Miten pitkään voi olla yksin ja puhumatta kenellekään ennen kuin se on vaaraksi?

Erakkoluonteinen tuskin kärsii yksinolosta, puhumattomuudesta tai kuulluksi tulemattomuudestaan, mutta entäs sellainen joka ei ole erakkoluonteinen vaan ihan sosiaalinen ja puhelias ihminen?

Tietenkin tällainen palstalle kirjoittaminenkin on jonkinlaista sosiaalisuutta ja "puhumista", mutta toisaalta täällä taitaa harvemmin kukaan tulla aidosti kuulluksi vaan ennemminkin osakseen saa ilkkumista ja vittuilua.

Jonkinlaista live-juttelua on tietenkin ne perusfraasit esim kaupan kassalla, mutta ei niitä nyt varsinaisesti voi sosiaalisuutena ja puhumisena pitää vaan ihan samalla tavalla se ip-kassakin juttelee ja sille voi halutessaan sanoa moi-kiitos-hei. 

Ja voihan sitä jutella itsekseen ääneen ja seinille, miksei viherkasveillekin, mutta onko tuo jo sitten merkki siitä, että ainainen yksinolo ja yksinäisyys on jo aiheuttanut vahinkoa?

Itse huomaan hyräileväni nykyisin tosi paljon ja välillä käyn ihan ääneen keskustelua niin että joko olen hiljaa sen aikaan kun se mielikuvituskaveri juttelee tai sitten juttelen "kaksiäänisesti" eli hoidan sen vastapuolenkin puheenvuorot.

Ei vissiin ole hyvä asia?