Lue keskustelun säännöt.
Puun ja kuoren välissä.. inhoan olla läski, mutta ruoka on parasta elämässäni
24.04.2011 |
ja ns. normaalisti syöminen on kauheaa kituuttamista ja kieltäytymistä.
Oikeasti, rakastan ruokaa ja syömistä ihan liikaa, mutten voi sille mitään, yrittänyt kyllä olen, trust me.
Ollako normaalipainoinen/hoikka mutta elää jatkuvassa kieltäytymisen tunteessa, joka on kurjaa, vai nautiskellako ruoasta ja syömisestä, joka on parasta elämässäni, ja inhota peilikuvaansa.
Äh, asuisinpa autiolla saarella herkkujen kera!
Kommentit (29)
nautit takuulla ruuasta enemmän kuin jatkuvasti ahtamalla. Nyt syöt syyllisyydentunteen kanssa, saat syömisestä hetken nautinnon ja kohta pitää olla taas nauttimassa lisää.
Minäkin olin ennen herkuttelija, mutta sitten kieltäydyin turhista herkuista kertaheitolla ja lisäsin kasvisten määrää huimasti. Pidin todella tarkat ruokailuajat ilman lipsumisia.
Viikko, pari meni kamalissa tuskissa, mutta sen jälkeen aloin nauttia. Jokainen ruokailutilanne oli todellinen nautinto, makuaisti oli virittynyt, tuoksut toivat veden kielelle ja itse syöminen oli suorastaan ihanaa. Eikä jälkeenpäin ollut minkäänlaisia syyllisyydentunteita siitä, että tuli syötyä.
Kannattaa kokeilla! Et menetä mitään, päinvastoin saat rehellisen syömisen nautinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nautit takuulla ruuasta enemmän kuin jatkuvasti ahtamalla. Nyt syöt syyllisyydentunteen kanssa, saat syömisestä hetken nautinnon ja kohta pitää olla taas nauttimassa lisää.
Minäkin olin ennen herkuttelija, mutta sitten kieltäydyin turhista herkuista kertaheitolla ja lisäsin kasvisten määrää huimasti. Pidin todella tarkat ruokailuajat ilman lipsumisia.
Viikko, pari meni kamalissa tuskissa, mutta sen jälkeen aloin nauttia. Jokainen ruokailutilanne oli todellinen nautinto, makuaisti oli virittynyt, tuoksut toivat veden kielelle ja itse syöminen oli suorastaan ihanaa. Eikä jälkeenpäin ollut minkäänlaisia syyllisyydentunteita siitä, että tuli syötyä.
Kannattaa kokeilla! Et menetä mitään, päinvastoin saat rehellisen syömisen nautinnon.
Mutta mulla se ei mene noin. Elän jatkuvassa kieltäytymismielialalassa, vaikka söisinkin ihan kohtuudella enkä kituuttaen. Eikä sellaista mielialaa kestä pidemmän päälle, pää hajoaa.
Mulla on jonkinlainen syömishäiriö ja/tai kieroutunut suhde ruokaan.
ap
Syöminen on ihan ehdoton suosikkipuuhani. Inhoan sitä, jos joudun tarkkailemaan syömistäni. Olen fanaattinen ruoanlaittaja -- ja maistelija ja herkuttelija!
Mutta tosiaan...painoa kertyy herkästi tällä herkuttelu-tyylillä. Mutta kun syöminen vaan on kivempaa kuin laihana oleminen.
ja ns. normaalisti syöminen on kauheaa kituuttamista ja kieltäytymistä.
Oikeasti, rakastan ruokaa ja syömistä ihan liikaa, mutten voi sille mitään, yrittänyt kyllä olen, trust me.
Ollako normaalipainoinen/hoikka mutta elää jatkuvassa kieltäytymisen tunteessa, joka on kurjaa, vai nautiskellako ruoasta ja syömisestä, joka on parasta elämässäni, ja inhota peilikuvaansa.
Äh, asuisinpa autiolla saarella herkkujen kera!
Tää mun vastaus nyt on jo sellanen klisee tällä palstalla. Ja vastustaviakin viestejä on skeptikoilta luvassa, mutta sanompa silti.
