Miksi olin valmis muuttamaan elämääni vasta sitten kun olin valmis menettämään henkeni?
Menin erittäin syviin vesiin mieleni kanssa. En nähnyt muuta ulospääsyä kuin kuoleman ja kuukausien kuluessa se tunne vain vahvistui, että on vain lähettävä pois. Suunnitelma alkoi toteutumaan ja järjestelin asiani siihen malliin, että kohta pääsen pois. Olin täysin varma päätöksestäni.
Kunnes vain heräsin siitä yhtenä aamuna. Aikeet katosivat ja ymmärsin, että nyt täytyy tehdä painavia muutoksia, jotka auttaa minua jaksamaan ja elämään haluamaani elämää. Jäin pois töistä, aloin toteuttamaan unelmaani ja menemään sellaista vakautta ja kestävämpää elämää kohti mitä olen pitkään halunnut.
Minua hämmästyttää vain se, että vasta kun olin valmis luopumaan aivan kaikesta, pystyin siihen mitä minä olen halunnut pitkään.
Noina synkkinä aikoina kyllä rukoilinkin koska en tiennyt mitä muutakaan voisin mutta en tietenkään tiedä oliko sillä merkitystä, varmaan oli. Minusta on tullut uskovaisempi viime aikoina.
Kommentit (14)
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Itsellä vielä muutama vuosi eläkkeelle. Sitten repäisen. Tai alan hoitaa sairasta puolisoa (ei vielä niin sairas, mutta varmaan sitten jo on).
Sähän löysit vaikeuksien kautta just sen mitä jokaisen pitäisi löytää. Että onni ei tule mistään ulkoisesta. Oikeastaan sen voikin löytää vasta kun on valmis menettämään kaiken. Hyvää matkaa elämäsi polulle. Oikea onni tulee sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Sähän löysit vaikeuksien kautta just sen mitä jokaisen pitäisi löytää. Että onni ei tule mistään ulkoisesta. Oikeastaan sen voikin löytää vasta kun on valmis menettämään kaiken. Hyvää matkaa elämäsi polulle. Oikea onni tulee sisältä.
Jos jotain opin todella kantapään kautta, yhtään liioittelematta niin onni ei missään tapauksessa tule siitä, että elämässä on materiaalista runsautta. Minusta tuli ahne ja sokeuduin suuruuden hulluuteen. Lopulta menetin kaiken ja itseni.
Kun olin valmis luopumaan kaikesta niin pystyin tekemään tarvittavia muutoksia.
-ap
Mitä roskaa taas auotaan? Joo kyllä onnellisuus tulee sisältä, mutta kyllä elämä on hel*etin paljon helpompaa, kun asuu tälläisessä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa ei kuolla nälkään, ja jossa ihmisillä on perus oikeudet. Meeppä sanomaan jollekkin etelän maalaiselle, että "onni tulee sisältä ja materiaalilla ei ole väliä." Samaan aikaan kun heillä ei ole kattoa pään päällä ja kuolevat nälkään ja pikku flunssaan. Taas tälläistä kermapes*eiden aukomista, joilla on kuitenkin katto pään päällä, ruokaa ja terveydenhoitoa... Kyllä se on vaan niin, että raha tekee ihmisen onnelliseksi ja elämästä todella paljon helpompaa.
Monesti pitää käydä pohjalla, jotta pystyy päästämään irti vanhasta minästä.
Vierailija kirjoitti:
Oot draamaqueen.
Miksi kirjoitat finglishiä?
M23 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot draamaqueen.
Miksi kirjoitat finglishiä?
Huvixeni.
Vierailija kirjoitti:
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Itsellä vielä muutama vuosi eläkkeelle. Sitten repäisen. Tai alan hoitaa sairasta puolisoa (ei vielä niin sairas, mutta varmaan sitten jo on).
Tässä taas yksi näitä Sitten kun- ihmisiä...
Elämä on ihmeitä täynnä.