Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja... lapseni haluaisi oppia virkkaamaan
17.04.2011 |
mutta opettamisesta ei tässä(kään) asiassa tule oikein mitään.
Vaikka kerrattiin etukäteen että muistaahan hän, että asiaa ei kerralla opi välttämättä ja virheet ei haittaa jne. Niin hirveä huuto kun ei onnistu. Mitään ei saa näyttää. Itkusta räkäisenä vääntää kättä ja riuhtoo, ei siitä mitään tule. Yritän olla kärsivällisyyden ruumiillistuma ja nätisti kannustaa ja pyytää, saako äiti näyttää, pannaan kädet yhteen ja yritetään kahdestaan yhdessä miten sen silmukan saa läpi mutta ei.
Tämmöstä meillä on kaikkien asioiden kanssa: uimaan oppimisesta luisteluun ja kakkutaikinaan.
Lapsi itkee heti ja mitkään kannustelut ja vakuuttelut että eka kerta on vaikeaa mutta ei kannata luovuttaa, ei auta.
Sitten ihan uhallakin tekee oikein mahdollisimman väärin, ihan kuin odottaisi, että suutun tai jotain.
Auuuh.
(ja lapsi on siis ihan normaali ja ikäisensä tasolla. Mutta menee kaikesta ihan tilttiin kun uutta asiaa pitäisi oppia. Ja täsääkin hän ITSE halusi. Mutta ei saa näyttää, puuttua, neuvoa. Kaiken pitäisi syntyä vain, että heittää kerän ja virkkuukoukun ja sanoo että teeppa siitä pöytäliina :((( )
Kommentit (10)
kun ei tiedä edes lapsen ikää. Mutta voin kertoa että oma äitini on innokas käsityö ihminen, virkkaa, neuloo, ompelee jne. Kun minä hänen tyttärensä opettelin noita taitoja niin olin käsittämätön tunari, yksinkertaisesti mistään ei tullut mitään vaikka intoa olisi riittänyt.
Niinpä lakkasin tekemästä mitään käsitöitä.
Nyt aikuisena aloitin salaa opettelemaan yksinäni käsitöitä uudestaan ja oikeasti opin, sekä ensimmäistä kertaa nautin tekemisestä.
Tajusin tuolloin että äitini oli ollut liian vaativa opettaja ja minä olin vaan jännittänyt käsitöiden tekoa liikaa, jotta olisin voinutkaan kunnolla mitään oppia, tai saada aikaiseksi.
Joten anna lapsellesi mukava ilmapiiri opetteluun ja ole posiitivinen, niin lapsi saa hyvän harrastuksen itselleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun vaan opettaa lasta rauhassa tekemään hiirenhäntää, vaikka sitten kilometri tolkulla, jotta oppii tekniikan.
Joillain kädentaitojen oppiminen vaan on hitaampaa kun toisilla. Ja siihen ei auta kun sinnikäs opettelu ja perustekniikoiden jankkaus niin että ne on silkkaa rutiinia.
Ja pieniä harjoitustöitä. Ei mitään suurta paljon työtä aiheuttavaa.
Käsitöiden pitäisi olla kivaa itsensä totetuttamista, jossa taidot kehittyy vaan kokeilemalla ja testailemalla.
Anna lapsen itse tehdä ja odota että hän apuja tulee pyytämään.
Vaikka tekisikin sitten jotain kamalaa tuherrusta, niin kyllä minusta lopputulosta tärkeämpää on että käsitöistä jää kiva muisto ja tekeminen tuntuu kivalta.
Mutta en TODELLAKAAAN vaadi lapselta liikaa. Hän itse vaatii heti oppivansa. Korostan, että noin puolen tunnin veivaamisen aikana ei YHTÄ AINUTTA SILMUKKAA saanut tehtyä, kun yhden ainoan kerran sain näyttää ja sitten vain nyki kättä pois eikä saanut auttaa. Itki vain ja aina kun kysyin, saisinko näyttää, tunki ja väänsi vain silleen ettei varmasti onnistu. Hän siis ei oppinut yhtään mitään. Totta kai ensin pitää opetella sitä silmukkaketjua vain ennen kuin edetään, mutta miten voi oppia sitäkään jos ei kertaakaan opi vetämään koukkua langan läpi kun ei suostu ottamaan minkäänlaista ohjausta vastaan.
Onko kaikkien muiden lapset sitten sellaisia että kärsivällisesti kuuntelevat ohjeita ja heti kas naps oppivatkin :(
tuntuu kurjalta, tämä on meillä tätä todellakin kaiken oppimisen kanssa.
(netti kaatui, nytvasta pääsin vastaamaan)
Tää on todellakin tuttua. Itselläni on kolme lasta ja niin vaikea on kaikkien ottaa ohjeita vastaan, että kiukkukohtaus on taattu aiheesta riippumatta, VAIKKA toivomus oppimiseen lähtisi lapselta. Halu oppia on kova, mutta kyky ymmärtää että mikään ei aukea heti, on olematon. Heti pitäisi olla mestari (nimenomaan omasta mielestä) ja ellei ole, ainakaan mitään ei saa neuvoa vaikka toinen tekee asiaa ekaa kertaa. Mahdoton yhtälö.
