Lue keskustelun säännöt.
Liian katkeroitunut/kyyninen parisuhteeseen?
09.01.2025 |
Eli olen 29-vuotias mies, jolla tuntuu olevan aika paljon vaikeuksia tämän asian piirissä. Naiset ovat nykyään kiinnostuneita minusta, mutta minä en naisista (tai miehistä). Olin nuorena hyvin ruma vaikean kystisen aknen takia, ja minua kiusattiin koulussa/lukiossa tämän vuoksi. Armeijan loppumisen jälkeen aloitin yliopiston, jonka yhteydessä parannuin aknesta, pääsin hyvään kuntoon ja sain hyvän koulutuksen ansiosta myös hyvän työpaikan.
Kävin luokkakokouksessa jokin aika sitten, ja monet tuumailivat miten paljon olen muuttunut vuosien varrella. Eniten kuitenkin vaivasi huomio muutamalta naiselta, jotka olivat niitä pahimpia haukkujia silloin aikoinaan. Sitä on vaikea selittää, mutta tuntuu jotenkin hyvin raadolliselta miten kutsutaan fiksuksi ja mukavaksi kun on viimeinkin parantunut vaikeasta sairaudesta, näyttää oikeasti ihan hyvältä ja on rahaakin tilillä. En tuntunut ihmisille kelpaavan nuorempana kun olin oikeastikin vähemmän misantrooppisempi kusipää.
Kannattaako tässä vaiheessa parisuhdetta edes harkita? En ole ikinä ennen seurustellut, seksiä olen harrastanut mutta lähinnä vain yhden yön juttuja.
Kommentit (7)
Ei kannata jos saat seksiä muutenkin. Koskee kaikkia miehiä, ei vain sinua. Sosiaaliset kontaktit hoituu rennommin äijäporukassa ilman mitään turhaa draamaa ja naisten kanssa paneskellaan. Kaikki voittaa ja naisetkin saa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin koulukiusattu, enkä voi sanoa että kaikkea olisin anteeksi antanut vieläkään täysin, mutta kun miettii teini-ikää, niin sen ikäiset vaan on aika pihalla, yhä lapsia sisältä kun keho kypsyy nopeammin kuin mieli. Itsekin varmaan voit miettiä kasvaneesi ja viisastuneesi, kypsyneesi henkisesti niistä ajoista? Elämän arvot muuttuu monilla radikaalisti aikuistuessa. Ja tosiaan jos jotkut teinit on joskus olleet ilkeitä ja kiusanneet niin miksi se tarkoittaisi mitenkään että kaikki muutkin olisi vain ulkonäön ja rahan perässä? mitä jos rohkenisit kokeilemaan että miltä se toiseen tutustuminen tuntuisi? Tutustuessa näkisi kyllä pian että mitä toinen sinusta haluaa... eikä se välttämättä sido mihinkään jos ei halua.
Ansaitset hyvityksen kärsimyksistäsi.
Vahinko kiertämään...kuseta muita kunnolla
No ei kannata "misantrooppisen kusipään" harkita mitään ihmissuhteita saati parisuhdetta. Ei ole jonkun satunnaisen naisraukan syytä sinun traumasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samanlainen tilanne että nuorena miehenä olin täysin ilmaa naisille ja silloin sitä olisi halunnut pariutua. Nyt 32v kun on koulut käyty ja työuralla edetty ja kaikki palikat kohdallaan niin ei enää jotenkin kiinnosta koko touhu vaikka naiset välillä osoittavatkin kiinnostusta. Jotenkin sellainen fiilis että iteltä jäi ne nuoruuden suhteet kokematta ja nyt pitäisi suoraan vaan siirtyä perhe-elämä vaiheeseen sellaisen tyypin kanssa joka on kokenut parisuhdejutut jo jonkun kanssa. Mieluummin vaan viettää aikaa omassa rauhassa ja panostaa hyviin ystävyyssuhteisiin, eikai se pariutuminen ole pakollista jos ei lapsia halua mikä ei itselleni ole mitenkään välttämättömyys. Seksielämän järjestäminen miehenä toki vaikeaa ilman parisuhdetta mutta onnistuu sekin jos vaan haluaa.
Toki myös tämä +30v ikä vaikuttaa myös, 10v sitten ne parisuhteet sisälsivät kaikkea siistiä ja sitä oli kateellinen kavereille. Nyt tuntuu että monet kaverit on kateellisia mulle :D
Asenteesi alkaa olla kohdallaan, sillä naisten kanssa on aina enemmän tai vähemmän omituista kuohuvaa, pinnallista pskaa.
Vielä huomaa seuraava: Jos tänään nainen "rakastaa" sinua, niin huomenna hän on jo poissa tunnesykkyrämykkyrän käännyttyä seuraavaan asentoon.
Siis eikun etsimään nainen ja jos hän ei sinua tyydytä (myös henkisesti), niin lapikasta mokomalle.