Lue keskustelun säännöt.
Jos olisin ollut köyhä, minusta olisi voinut tulla ns. jännänainen
04.01.2025 |
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt mikä jännänainen on - hän osaa ajatella omaa etuaan ja on tarvittaessa röyhkeä. Voi toimia myös lain väärällä puolella.
Myös sodan olosuhteissa tuollaisista ominaisuuksista voi olla hyötyä tai jossain v-mäisessä yhteiskunnassa, jolloin olisi voinut tyydyttää seikkailunhaluaan ja mielikuvitusta esimerkiksi vakoojana. Olisi päässyt eroon ahdistavista piireistä ja ahtaista ympyröistä.
Mutta koska olen varakkaasta perheestä ja hyvästä yhteiskunnasta, ei minun ole koskaan tarvinnut ryhtyä tuollaisiin juttuihin ja olen saanut ylellisyyden olla hyveellinen.
Miten teidän kohdalla? Osaatteko ajatella omaa etuanne tarvittaessa röyhkeästi?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä jännäpoika, mutta sitten yritin muuttua kiltiksi, kun oli 2 ehdollista tuomiota alla, ja muutuinkin siltä osin. Olen kai puolijännä nyt. Ainakin olen kova jännittämään.
Mitä puolijännyys käytännössä tarkoittaa? Mitä tavoittelit jännäpoikuudella? (Joudun lähtemään pian, toivottavasti ketjua ei poisteta niin katson myöhemmin ketjua.) Ap
Pitää miettiä tarkemmin. Mutta ainakin sellaista, etten koe kuuluvani jännäpuolelle mutten oikein kilttipuolellekaan, ja jälkimmäinen maailma vähän jännittää. En mä tavoitellut mitään. Olin vain sellainen, varmaankin osittain väkivallan seurauksena, jota lapsena koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Ei sulje, jos siihen on geneettinen alttius. Jännyyteen liittyy usein myös impulsiivisuutta ja narsistisia luonteenpiirteitä, mutta se voi kehittyä myös selviytymisen pakosta. Ap
Totta, tuollaiset tekijät juurikin vaikuttaa. Omassa tapauksessa adhd itsessään riitti/riittää. Impulsiivisuus, stimulaatiohakuisuus, seikkailunhalu, addiktioherkkyys jne jne.
Hyvä pointti. Rikollisuuden taustalla hyvin usein on adhd:n aiheuttamat itsetuntovajeet koulussa ja luonteinen taipumus tehdä asioita harkitsematta. Aloituksessani tarkoitan ehkä vähän harkitumpaa jännyyttä, jolla voisi saavuttaa pitempiaikaista etua. Mutta jännyyttä on sitäkin monentyyppist
Millaisia mielikuvia sulla ap yhdistyy jännyyteen, olisi kiva kuulla myös sinun näkökulma :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kilttimies, minun persoonani ei taivu jännyyteen. Siinä mielessä kuitenkin ajattelen omaa etuani röyhkeästi, että istun vain kotona yhteiskunnan tuilla. Minusta rahalla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ihmisellä on asunto, ruokaa ja vaatteita.
Itse en ajattele tuollaista elämäntapaa röyhkeytenä, vaan että ihmiselle on tapahtunut jotain ikävää, ettei hän ole löytänyt omaa juttuaan ja alisuorittaa siksi. Siis jos todella on niin, ettei tarvitse muuta kuin asunnon, ruuan ja vaatteita. On oppinut tyytymään olemattomaan. Tällaista on paljon kehitysmaissa, toki se on suoraa jatkumoa feodaalisesta yhteiskunnasta, jolloin vähäosaisuudella oli jumalallinen selitys.Ap
Käsite olematon tässä yhteydessä on vieras minulle. Aidosti vain en muuta tarvitse. Tyytymisestä ei voida puhua, koska se sisältää konnotaation, että kokisin puutetta. Aiemmin kyllä koin, mutta nykyään olen viisaampi.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kilttimies, minun persoonani ei taivu jännyyteen. Siinä mielessä kuitenkin ajattelen omaa etuani röyhkeästi, että istun vain kotona yhteiskunnan tuilla. Minusta rahalla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ihmisellä on asunto, ruokaa ja vaatteita.