Minusta paras tapa toimia siinä tilanteessa, kun räkä poskella rähjätään, on tehdä hommasta loppu. Siis sanoa, että nyt tästä ei tule mitään kun olet hermostunut, nyt lopetetaan ja jatketaan toisella kertaa kun jaksat pysyä rauhallisena. (mitä ei siis välttämättä tapahdu mutta kuitenkin...) Sitten vain laitetaan ystävällisesti mutta päättäväisesti ko. tarvikkeet pois ja annetaan lapsen huutaa loppuun.
helpompaa konstia: Paksu lanka ja sormilla vedät langan alkusilmukan läpi silmukan, kiristät ja vedät taas uuden silmukan. Kun oppii idean, voi sama virkkukoukulla olla helpompaa.
Jos lapsi on kauhean kärsimätön, kannattaa tehdä asiat helpoimman kautta. Tuota oppimaan oppimista voisi noin muuten harjoitella jollakin lapselle mieluisalla ja suht helpolla asialla, siis niin ettei lapsi pääse heti lopputulokseen.
Käsityöt ovat muuten hyviä harjoituksia sinnikkyyden kasvattamisessa. Sen vohvelipyyhkeen lankapujottelu kun ei valmistu yhdessä illassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpompaa konstia: Paksu lanka ja sormilla vedät langan alkusilmukan läpi silmukan, kiristät ja vedät taas uuden silmukan. Kun oppii idean, voi sama virkkukoukulla olla helpompaa.
Jos lapsi on kauhean kärsimätön, kannattaa tehdä asiat helpoimman kautta. Tuota oppimaan oppimista voisi noin muuten harjoitella jollakin lapselle mieluisalla ja suht helpolla asialla, siis niin ettei lapsi pääse heti lopputulokseen.
Käsityöt ovat muuten hyviä harjoituksia sinnikkyyden kasvattamisessa. Sen vohvelipyyhkeen lankapujottelu kun ei valmistu yhdessä illassa.
en kuitenkaan sanoisi ihan täsmäilmauksena että lapseni on kärsimätön. Kyllä hän joissain asioissa on melko kärsivällinekin, vaikkapa palapelissä. Mutta pointti on se, että jos hän ei osaa ja pyytää opettamaan, sitten kuitenkaan ei saa opettaa.
Miten mä sen nyt havainnollistaisin, yritän täsmentää ongelman konkretisoimalla:
Siis tässä virkkaushommassakin kun se on pakko aika tarkkaan alussa näyttää että pidät peukulla tästä edellisestä virkkuusta kiinni että voit jatkaa (muutenhan koko hommasta ei tule mitään, jos se ole "kiinni" peukun ja etusormen välissä) niin en ehdi edes sanoa miten se loppulanka menee kun alkaa jo runnoa ja tunkea sitä virkkuukoukkua ja kiristää langan että sormi on suunnilleen valkosena, ja heti kun sanon (yritän kaikkeni olla ystävällinen ja kannustava) että kultaseni, langan pitää antaa hieman liikkua, muuten et saa sitä läpi siitä silmukasta, niin vain itkua ryystäen tunkee ja tunkee virkkuukoukkua hyvä kuin ei lihasta läpi :(
Ja ennen kuin tulee piipaa-auto tänne arpomaan adhd diagnooseja, niin lapsi kuitenkin siis _on normaali_ ja aivan ikänsä tasolla.
Mutta tuo sormivirkkaus oli hyvä muistutus, mietin, mutta ajattelen että oppiiko siinä sitten väärin sen oikean. Kokeillaan sitä illalla, kiitos vinkistä
Ja kiitos kaikille jotka yrittää auttaa ja ymmärtää minuakin :)
ja just heitti sen sormivirkkauksenkin mäkeen, yritettyään 2sekunttia ja päätettyään ettei onnistu
:(((
terveisin maailman epäonnistunein kasvattaja-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja just heitti sen sormivirkkauksenkin mäkeen, yritettyään 2sekunttia ja päätettyään ettei onnistu
:(((
terveisin maailman epäonnistunein kasvattaja-ap
tää oli mahtava. :) meillä pyöräily - kiroilua ja huutoa, lukemaan opettelu - kiroilua ja huutoa, luistelu - kiroilua ja huutoa.
ei siedä ottaa neuvoja vastaan.
nyt vääntää yksin lastenrinteessä lumilaudalla. kai sit vaan haluaa ite. kantapään kautta.
josko tollaseen virkkuuseenkin auttais, et antais lapsen yksin katsoa vaikka youtubevideosta mallia virkkuuseen, kunnes itse hoksaa miten homma menee?
ite en tajunnut fysiikanopen horinoista lukiossa mitään. jos kysyin jotain, en saanut vastauksesta selkoa. opiskelin sitten lukion fyssan itsekseni. ei sitä aina käy tyylit yksiin. en myöskään arvostanut sitä opettaa yhtään. siinä kai yksi syy, etten antanut sille edes mahdollisuutta.
Käsitöiden pitäisi olla kivaa itsensä totetuttamista, jossa taidot kehittyy vaan kokeilemalla ja testailemalla.
Anna lapsen itse tehdä ja odota että hän apuja tulee pyytämään.
Vaikka tekisikin sitten jotain kamalaa tuherrusta, niin kyllä minusta lopputulosta tärkeämpää on että käsitöistä jää kiva muisto ja tekeminen tuntuu kivalta.