Muita ekaluokkalaisen ADHD-lapsen vanhempia?
Tarvitsisin nyt kovasti vertaistukea. Meillä on ekaluokkalainen poika, jolla on ADHD-tyyppisiä piirteitä (ei vielä varmaa diagnoosia). Koulunalku on ollut kovasti vaihtelevaa, välillä on mennyt tosi hyvin, toisinaan tuntuu, ettei tästä tule mitään.
Poikamme käy koulua pienessä koulussa ns. normaaliluokalla avustajan kanssa. Tätä vaihtoehtoa meille suositeltiin keväällä moneltakin suunnalta, ja tuntui meistäkin paremmalta vaihtoehdolta kuin erityiskoulu tässä vaiheessa.
Koulussa ongelmat eivät ole oppimispuolella, mutta keskittymisen ja tarkkaavaisuuden puolella on paljon ongelmia. Kun keskittyminen herpaantuu, poikamme alkaa huutelemaan ääneen, heittelee tavaroita, paukuttaa pulpetin kantta jne. Toisinaan avustaja onnistuu rauhoittamaan, toisinaan homma karkaa käsistä. Erilaisissa odotus- ja jonotilanteissa hän tönii muita ja seikkailee omilla teillään.
Ymmärrän, että tämä kuuluu ns. " taudinkuvaan" , mutta nyt tarvitsisin neuvoja lähinnä siihen, miten itse pystyn käsittelemään sen jatkuvan negatiivisen palautteen? Oikeasti jo melkein pelkään ottaa reissuvihkon käteen ja lukea päivän kuulumiset. Tunnen itseni niin avuttomaksi, kun en pysty poikaani auttamaan. Olemme yrittäneet rauhoittaa illat, ottaa aikaa vain hänelle (perheessämme kaksi nuorempaa sisarusta) jne. Päivärytmi on jo pitkään ollut vakio, ja rutiineista pidetään kiinni. Silti tuntuu, että vielä pitäisi pystyä tekemään jotain.
Kertokaa, miten olette itse oppineet hyväksymään tilanteen ja mitä sitten, kun ei aina pysty hyväksymään. Jos jollain on kokemusta jo isomman koululaisen kanssa samoista ongelmista, olisi mukava kuulla, miten asiat ovat sujuneet toisella, kolmannella jne.
Kommentit (13)
mulla nyt 5lk poika EVY luokalla. Meillä nuo oireet helpottanut, siis pahimmat niistä. Pystyy jo keskittymään kohtuu hyvin ja huonot päivät eivät ole enään niin huonoja kuin pari vuotta sitten. Mulle oli alkuun, ekalla luokalla tosi vaikea sulattaa sitä negatiivistä palautetta mitä tuli jatkuvasti. Reissarissa tekstiä joka päivä miten huonosti mennyt. Kunnes tajusin tuon open tavat, ei siis tarkoittanut sitä negatiivisena palautteena vaan ikäänkuin " päiväkirjana" . Eli siellä oli kellon ajat ja mitä tapahtunut milloinkin. Se oli oikeestaan ihan hyvä tapa mun mielestä koska tiesin kokoajan missä mennään. Ope muisti kyllä myös antaa posiitistakin palautetta jos oli ollut hyvä päivä.
Ihmettelen kuinka joku on suosittanut tavallista luokkapaikkaa, koska pienryhmä (EVY) on paljon rauhallisempi. Oppilaiden helpompi keskittyä ja siellä on opella ja avustajalla enempi aikaa lapsille. Ei tule sitä häirikkö leimaa otsaan heti alussa, voi olla lapsellekkin parempi kun ei tarvitse tuntea itseään niin erillaiseksi. Siellä ihan sama yleisopetus mutta rauhallisempi ympäristö. Suosittelen :)
Meillä myös ADHD poika ekalla.Viimmeks eilen soitti opettaja ja kertoili tilanteista koulussa.Mulle se ei ole mitään uutta ,eskarissa aivan samat jutut.Välillä kyllä tuntuu että ei jaksais yhtään ottaa kantaa mutta sitten on pakko taas ryhdistäytyä.Meillä on myös pojalla avustaja ja hän on normaali luokassa (18 oppilasta).Meillä ei ole mahdollisuutta pienluokkaan joten näin on pärjättävä.