Aloita karppaamaan. Aluksi luovutkin jostain ja se tuntuu paljolta, kun joudut hiilarit hylkäämään (pullat, leivät, perunan, riisin, pastan).
Mutta kun totut olemaan ilman hiilareita ja saat muuten herkutella aivan niinkuin ennenkin, niin voi sitä onnea. Syödä saa niin paljon kun haluaa ja paino ei nouse. Netissä varotellaan, että pitää muistaa rasvaa tankata tarpeeksi, mutta sekin tulee kuin itsestään kun tekee sen kermaisen mustapekka (juusto) kastikkeen sille suurellepihvilleen ja paistaa vihannekset kunnolla voissa ja sitten lopuksi käyttää kuitenkin öljy tai majoneesipohjaista kastiketta sen vuohenjuusto tms. salaatin kanssa.
No pyhinä harmittaa, jos on jossain muualla kuin kotona, kun suomalaiset "juhlaherkut" on yleensä pula-aikojen perinteen takia aika hiilaripitoisia. Mutta itse pidän juhlina taukoa ja ilman mielipahaa syön mämmiä ja pashaa ja jouluisin hiukan laatikkoja.
ja ns. normaalisti syöminen on kauheaa kituuttamista ja kieltäytymistä.
Oikeasti, rakastan ruokaa ja syömistä ihan liikaa, mutten voi sille mitään, yrittänyt kyllä olen, trust me.
Ollako normaalipainoinen/hoikka mutta elää jatkuvassa kieltäytymisen tunteessa, joka on kurjaa, vai nautiskellako ruoasta ja syömisestä, joka on parasta elämässäni, ja inhota peilikuvaansa.
Äh, asuisinpa autiolla saarella herkkujen kera!
Tää mun vastaus nyt on jo sellanen klisee tällä palstalla. Ja vastustaviakin viestejä on skeptikoilta luvassa, mutta sanompa silti.
Aloita karppaamaan. Aluksi luovutkin jostain ja se tuntuu paljolta, kun joudut hiilarit hylkäämään (pullat, leivät, perunan, riisin, pastan).
Mutta kun totut olemaan ilman hiilareita ja saat muuten herkutella aivan niinkuin ennenkin, niin voi sitä onnea. Syödä saa niin paljon kun haluaa ja paino ei nouse. Netissä varotellaan, että pitää muistaa rasvaa tankata tarpeeksi, mutta sekin tulee kuin itsestään kun tekee sen kermaisen mustapekka (juusto) kastikkeen sille suurellepihvilleen ja paistaa vihannekset kunnolla voissa ja sitten lopuksi käyttää kuitenkin öljy tai majoneesipohjaista kastiketta sen vuohenjuusto tms. salaatin kanssa.
No pyhinä harmittaa, jos on jossain muualla kuin kotona, kun suomalaiset "juhlaherkut" on yleensä pula-aikojen perinteen takia aika hiilaripitoisia. Mutta itse pidän juhlina taukoa ja ilman mielipahaa syön mämmiä ja pashaa ja jouluisin hiukan laatikkoja.
pisimmillään pari kuukautta, mutta ei mun ruoan/syömisenhimo siitä mihinkään laantunut. Enkä kyllä laihtunutkaan, söin tosi paljon sitten vaan niitä ruokia, joita sai syödä. Ja kyllä niillä hiilarittomilla/vähähiilarisillakin ruoilla lihoo, kun niitä liikaa syö :/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karppaaminen perustuu juuri siihen, että tiedät koska olet kylläinen. Ensin pitää olla terve suhde syömiseen, ennen kuin voi alkaa karppaamaan, jos niitä rasvaherkkuja syö liikaa niin ihan varmasti lihoo, eli se pelkkä hiilarien poisjättäminen ei riitä. Sinulle ehdottaisin jotain terapiaa jos todella olet kaikkesi yrittänyt etkä vielä ole oivaltanut miten oikeasti kuuluu syödä, kuten itse sanoit sinulla on jonkin sortin syömishäiriö. Kokeile psykologia tai ravitsemustetapeuttia tai molempia.
