Muistatteko puhelinkopit?

Kun piti laittaa markan kolikko, että sai minuutin puhelun, ja piti rannekellosta katsoa samalla aikaa, ja jos juttu oli kesen ja joutui laittaa lisää rahaa, niin se minuutti kans piti puhua loppuun, ettei mee rahat hukkaan. Välillä kerättiin pulloja karkkirahaa varten ja jos potista jäi ylimääräinen markka, niin käytiin soittamassa yhdessä joku pilapuhelu koulun rehtorille, jonka kotinumero etsittiin puhelinluettelosta.