;-) Jotenkin kyllä tuntuu, että 7-8 ADHD lasta samalla luokalla voi saada yhtäpaljon elämää aikaiseksi, kuin ne 20 ns. normilasta normaaliluokalla..
Ei millään pahalla kuitenkaan ;-) itse olen samassa jamassa... ADHD lapsi eskarissa henk. kohtaisen avustajan kanssa ja suosituksena luokkamuotoinen erityisopetus....
Mun pointti olikin se että opella on erityisluokalla silti enempi aikaa per lapsi. Ja en ehkä paremmat valmiudet tukea käytännössä AD/HD lasta siinä koulutyöskentelyssä.
Ehkä toiset pärjäävät ihan hyvinkin normaali luokalla, mutta mä kerroinkin omasta kokemuksestani. Ja tiedän varsin hyvin mikä meteli voi pienryhmässäkin olla, en meinannutkaan sen olevan mikään rauhan tyyssija. Mun poika ekat neljä vuotta ESY:llä pelkästään poika luokassa, oppiminen vaikeaa sielläkin koska häiriöitä todella paljon. ESY luokalle vaihto oli ainakin meille lottovoitto! Kundi menee kerrankin aamulla hymyillen kouluun ja tulee hymyillen kotiin, ei tietysti joka päivä mutta paljon useammin kuin ennen!
tekstiin. Tarkoitin siis EVY luokalle vaihto, tänä syksynä.
ymmärsin toki pointin, itse hain neidille jopa pidennettyä oppivelvollisuutta, jotta tuo pienluokkapaikka on varmistettu kun koulut alkavat...
Hymyilytti vaan ajatus " rauhallisista" ADHD muksuisa opiskelemassa ;-)
kokemuksia evy luokista,mutta edelleen molemmat pojat käyvät niitä.
Valitettavasti meillä on opettajat vaihtuneet vuoden välen ja jopa tiheämmin,erityisopettajia niistä ei ole ollut kukaan,osa jopa vastavalmistuneita,joilla ei ollut minkäänlaista kokemusta opetustyöstä saati erityis sellaisesta.
Omituisia luokkayhdistelmiä,nuorempi käynyt viimeiset 2 vuotta niin,että evy on ollut yhdistettynä tavalliseen luokkaan ja nyt koulun vaihdon yhteydessä sama " pelleily" jatkuu...niin ja häirikön/pellen leiman meidän poika sai heti alkuunsa..että silleen
Taitaa olla ihan tuurista kiinni millaiselle erityisluokalle pääsee. Meillä pojalla oli ihan mahtava ope eka ja toka luokalla, mies ope siis ja noin kakskyt vuotta tehnyt erityisopettajan työtä. Kolmosella taas nais ope ihan suoraan sanottuna syvältä jostain, sen kurinpito ratkaisut oli lapsi rehtorin kansliaan ja soitto kotiin ja ihan semmoisista pikku jutuistakin.
Nelosella taas mies ope, ihan ok tyyppi sekin. Nyt taas nais ope ja vaikuttaa tosi mukavalta mutta osaa pitää myös jöötä. Saa jopa luokan pidettyä rauhallisempana kuin pojan aiemmilla luokilla, ainakin kundi sanoo että paljon helpompi keskittyä koulu hommiin kuin koskaan aikaisemmin.
On tosi kurjaa jos opet vaihtuu jatkuvasti, vois vertaa esimiehen vaihtumiseen jatkuvasti. Tuskin on lapsistakaan kivaa kun aina tulee uus ope ja just saa sen kanssa synkkaamaan jotenkin, sitten taas seuraava ja seuraava. Aika rassaavaa lapsille joiden on muutenkin vaikea kestää muutoksia. No mä toivotan silti jaksamista kaikille AD/HD lasten vanhemmille, ei ole aina niin helppoa jaksaa taistella näiden pienten puolesta!
