Löytyykö sellaiselle lapselle "diagnoosia", joka siirtymätilanteissa vaatii erityistä huomiota?
Meillä siis tällainen 5-vuotias. Muuten fiksu ja reipas, mutta kun koittaa aika lähteä tarhaan, kauppaan, mummolaan tai vaikkapa synttäreille, niin hän alkaakin leikkimään eikä ole kuulevinaankaan. Mielelläni antaisin kaiken aikani, jos hän olisi ainokainen, mutta perheessämme on muitakin lapsia. Silloin kun hän sitä huomiota saa, kun siihen oikein panostetaan, hän siltikin lyö leikiksi, on velttona ja hihittelee ja mikä ärsyttävintä HÄIRITSEE toisten valmistautumista!!. Arrgh! Eikä hän ole enää moksiskaan, vaikka kuinka hänelle suututtaisiin. Sitäkin on kokeiltu että sanotaan, ettei pääse mukaan, kun ei kerran tee asian eteen mitään.Silloin vasta meteli alkaa=( ( Ja moniin paikkoihin on kuitenkin lähdettävä. Oisko teillä antaa neuvoja? Onko lapsellani ADHD vai mistä voi olla kyse? Neuvoloissa ei ainakaan olla mitään huomattu.
Kommentit (8)
Lapset vaan on erilaisia.
Siirtymätilanteiden vaikeus on monilla erityislapsilla, mutta heillä on kyllä sitten muitakin vaikeita juttuja.
Voitte kokeilla ennakointia, eli teette vaikka ulko-oveen kuvalistan, mitä tapahtuu lähtiessä. Ihan yksityiskohtaisen. Sitten kerrotte hyvissä ajoin "30 minuutin kuluttua lähdetään" "15min kuluttua lähdetään" ... "nyt lähdetään" ja sitten käytte listan läpi alusta loppuun (ja aikuiset ei voi harjoitteluvaiheessa höntyillä, vaan jos listaa käyttää, niin sitä noudatetaan.
Toimintaa voi tehostaa ääneen puhumalla. Ja voit pyytää vaikka lastasikin komentamaan itse itseään ääneen "pue sukka jalkaan"
Mutta tuo lapsen itsensä ääneen pukeminen vois todella auttaa. Kiitos vinkistä=)
T: Ap
niitä mitenkään kiinnosta. Oikeesti aikuiset on ihan samanlaisia omalla tavallaan.
Olen jo melkein neuvoton lapsen kanssa, koska muut lapset eivät koskaan ole käyttäytyneet samalla tavalla. Pikkuhiljaa olen vain oppinut (tai ainakin yrittänyt) hyväksymään, että nämä oikkuilut kuuluvat hänen persoonaansa.
mutta on oikeesti välillä todella hankalaa. Lapsi ei myöskään halua koskaan mitään uutta, esim. harrastusta ei olla löydetty. Lapsi kyllä välillä ihan oma-aloitteisesti "komentaa itseään".
Kuvittelin ensin että tämä on kaikkien lapsien ominaisuus mutta kuopus onkin täysin erilainen.
Ikävää, jos iän myötä ei ole mitään helpotusta tulossa asiaan... :(
Ja sekin on ikävää, että tuo lähteminen on aina yhtä hankalaa ja hidasta, olipa kyseessä sitten päiväkoti tai Linnanmäki...
nyt alkaa ehkä vähän helpottamaan.
Aikoinaan neuvolassa asiasta olen maininnut. Ei me ollaa ainakaan mitään diagnoosia koskaan saatu.