Jos olisin ollut köyhä, minusta olisi voinut tulla ns. jännänainen
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt mikä jännänainen on - hän osaa ajatella omaa etuaan ja on tarvittaessa röyhkeä. Voi toimia myös lain väärällä puolella.
Myös sodan olosuhteissa tuollaisista ominaisuuksista voi olla hyötyä tai jossain v-mäisessä yhteiskunnassa, jolloin olisi voinut tyydyttää seikkailunhaluaan ja mielikuvitusta esimerkiksi vakoojana. Olisi päässyt eroon ahdistavista piireistä ja ahtaista ympyröistä.
Mutta koska olen varakkaasta perheestä ja hyvästä yhteiskunnasta, ei minun ole koskaan tarvinnut ryhtyä tuollaisiin juttuihin ja olen saanut ylellisyyden olla hyveellinen.
Miten teidän kohdalla? Osaatteko ajatella omaa etuanne tarvittaessa röyhkeästi?
Kommentit (35)
Mä oon köyhä, mutta en kyllä ollenkaa jännä 🤠
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä oon köyhä, mutta en kyllä ollenkaa jännä 🤠
Etkö osaa katsoa omaa etuasi, liian kiltti? Ap
Voit sinä olla jänä nainen nytkin. Ei se varallisuutta katso.
Itse olen kilttimies, minun persoonani ei taivu jännyyteen. Siinä mielessä kuitenkin ajattelen omaa etuani röyhkeästi, että istun vain kotona yhteiskunnan tuilla. Minusta rahalla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ihmisellä on asunto, ruokaa ja vaatteita.
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä oon köyhä, mutta en kyllä ollenkaa jännä 🤠
Etkö osaa katsoa omaa etuasi, liian kiltti? Ap
Osaan, ja en oo 😎
Mä olin teininä jännäpoika, mutta sitten yritin muuttua kiltiksi, kun oli 2 ehdollista tuomiota alla, ja muutuinkin siltä osin. Olen kai puolijännä nyt. Ainakin olen kova jännittämään.
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Tunnetko yhtään tällaista vakavaraista jännänaista?
Vierailija kirjoitti:
Voit sinä olla jänä nainen nytkin. Ei se varallisuutta katso.
Ei mulla siihen sisäsyntyistä halua ole eikä tarvetta muuten, kun kaikkea tarvittavaa on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä jännäpoika, mutta sitten yritin muuttua kiltiksi, kun oli 2 ehdollista tuomiota alla, ja muutuinkin siltä osin. Olen kai puolijännä nyt. Ainakin olen kova jännittämään.
Samaistun sanoihisi ja otan käyttöön ton "puolijännä"-termin, tänks! :D
Itsellä ei ehdollisia taustalla (joskin exiä ihan kivitaloissa), mutta nuoruus oli monin tavoin holtitonta ja hulvatonta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, you know. Aikuistumisen myötä rauhoittunut paljon ja asettunut aloilleen, pitkä parisuhde etc. Vaan kyllä se villikon veri mussa yhä virtaa ja kaipuu seikkailuihin on ajoittain suuri. Kultaisen keskitien nuoralla tanssien..
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kilttimies, minun persoonani ei taivu jännyyteen. Siinä mielessä kuitenkin ajattelen omaa etuani röyhkeästi, että istun vain kotona yhteiskunnan tuilla. Minusta rahalla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ihmisellä on asunto, ruokaa ja vaatteita.
Itse en ajattele tuollaista elämäntapaa röyhkeytenä, vaan että ihmiselle on tapahtunut jotain ikävää, ettei hän ole löytänyt omaa juttuaan ja alisuorittaa siksi. Siis jos todella on niin, ettei tarvitse muuta kuin asunnon, ruuan ja vaatteita. On oppinut tyytymään olemattomaan. Tällaista on paljon kehitysmaissa, toki se on suoraa jatkumoa feodaalisesta yhteiskunnasta, jolloin vähäosaisuudella oli jumalallinen selitys.Ap
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Ei sulje, jos siihen on geneettinen alttius. Jännyyteen liittyy usein myös impulsiivisuutta ja narsistisia luonteenpiirteitä, mutta se voi kehittyä myös selviytymisen pakosta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Tunnetko yhtään tällaista vakavaraista jännänaista?
Olen itse sellainen. Joskin nykyään enää puolijännä, kuten erääseen kommenttiin äsken vastailin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä jännäpoika, mutta sitten yritin muuttua kiltiksi, kun oli 2 ehdollista tuomiota alla, ja muutuinkin siltä osin. Olen kai puolijännä nyt. Ainakin olen kova jännittämään.
Mitä puolijännyys käytännössä tarkoittaa? Mitä tavoittelit jännäpoikuudella? (Joudun lähtemään pian, toivottavasti ketjua ei poisteta niin katson myöhemmin ketjua.) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Tunnetko yhtään tällaista vakavaraista jännänaista?
Tunnen todellakin. Varmaan hänellä oli jokin vaihe elämässään. Nyt hän on synyttänyt 3 lasta samalle miehelle. Nuorempana oli ihan hauska seuralainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Tunnetko yhtään tällaista vakavaraista jännänaista?
Olen itse sellainen. Joskin nykyään enää puolijännä, kuten erääseen kommenttiin äsken vastailin.
Mitä se puolijännyys sinulle käytännössä tarkoittaa? Varastatko työpaikaltasi, pyritkö elämään muiden kustannuksella, minkä tyyppistä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Ei sulje, jos siihen on geneettinen alttius. Jännyyteen liittyy usein myös impulsiivisuutta ja narsistisia luonteenpiirteitä, mutta se voi kehittyä myös selviytymisen pakosta. Ap
Totta, tuollaiset tekijät juurikin vaikuttaa. Omassa tapauksessa adhd itsessään riitti/riittää. Impulsiivisuus, stimulaatiohakuisuus, seikkailunhalu, addiktioherkkyys jne jne.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvipuistohullu kirjoitti:
Mä oon köyhä, mutta en kyllä ollenkaa jännä 🤠
Etkö osaa katsoa omaa etuasi, liian kiltti? Ap
Osaan, ja en oo 😎
No hyvä. Tavoitteet voivat tietysti olla ihan muualla kuin sellaisissa asioissa, joita jännyyden kautta tavoitellaan. Voidaan esimerkiksi tavoitella hyvän ihmisen elämää, opillista sivistystä, tasapainoa tai konkreettisia asioita, joita on helppo saavuttaa omasta tilanteesta käsin jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Ei sulje, jos siihen on geneettinen alttius. Jännyyteen liittyy usein myös impulsiivisuutta ja narsistisia luonteenpiirteitä, mutta se voi kehittyä myös selviytymisen pakosta. Ap
Totta, tuollaiset tekijät juurikin vaikuttaa. Omassa tapauksessa adhd itsessään riitti/riittää. Impulsiivisuus, stimulaatiohakuisuus, seikkailunhalu, addiktioherkkyys jne jne.
Hyvä pointti. Rikollisuuden taustalla hyvin usein on adhd:n aiheuttamat itsetuntovajeet koulussa ja luonteinen taipumus tehdä asioita harkitsematta. Aloituksessani tarkoitan ehkä vähän harkitumpaa jännyyttä, jolla voisi saavuttaa pitempiaikaista etua. Mutta jännyyttä on sitäkin monentyyppistä. Ap
Yksi hyvä kirja aiheesta on Anonyymi, Nainen Berliinistä. Ap