Onko ihmiselle arvotonta vaikka musiikin soittaminen pianolla tai kitaralla, taidemaalaus tai käsitöiden teko? Ei ole tarvetta urheilla urheiluvälineillä? Opiskella kursseilla? Eikä käydä teatterissa, konsertissa, ravintolassa, festivaaleilla tai elokuvissa? Ei tarvitse matkustaa joskus toiseen päähän Suomen maata?
Näihin tarvitsee rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvä" ja vakavarainen perhetausta ei poissulje jännänaiseksi varttumisen mahdollisuutta.
Tunnetko yhtään tällaista vakavaraista jännänaista?
Olen itse sellainen. Joskin nykyään enää puolijännä, kuten erääseen kommenttiin äsken vastailin.
Mitä se puolijännyys sinulle käytännössä tarkoittaa? Varastatko työpaikaltasi, pyritkö elämään muiden kustannuksella, minkä tyyppistä? Ap
En tunnista lainkaan noita esimerkkejä tai (itsessäni) yhdistä niitä jännyyteen, enemmänkin kuulostaa epäsosiaaliselta personaallisuushäiriöltä.
Mun tapauksessa se näkyy aika yksityisesti. Elän sydämestäni ja kohtelen toisia ihmisiä kunnioitukse
En lähtenytkään mihinkään, liian kylmä, joten jatketaan keskustelua niin kauan kun sitä riittää.
Lasken epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ja muutamat muutkin persoonallisuushäiriöt ehdottomasti jännyyden ytimeen. Olen käsittänyt, että jännämies ja -nainen ovat rikollisia, se on tavallisin tyyppi.
Itseluottamus, josta puhut, ei välttämättä kuulu jännämiehen tai -naisen persoonaan, monesti jännyys syntyy itsetunnon vajauksessa, kun siirrytään tavoittelemaan konventionaalisen menestyksen sijasta jotain sellaista, mitä yleisesti ei arvosteta. Kuten vaikka torpedo, joka tavoittelee pelon herättämisen kautta kunnioitusta.
Itsemäärittelysi kuulostaa kyllä ihan jännänaiselta ;) Seksi ja huumeet ovat ihan perussettiä. Ja tuo kuulostaa samantyyppiseltä kuin aloituksessani itsekin funtsin eli on tuntemus siitä, että putoaa aina jaloilleen ja pärjää. On pärjännyt ja on street wise. Sitä ehdottomasti olen minäkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä kirja aiheesta on Anonyymi, Nainen Berliinistä. Ap
Siis siinähän nainen sopeutuu rikollisten oikkuihin selvitäkseen hengissä ja päästäkseen mahdollisimman vähillä vaurioilla jatkamaan omaa elämäänsä? Sinusta hän VALITSEE jännänaisen roolin kun armeija tunkeutuu ryöstämään ja ra.iskaa.maan heitä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä jännäpoika, mutta sitten yritin muuttua kiltiksi, kun oli 2 ehdollista tuomiota alla, ja muutuinkin siltä osin. Olen kai puolijännä nyt. Ainakin olen kova jännittämään.
Mitä puolijännyys käytännössä tarkoittaa? Mitä tavoittelit jännäpoikuudella? (Joudun lähtemään pian, toivottavasti ketjua ei poisteta niin katson myöhemmin ketjua.) Ap
Pitää miettiä tarkemmin. Mutta ainakin sellaista, etten koe kuuluvani jännäpuolelle mutten oikein kilttipuolellekaan, ja jälkimmäinen maailma vähän jännittää. En mä tavoitellut mitään. Olin vain sellainen, varmaankin osittain väkivallan seurauksena, jota lapsena koin.