Karppaaminen perustuu juuri siihen, että tiedät koska olet kylläinen. Ensin pitää olla terve suhde syömiseen, ennen kuin voi alkaa karppaamaan, jos niitä rasvaherkkuja syö liikaa niin ihan varmasti lihoo, eli se pelkkä hiilarien poisjättäminen ei riitä. Sinulle ehdottaisin jotain terapiaa jos todella olet kaikkesi yrittänyt etkä vielä ole oivaltanut miten oikeasti kuuluu syödä, kuten itse sanoit sinulla on jonkin sortin syömishäiriö. Kokeile psykologia tai ravitsemustetapeuttia tai molempia.
olevan itselleni kyllä hyötyä, koska olen lukenut netistä ja kirjastosta kaikkien läskivuosieni ajan kaiken mahdollisen oikeaoppisesta syömisestä, ravintoarvoista yms.
Ihan siis ravitsemusterapeuteille tarkotettuja opiskelukirjoja yms.
Teoria on siis hallinnassa, toteutus tökkii, psykologille tai jollekin sellaiselle varmaan tulisi itsensä raahata.
Kuinkahan helposti/vaikeasti aikoja sellaiselle saa?
Yksityiselle ei ole varaa, enkä tiedä pääseekö sinne julkisen kautta, kun ylipainoa ei ole kuitenkaan sairaasti, ts. painoindeksi on alle 30.
Otetaanko mut vakavasti?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen myös karppausta. Varmista vielä, että tosiaan teet sen oikein. Aloita kunnon ketoosilla ja makean, pastan ym himo taatusti katoaa. Nykyään sallin itselleni hiilariherkkuja kun mieli tekee. Kun pitää annoskoot pieninä, ei himo kasva hallitsemattomana.
Toinen vinkki on juoksu. Vähintään 3 kympin lenkkiä viikossa pitää kilot kurissa. Saat syödä enemmän, mutta aikaa siihen ei niin paljoa ole. Lisäksi lenkkeilijä joutuu ajoittamaan syömisiään, eikä lenkin jälkeen tee mieli ahtaa, joten kilot karisee ja kroppa kiinteytyy. Juoksusta myös saa niitä endorfiineja :)
ja ns. normaalisti syöminen on kauheaa kituuttamista ja kieltäytymistä.
Oikeasti, rakastan ruokaa ja syömistä ihan liikaa, mutten voi sille mitään, yrittänyt kyllä olen, trust me.
Ollako normaalipainoinen/hoikka mutta elää jatkuvassa kieltäytymisen tunteessa, joka on kurjaa, vai nautiskellako ruoasta ja syömisestä, joka on parasta elämässäni, ja inhota peilikuvaansa.
Äh, asuisinpa autiolla saarella herkkujen kera!
Tää mun vastaus nyt on jo sellanen klisee tällä palstalla. Ja vastustaviakin viestejä on skeptikoilta luvassa, mutta sanompa silti.
Aloita karppaamaan. Aluksi luovutkin jostain ja se tuntuu paljolta, kun joudut hiilarit hylkäämään (pullat, leivät, perunan, riisin, pastan).
Mutta kun totut olemaan ilman hiilareita ja saat muuten herkutella aivan niinkuin ennenkin, niin voi sitä onnea. Syödä saa niin paljon kun haluaa ja paino ei nouse. Netissä varotellaan, että pitää muistaa rasvaa tankata tarpeeksi, mutta sekin tulee kuin itsestään kun tekee sen kermaisen mustapekka (juusto) kastikkeen sille suurellepihvilleen ja paistaa vihannekset kunnolla voissa ja sitten lopuksi käyttää kuitenkin öljy tai majoneesipohjaista kastiketta sen vuohenjuusto tms. salaatin kanssa.
