En osaa päättää, erotako vai ei
Olen seurustellut mieheni kanssa noin 1,5 vuotta. Ei asuta yhdessä. Meillä klikkaa todella hyvin, hän on ihana persoona ja hänessä on pääasiassa asioita, joita parisuhteelta etsinkin. Kuitenkin, hän ei ole varma haluaako koskaan naimisiin tai haluaako lapsia. Itselleni nämä asiat taas ovat tärkeitä, unelmani on olla äiti joku päivä. Olemme keskustelleet tästä asiasta monesti suhteen alusta lähtie ja mies lupasi antaa minulle vuoden seurustelun jälkeen vastauksen näihin kahteen teemaan liittyen. No, muutama kuukausi sitten kun vuosi oli lähes mennyt, hän sanoi, että tuntee olonsa varmaksi, että haluaisi näitä samoja asioita kuin minä. Kuitenkin nyt hän ottikin myöhemmin puheeksi, ettei olekaan varma haluaako oikeasti naimisiin ja haluaako lapsia, että se epävarma tunne oli tullut takaisin. Hänellä ei ole ehdotonta ei:tä asialle, mutta ei vain ole varma. Itselleni nuo ovat asioita (etenkin perheen perustaminen), josta en pysty luopumaan. Mutta kuinka pitkään voin odotella, josko hän joskus olisi suuntaan tai toiseen varma päätöksestään? Ikää on 27v meillä. Onko kellään ollut vastaavia haasteita ja miten nämä asiat ovat ratkenneet? Mietin usein eroa tämän syyn vuoksi, mutta kun muut asiat sitten taas luistaa niin hyvin niin on vaikea päästää niin ihanasta ihmisestä irti. Mielipiteitä, asiallisia kommentteja ja vinkkejä tilanteeseen otetaan vastaan.
Kommentit (14)
Kannattaa kattella vielä vähän aikaa.
Jos et osaa päättää niin laitat vaan tänne kyselyn. Toimit sitten niin kuin enemmistö määrää.
Sanoisin miehelle ihan suoraan tuon, mitä kerroit, että se on nyt sillä tavalla, että ikä ja aika tulee vastaan, ja jos hän ei perhettä halua niin on pakko alkaa etsiä toinen, joka haluaa. Jos kyse on vain pienestä epävarmuudesta, niin ehkä hän tuossa vaiheessa havahtuu ja rohkaistuu ottamaan askeleen eteenpäin. Mutta jos epävarmuuden taustalla on jotain syvempiä syitä, lapsuuden traumoja tai suurta maailmantuskaa, niin silloin on varmaan parempikin, että hän jää niitä syitään itsekseen selvittelemään.
Jos haluat perheen(lapsia),älä jää odottelemaan huomista,silloin voi olla jo myöhäistä.
Olin itse vastaavassa tilanteessa 29-vuotiaana. Halusin todellakin jo lapsia. Seurustelua takana jo useita vuosia, ja oltiin naimisissakin, mies pari vuotta vanhempi, mutta ei halunnut lapsia. Olin jo lähdössä suhteesta sen vuoksi, mutta sitten mies yllättäen suostui isäksi. Se oli virhe, koska ei hänestä tosiaan hyvää isää tullut, käytännössä jouduin tekemään kaiken yksin, paloin loppuun ja ero tuli sitten parin vuoden päästä kun lapset olivat pieniä.
Tuo mies ei joko halua koskaan lapsia tai haluaa niitä joskus 40+, sinä et voi odottaa niin kauaa. Olette jo kertaalleen sopineet takarajan, jolloin mies ilmoittaa päätöksestään. Mies ei pitänyt lupaustaan. Todennäköisesti tulee vitkuttelemaan ja siirtämään päätöstä vuosi vuodelta vaan uudelleen ja uudelleen, ja yhtäkkiä olettekin jo nelikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle ihan suoraan tuon, mitä kerroit, että se on nyt sillä tavalla, että ikä ja aika tulee vastaan, ja jos hän ei perhettä halua niin on pakko alkaa etsiä toinen, joka haluaa. Jos kyse on vain pienestä epävarmuudesta, niin ehkä hän tuossa vaiheessa havahtuu ja rohkaistuu ottamaan askeleen eteenpäin. Mutta jos epävarmuuden taustalla on jotain syvempiä syitä, lapsuuden traumoja tai suurta maailmantuskaa, niin silloin on varmaan parempikin, että hän jää niitä syitään itsekseen selvittelemään.
Kannattaa olla varovainen, ettei mies koe että häntä kiristetään, ja suostu vastentahtoisesti. Se ei ole hyvä pohja perhe-elämälle. Syy on tietysti reilua kertoa. Mutta en ehkä antaisi tilaisuutta enää vatvoa päätöstä tuossa vaiheessa, vaan ilmoittaisin erosta ja etsisin jonkun toisen, joka oikeasti haluaa perheen.
Olet vielä nuori, sulla on aikaa. Mä kattelisin vielä pari vuotta. Itse sain lapseni, 33,34 ja 36 v.
Tässä on muutama vaihtoehto.
1. Hän taipuu perheeseen sinun mieliksesi, on onneton ja eroatte myöhemmin.
2. Sinä taivut hänen tahtoon, ette tee lapsia tai sitoudu, olet onneton ja eroatte myöhemmin.
3. Eroatte nyt.
Eikö ap sustakin olisi mukavampaa hankkia niitä lapsia sellaisen kanssa, joka oikeasti HALUAA lapsia sun kanssa? Tuo mies ei HALUA.
Jos oikeesti toista rakastaa, ei edes mieti eroa
Kiitos tähän asti saaduista kommenteista. Olen tosiaan miettinyt sitä, etten myöskään halua painostaa miestä liikaa, koska en halua hänen vastaavan jotain vain minua varten. Että hänen pitää itsekin haluta samaa. Meillä on kuitenkin ainakin omasta mielestä hyvin avoin ja rehellinen keskusteluyhteys, ja uskon ainakin niin, ettei mies sanoisi haluavansa lapsia vain minun takia, koska hän on hyvin itsenäinen ja itsetietoinen. Ja syynä siihen, ettei tiedä haluaako lapsia, on siihen liittyvä iso vastuu, jonka hän näkee ensinnäkin raskaana (mitä vanhemmus varmasti onkin) ja toiseksi hän ei luota siihen, onko hänestä hyväksi isäksi (trauma kun on itse kasvanut ilman isää ja ilman isoisää, lähes kaikki suvun miehet lähteneet lätkimään..). Mies on moraalisesti hyvin tarkka, hän haluaa olla hyvä isä, jos isäksi tulee, muttei luota siihen, pystyykö hän oikeasti siihen. Toisaalta tuollaistahan ei kukaan varmaan voi etukäteen tietää. Ja hän siis luonteeltaan on itsekriittinen, esim. opiskelun ja töiden suhteen kokee usein epävarmuutta tai ettei osaa, vaikka kuitenkin pärjää niissä hyvin ja saa sitten lopulta aina erinomaiset arvosanat.
- Ap
Mieti ap nyt todella mitä elämältäsi haluat.Luulisin,että vakaan päättävän miehen,sinulla taitaa nyt olla "äiti"rooli,etkä raski jättää,vaikka omat haaveesi voi jäädä toteutumatta.
Eroaisin. Ennustan, ettei mies tule tuosta muuttumaan. Sun on oltava terveellä tavalla itsekäs, jotta saavutat omat unelmasi, eli eroa nyt. Sulla on vielä aikaa löytää mies, joka oikeasti haluaa kanssasi perheen.