Tuo kuulostaa pitkälti siltä, että väkivalta jättää jälkeensä kaksi vastakkaista positiota (siis psykodynaamisen teorian mukaan). On mahdollisuus samaistua aggressoriin ja tavoitella sitä voimaa ja valtaa mitä hänellä oli suhteessa itseen. Toinen positio on uhrin rooli, jossa ei koeta olevan mahdollisuuksia vaikuttaa: siihen voi sisältyä lapsuudessa koetun asetelman toistoa ns. ajeerausta, jossa hakeudutaan samantyyppiseen parisuhteeseen kuin lapsena oli alitajuisena toiveena, että tilanne muuttuisi ja pääsisi eteenpäin. Tästä on kirjoittanut mm. Gustav Schulman.
https://www.perhejaverkostokeskus.fi/tiedostot/20/Schulman%20-%20Vakiva…
Se että kerrot, ettet ole tavoitellut mitään, kertoo, että olet toiminut intuitiivisesti sisäisen mustan laatikkosi ohjaamana. Nuorena se on tosi yleistä, olen itsekin toiminut niin. Vanhemmiten oppii itsestään enemmän, itse olen käynyt myös pitkän psykoterapian, jotta oppisin paremmin mikä minua liikuttaa, etten olisi sokkona itseni ja muiden suhteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kilttimies, minun persoonani ei taivu jännyyteen. Siinä mielessä kuitenkin ajattelen omaa etuani röyhkeästi, että istun vain kotona yhteiskunnan tuilla. Minusta rahalla ei ole arvoa sen jälkeen, kun ihmisellä on asunto, ruokaa ja vaatteita.
Itse en ajattele tuollaista elämäntapaa röyhkeytenä, vaan että ihmiselle on tapahtunut jotain ikävää, ettei hän ole löytänyt omaa juttuaan ja alisuorittaa siksi. Siis jos todella on niin, ettei tarvitse muuta kuin asunnon, ruuan ja vaatteita. On oppinut tyytymään olemattomaan. Tällaista on paljon kehitysmaissa, toki se on suoraa jatkumoa feodaalisesta yhteiskunnasta, jolloin vähäosaisuudella oli jumalallinen selitys.Ap
Käsite olematon tässä yhteydessä on vieras minulle. Aidosti vain en muuta tarvitse. Tyytymisestä ei voida puhua, koska se sisältää konnot
Mistä aiemmin koit puutetta? Oletko minkä ikäinen? Vanhemmiten elämä minun nähdäkseni yksinkertaistuu, tulee tarve keventää kantamuksia eli vaatimaton elämäntapa voi silloin olla hyvinkin tyydyttävää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä kirja aiheesta on Anonyymi, Nainen Berliinistä. Ap
Siis siinähän nainen sopeutuu rikollisten oikkuihin selvitäkseen hengissä ja päästäkseen mahdollisimman vähillä vaurioilla jatkamaan omaa elämäänsä? Sinusta hän VALITSEE jännänaisen roolin kun armeija tunkeutuu ryöstämään ja ra.iskaa.maan heitä??
Kyllä, äärimmäisissä oloissa jännänainen voi minusta kehittyä juuri tuolla tavalla, toki kaikki eivät näe tuota naista jännänaisena, ilmeisesti sinä näet hänet vain selviytyjänä. Itse ajattelen, että jännänainen voi olla myös selviytymisen edellytys. Monesti äärimmäiset olosuhteet kun luovat inhottavia tilanteita, missä oman nahan pelastaminen muodostuu tärkeimmäksi (jolloin ei voi auttaa muita, vaikka haluaisi tai auttaa vain omaa klaaniaan).