No pyhinä harmittaa, jos on jossain muualla kuin kotona, kun suomalaiset "juhlaherkut" on yleensä pula-aikojen perinteen takia aika hiilaripitoisia. Mutta itse pidän juhlina taukoa ja ilman mielipahaa syön mämmiä ja pashaa ja jouluisin hiukan laatikkoja.
pisimmillään pari kuukautta, mutta ei mun ruoan/syömisenhimo siitä mihinkään laantunut. Enkä kyllä laihtunutkaan, söin tosi paljon sitten vaan niitä ruokia, joita sai syödä. Ja kyllä niillä hiilarittomilla/vähähiilarisillakin ruoilla lihoo, kun niitä liikaa syö :/
ap
Kuullostaa siltä, että söit samalla jotain hiilareita. Kenties itseltäsi salaa.
Minä olen aina ollut oikea ahmatti ja karppaaminen sopii minulla todella hyvin, koska syön useasti päivässä ja todella paljon. Syöminen on toki vuodessa vähentynyt kun tulee helpommin "yliähkyyn" mutta silti tulee edelleen päivässä sellanen 4000kaloria syötyä.
Ahmimiseni ainoa ongelma on todella rasvainen uloste :) Karppaamiseni takia ei kroppa varastoi uutta ylimääräistä rasvaa ja sitä tulee aina ylimääräset ulosteen mukana. En vain osaa olla ilman rasvaisia herkkuja. Onneksi laihdun kuitenkin kokoajan. Rasvainen uloste kelluu todella herkästi, eli tuttujen luonaon joskus koomisia tilanteita jos käyn paskomassa :D
laihtumistahtini on n.1-2kg kuukaudessa ja ekana kuukautena kun aikoinaan aloitin, niin meni 8kg ekana kuukautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasketkohan kalorit väärin, vai lieneekö sinulla jokin sairaus jonka vuoksi paino laskee?
En mä tietysti täysin hiilihydraatittomasti syönyt, mutta hiilarit pysyivät alle 60/päivä, normaalisti 40-50 hh per päivä.
Ja kaloreita tuli 2000-3000 per päivä enkä mä kyllä laihtunut...
ap
Suosittelen myös karppausta. Varmista vielä, että tosiaan teet sen oikein. Aloita kunnon ketoosilla ja makean, pastan ym himo taatusti katoaa. Nykyään sallin itselleni hiilariherkkuja kun mieli tekee. Kun pitää annoskoot pieninä, ei himo kasva hallitsemattomana.
Toinen vinkki on juoksu. Vähintään 3 kympin lenkkiä viikossa pitää kilot kurissa. Saat syödä enemmän, mutta aikaa siihen ei niin paljoa ole. Lisäksi lenkkeilijä joutuu ajoittamaan syömisiään, eikä lenkin jälkeen tee mieli ahtaa, joten kilot karisee ja kroppa kiinteytyy. Juoksusta myös saa niitä endorfiineja :)
vaan himoitsen ylipäätään ruokaa ja syömistä. Karppauksen aikana himoitsin kaikkea karppiruokaa, juustoja, lihaa, kanaa.. ja kun niitä söi paljon, yli kulutuksen, ei tietenkään laihdu.
Lenkkeilen kyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan totaalisen väärässä, mutta ap sun ongelma saattaa olla tunnepuolella. Syöminen on sulle hyvä keino tuntea positiivisia tunteita? Tulee mieleen yksi hyvä sarjakuva sokeriaddiktiosta. Oota hetki kun mä etsin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syöminen liian tärkeää. suklaata täytyy saada päivittäin.
Lasketkohan kalorit väärin, vai lieneekö sinulla jokin sairaus jonka vuoksi paino laskee?
En mä tietysti täysin hiilihydraatittomasti syönyt, mutta hiilarit pysyivät alle 60/päivä, normaalisti 40-50 hh per päivä.
Ja kaloreita tuli 2000-3000 per päivä enkä mä kyllä laihtunut...
ap
Ei tuohon tarvitse mitenkään laskea kaloreita väärin. Karpatessa tulee tosiaan helposti syötyä paljon kaloreita, kun makeat herkut korvautuu rasvaisilla herkuilla. Ja toisilla tulee suoraan himo rasvaan karpatessa. Hyvä ystäväni alkoi juoda maidon sijaan kermaa ja sanoo sen olevan hyvän makuista. yäks.
