli hauska juttu

Myöhemmin tuli ladattavat puhelinkortit, joita vanhemmat pystyivät ostamaan lapsilleen.

Haisevia. Likaa ja tupakansavua. Joku kyttäsi lasin takana vai pleksin. Jono ei kiva. Onneksi ne poistettiin. Ei tietoa onko kauppakeskuksissa joku info avuksi tms jos joku hukkaa puhelimensa.

Hakulaitteet.

Muista ja yhtenä päivänä  PUFF ne oli poissa, kukaan ei nähnyt miten ne katosi.

Muistan. Usein soitin linja-autoasemalta kotiin ja kerroin mihin aikaan olen tulossa. 

Olivat saunoja helteillä aurinkoisena päivänä. Moni haisi lisäksi virtsalta. 

Pohjoisessa oli myös punaisia hätäpuhelimia tien varrella.

Puhelinluetteloista karttasivut revitty irti, sitä karttaa olis joskus tarvinnut vilkaista itsekin aina vieraalla paikkakunnalla liikkuessa.

Sitten aloin kyselemään R-kioskeista opaskarttoja, ja melko usein niitä löytyikin keskisuurilta ja sitä isommilta paikkakunnilta. Osa oli oikeita maksullisia karttoja, osa taas oli matkailuväen teettämiä ilmaiskarttoja, mutta nämäkin usein ajoi asiansa.

Muistan, nuo vihreät sittemmin harmaat kusen ja tupakanhajuiset teleoperaattori monopolin yhteydenottopisteet, joissa puhelin oli usein rikki, puhelinluettelo riekaleina tai osin poltettu. Kyllä. Tulee nostalgiakyyneleet silmiin (kusenhaju silmälihasmuistissa).

Ulkomailta löytyy kyllä edelleen puhelinkoppeja. Tämä juttu, että on vain yksi tapa tehdä asiat ja kaikki muu tapa toimia tärvellään, on näitä suomalaisia erikoisuuksia.

80-luvun lopulla sai puhelinkopista soittaa ilmaiseksi senssilinjalle. Siis naisten numero oli ilmainen, miesten maksullinen. Puhelinpalvelu yhdisti random miehen ja naisen puhumaan keskenään. Kakarana tottakai soiteltiin ilmaiseen naisten numeroon pilareita. Puhallettiin mm. sorsapillillä luuriin ja naurettiin. Oli hauskaa kiusata sen ajan inzzelllejä.

Muistan. Rainman pieraisi puhelinkopissa.

Suurta hupia oli lapsena 80-luvulla naputella pitkä numerosarja ja joku vastasi jostain Kiinasta. Puhelu toki katkesi heti. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelinluetteloista karttasivut revitty irti, sitä karttaa olis joskus tarvinnut vilkaista itsekin aina vieraalla paikkakunnalla liikkuessa.

Sitten aloin kyselemään R-kioskeista opaskarttoja, ja melko usein niitä löytyikin keskisuurilta ja sitä isommilta paikkakunnilta. Osa oli oikeita maksullisia karttoja, osa taas oli matkailuväen teettämiä ilmaiskarttoja, mutta nämäkin usein ajoi asiansa.

Mutta ihmeen kaupalla osoitteet löytyi kun keltaisen-pörssin tai sanomalehden myynti-ilmoituksen tavaraa lähti noutamaan 

Mä olen syntynyt vuonna -79. Miksi ihmeessä en muistaisi puhelinkoppeja. Joskus oli joku senssilinja mihin sai naiset soittaa ilmaiseksi. Kavereiden kanssa soiteltiin sinne yleensä puhelinkopeista ja kiusattiin miehiä, että halutaan muka tavata. :D 

Nyt just en muista. Mitäs varten niitä olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Myöhemmin tuli ladattavat puhelinkortit, joita vanhemmat pystyivät ostamaan lapsilleen.

Muistan miten noita kortteja löytyi paljon kaduilta. Siskon kanssa kerättiin muutaman päivän aikana varmaan 20 kappaletta omaksi kokoelmaksi.

Kunnes isä löysi ne ja heitti kaikki roskiin :(

Muistan, piti aina yrittää puhua asiansa nopeasti, ettei kolikot lopu kesken. Jossain vaiheessa taisi olla niin, että Ärkältä sai ostaa jotain puhelinkortteja, joilla sai soitettua ilman kolikoita. 

Oli siellä ilmaisnumeroit johon sai soittaa joku erotiikkalinja. Ainakin joku vastas koppiin