Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla alkoholisti isä. Onko asia vaikuttanut jotenkin miessuhteisiinne?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hakeudun samanlaiseen asetelmaan kuin paikkani oli kotiperheessä. Minulla on jokseenkin lheisriippuvainen luonen ja olen "kotonani" kun joudun jatkuvasti kilvoittelemaan omanarvontuntoni kanssa. Hakeudun herkästi ihmissuhteisiin, joissa olen kerjuulla ja altavastaajana.
Tai mistä lienee johtuukaan, mutta pelkään miehiä. Tai en osaa olla niiden kanssa normaalisti. Keskustella ym.
On. Ensimmäinen pitkä suhteeni kesti reilu kuusi vuotta. Erosin miehestä, kun viikonloput rupesivat miehellä olemaan säännöllisesti kosteita ja ei osannut pitää hauskaa ilman viinaa taikka lopettaa ajoissa vaan aina veti änkyrät. En halunnut samaa tulevaisuutta kuin äidilläni on ollut taikka samaa lapsilleni, jota elämä itselläni ja sisaruksillani oli. Nyt olen onnellisesti miehen kanssa, joka osaa käyttää alkoholia normaalisti ja viina ei ole itsestäänselvyys joka viikonlopussa. Olen onnellinen nykyhetkestä ja onnellisena odotan tulevaisuutta, ei tarvitse pelätä.
Minulla on jokseenkin lheisriippuvainen luonen
sitoutumiskammoinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hylkään varmuuden vuoksi usein ensin itse. Usein en kuitenkaan, vaan yritän miellyttää, että kaikki pysyisi ennallaan eikä kukaan lähtisi minnekään T: läheisriippuvainen luonne
En oikein uskalla sanoa omia mielipiteitä yms., ihan nuo klassiset läheisriippuvuuden merkit. Miessuhteissa taipumusta retkahtaa renttuihin ja "pahoihin poikiin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä muutenkaan hirveesti sympatiseeraa alkoholisteja. Tiedän niitten metkut niin hyvin.
äidin sanomiset ovat vaikuttaneet kuin juoppo isä. Pelkään miehiä, esimerkiksi.