Karppaamisessa ja varsinkin ketoosissa rasva tosiaan kulkee koko kehon läpi ja ns. termi "rasvapaska" on monille karppaajille tuttu.
Älä vielä luovuta. Jos hyväkarppaaminen ei auttanut, niin koita ketoosia. Jos et ole varma oletko päässyt ketoosiin ja kusikaan ei ala haista pahalle, niin hae apteekista ketoosiliuska jolla selviää oletko ketoosissa.
nautit takuulla ruuasta enemmän kuin jatkuvasti ahtamalla.
jos ruoka on ainut nautinto elämässä, niin vaatii suhteellisen kovaa taistelua ennen kuin muut asiat voivat tehdä niin onnelliseksi, että jaksaa kituuttaa pienellä ruualla. Moni lihava motivoituisi elämäntapamuutokseen ruuan suhteen, jos muu elämä olisi kunnossa, mutta koska lihavuus estää tämän, niin ei voi sitten olla syömättäkään herkkuja. Ruuan säännöstely voi olla lihavalle sama asia, kuin laihalle ihmiselle olisi kuuden vuoden seksikielto mukaan lukien masturbaatio. Ja kaikki kauniiden ihmisten vilkuilukin olisi kielletty.
aivan totaalisen väärässä, mutta ap sun ongelma saattaa olla tunnepuolella. Syöminen on sulle hyvä keino tuntea positiivisia tunteita? Tulee mieleen yksi hyvä sarjakuva sokeriaddiktiosta. Oota hetki kun mä etsin sen.
että saa todetuksi, että syöminen on tunnepuolen ongelma. Tottakai ruoka tuo nautintoa eli tuo hyviä tunteita. Ei kai sitä nyt kukaan itseään kiduttaakseen tee. Tai ainakin hyvin harva. Toki lopputulema voi olla se, että kituu.
Lasketkohan kalorit väärin, vai lieneekö sinulla jokin sairaus jonka vuoksi paino laskee?
En mä tietysti täysin hiilihydraatittomasti syönyt, mutta hiilarit pysyivät alle 60/päivä, normaalisti 40-50 hh per päivä.
Ja kaloreita tuli 2000-3000 per päivä enkä mä kyllä laihtunut...
ap
En laskenut kaloreita väärin. Yleisimmät muna+pekoni viritykset ei vaan ollu mun juttu, joten tuli todellakin tehtyä tuhteja liharuoka kokonaisuuksia joissa oli paljon rasvaa.
Sinun kannattaa tosiaan varmistaa, ettei ruokavaliossasi ollut mitään piilohiilareita. Sillä vaikka kaikilla karppaus ei suju, niin omien kokemusteni mukaan ne joilla se ei toimi, monesti syövät vahingossa enemmän hiilareita kuin laskevat. Saattavat siis ns. hyväkarpata, mutta hiilareita on kuitenkin sen 70-100g päivässä, joilloin karppaaminen perustuu rasvan ja proteiinin tuomaan kylläisyyteen ja silloin laihtuminen perustuu tosiaan pienentyneeseen enrgian saantiin enemmän kuin hiilareihin ja niiden välttämiseen.
aivan totaalisen väärässä, mutta ap sun ongelma saattaa olla tunnepuolella. Syöminen on sulle hyvä keino tuntea positiivisia tunteita? Tulee mieleen yksi hyvä sarjakuva sokeriaddiktiosta. Oota hetki kun mä etsin sen.
että saa todetuksi, että syöminen on tunnepuolen ongelma. Tottakai ruoka tuo nautintoa eli tuo hyviä tunteita. Ei kai sitä nyt kukaan itseään kiduttaakseen tee. Tai ainakin hyvin harva. Toki lopputulema voi olla se, että kituu.
vaan tuota sarjakuvaa, jossa oli hyviä ajatuksia. Harmi, että se linkki, jossa piti olla kommentti, ei toiminut. Olen joskus lukenut sen kirjoituksen, ja siinä oli myös hyviä oivalluksia.
kuolla saattaa hetkenä minä hyvänsä. ruoka on ihana juttu.