Aloitukseni käsitteli tätä jännänaiseuden puolta. Mietitäänpä vaikka köyhiä naisia, jotka ottavat jonkun länkkärin puolisokseen ja sitten puhdistavat miehen rahoistaan. Onko hän jännänainen vai selviytyjä, sillä hän saattaa kouluttaa rahoilla koko sukunsa. Tai diktatuurissa elävä nainen, joka ryhtyy omaa etuaan ja henkeään varjellakseen vakoojaksi. Jännyyteen kuuluu myös riskinotto, aloituksen ideassa se on rationaalista, ei impulsiivista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Millaisia mielikuvia sulla ap yhdistyy jännyyteen, olisi kiva kuulla myös sinun näkökulma :)"
Olen tainnutkin jo niitä edellä selittää eli on se perinteinen rikollismaailmaan kuuluva jännyys, mutta myös olosuhteiden pakosta syntynyttä, jossa joudutaan selviytymään jännillä keinoilla. On myös potentiaalista jännyyttä, joka puhkeaa esille, jos jotain selviytymistä vaativaa tulee esille, mutta pieniä pilkahduksia siitä näkyy kyllä ihmisen persoonassa aina siitä myös etukäteen. Ap
Aihepiiriin liittyy myös Marie Jalowics Simon, Sitten juoksin pakoon. Nainen Berliinistä kertoo kustannustoimittajasta, joka ryhtyy suhteeseen mahdollisimman korkea-arvoisen puna-armeijan päällikön kanssa säästyäkseen monilta raiskauksilta ja nälkiintymiseltä. Simonin kirja kertoo naisesta, joka onnistuu piileskelemään natsihallintoa pitkään, ilman jännyyttä ja ideologiaa (kommunismia) sekin olisi ollut luultavasti mahdotonta.
Näen siis jännyyden ennen kaikkea selviytymisenä. Joko yksilö koettaa selviytyä sisäisistä demoneistaan polkemalla muita tarvittaessa tai sitten hän joutuu selviytymään, koska joutuu mahdottomaan tilanteeseen. Sisäiset demonit ovat mielestäni jopa vanhempia vihollisia kuin ulkoiset, koska jos ne puuttuvat, pystyy vastustamaan moraalisella selkärangalla jopa pahinta mahdollista kidutusväkivaltaa. Tarkoitan siis ihmisiä, jotka toimivat jännästi puolustaakseen jotain ideologiaa tai uskontoa (ideologia sekin omalla tavallaan). He pettävät ja valehtelevat, jopa tappavat hyvänä kokemansa päämäärän vuoksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa Schulmanin artikkeli ei ollutkaan se, jonka aiemmin luin, fokus oli siinä suppeampi, mutta tuo linkkaamani on laaja-alaisempi. Hän ei tunnu liiemmin uskovan persoonallisuudenpiirteiden merkitykseen eikä adhd:nkaan periytymiseen. Eli hän ei edusta biologista koulukuntaa, joka nykyisin mielestäni on niskan päällä. Kyllä tarkkaavaisuushäiriöiden periytyvyys on varsin selvää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännänainen -narkkari tai naisvankilassa, tatskoja ja rähisevä
En tunnista lainkaan noita esimerkkejä tai (itsessäni) yhdistä niitä jännyyteen, enemmänkin kuulostaa epäsosiaaliselta personaallisuushäiriöltä.
Mun tapauksessa se näkyy aika yksityisesti. Elän sydämestäni ja kohtelen toisia ihmisiä kunnioituksella, teen työni hyvin ja rehellisesti. Jännyys ilmenee esim. hyperseksuaalisuutena ja monenlaisina kinkkeinä. Olen uskollinen kumppani, mutta ajatuksen tasolla tekisi mieli panna vaikka kenen kuumiksien kanssa, ketä näen. Olen rauhallinen, sivistynyt ja selvinpäin missä ikinä liikuksin, mutta yksityisesti tykkään päihteistä. Käytän satunnaisesti (muutama kerta vuoteen) kovia huumeita, pilveä vähän useammin. Miehen kaa pidetään välillä kunnon parisuhteenhoitoviikonloppu, koksua/metaa/jotain muuta hyvää panohuumetta ja nussitaan ku viimeistä päivää. Hehe. Sit takaisin normiarkeen. Luonteessa "jännyys" näkyy rohkeutena, itsevarmuutena, selkeinä mielipiteinä, uskalluksena olla kuten olen ja sanoa mitä tarkoitan. Samoja asioita toivon läheisiltä sekä siihen kannustan, en ole jyrääjä. Mulla on myös ns. rikollisen mieli, näen maailman kahdesta kulmasta. Jos tilanne menee joskus äärimmilleen, niin olen valmis mihin vaan. Tiedän et pärjään, kun mulla on mut.