surullinen olo, mies ei halua enää vauvaa...

Vauvakuume ollut jo useamman vuoden mulla päällä, meillä 5 v. ja 7 v. lapset. Miehelle olen puhunut siitä välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ja taas eilen illalla otin asian esille, ollut jotenki niin ihanaa olla päähiäispyhät kotona lasten ja tietysti miehen kans ja puuhailla yhdessä. Arkena on niin kiirettä ettei asiaa ehdi miettiä niin paljo mutta lomien aikaan se taas tulee mieleen. Miehen kanta on jyrkkä, ei halua enää vauvaa. Koittaa vaan selittää että etkö osaa nauttia näistä nykyisistä, opettele nauttimaan. Sitten itku kurkussa koitan selittää että asiahan on juuri niin että nautin lapsista ja nautin koko perheellä touhuamisesta ja vauvakuume on kova ja saisin samalla antaa aikaa nykyisille lapsillekin enemmän aikaa ja olisin enemmän kotona. Ei se ymmärrä yhtään, suutuspäissään jopa paukauttaa että aletaan sitten hommiin, mutta hän ei maksa yhtään lapsesta aiheutuvia kuluja, ei hoida jne., on vain siittäjänä. Mulla on taas niin surullinen ja paha olla. en tiedä mutta välillä tuntuu miten kaksi ihmistä voi kokea saman asian niin erilailla, itse muistan niitä onnen hetkiä kun nykyiset lapset syntyivät jne. vaikka valvomiset tietysti vauvan kans väsyttivät. Miehellä ilmeisesti päällimmäisenä vain pikkuvauva-ajan raskaus.