Onko sinulle tuttu kirja " Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa" : Tuija Aro ja Vesa Närhi. Kummi 2. Niilo Mäki -instituutin julkaisema v. 2003. Kirja on tarkoitettu ensisijaisesti opeille mutta vanhemmat saa siitä kyllä ihan kauheasti tietoa. Mulle ollut ihan ykköskirja ymmärrykseen poikani ongelmasta. Kirjaa voi tilata ainakin tuolta Niilo Mäki instituutin sivuilta. Oli aika kallis kyllä postareineen mutta ehkä löytyy myös isommista kirjastoista.
Meillä siis tokaluokkalainen poika, tutkimukset vielä kesken, mutta add- epäily (adhd ilman sitä hyperaktiivisuutta).
Kertoisitko, millainen poikasi on, kun tuota add:tä epäillään?
Mulla on eskari-ikäinen poika, äskettäin käytiin lastenneurolla ja lääkäri vähän vihjasi, että pojalla voisi olla add/adhd ilman sitä ylivilkkautta. Pojalla on vaikeuksia silmä-käsiyhteistyössä, hahmottamisessa ja kehonhallinnassa, ja näiden takia alkaa toimintaterapia vuoden alussa. Jonkun verran on vaikeuksia myös mm. keskittymisessä.
Harvemmin kuulee lapsista, joilla on add, joten mielenkiintoista olisi kuulla, millaisia nämä lapset ovat.
Tuntui hyvältä kuulla, että muilla on samoja fiiliksiä. Meilläkään asia ei sinällään ole uusi, että eskarissa oli ihan sama tilanne. Siellä meillä ei ollut vielä avustajaa.
Joku hämmästeli valintaa normaaliluokasta. Se johtuu siitä, että poikani käy ruotsinkielistä koulua pienellä paikkakunnalla, eikä siis ole mahdollisuutta esim. EVY-luokkaan. Luokka on itse asiassa pienempi kuin yleensä, siellä on tällä hetkellä 9 ekaluokkalaista ja 6 tokaluokkalaista (yhdistetty ryhmä). Luulen, että ryhmä sinänsä on pojallemme ihan hyvä.
Tuon viestin kirjoittamisesta on jo vierähtänyt aikaa, ja tässä on välillä ollut jopa kokonainen viikkokin ilman isompia " sähläyksiä" , mikä sinänsä on saanut minutkin näkemään valoa tunnelin päässä.
Kiitos teille kaikille kommentoineille tuesta ja tosi hyvistä pointeista!
On pk.ssa kuntoutuspaikalla 5 tuntia päivässä. Hyväksi on ollut meille kaikille, saa terapiat jne siellä. Lisäksi kuulin että eräs äiti kävi itse hermoratahieroja kurssia ja hoiti omaa poikaansa hieromalla ja tuloksia alkoi olemaan!!! Niin mekin nyt loppukesästä etsimme hierojan ja on kuljettu vastaanotoilla jo tovonen, päivät vaihtelee mutta pahimmat impulsiivisuuspiikit alkavat jo tasoittua... Tuli vain mieleen että kyselkääpä jos kiinnostaa kokeilla sitä luontaisena hoitomuotona. Meillä jatketaan säännöllisesti nyt kolmen viikon välein, alussa käynnit olivat kerran viikossa ja ensimmäisistä hoidoista poika oli alkuun tosi levoton, nyt kuitenkin paremmin jo elimistö tottunut. Ja itselle tunne kun oikein väsyttää että kaikkea toivoa ei ole vielä menetetty.... :)
Hei,
Kuullostaa liiankin tutulta..meillä on 10v adhd poika ja toinen 13v poika jolla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet.
Odotan sitä päivää kun lapset ovat käyneet peruskoulunsa ja aloittavat jonkin ammattikoulun ja linjan joka toivon mukaan kiinnostaa.
Todella ymmärrän tilanteesi kun joutuu jatkuvasti lukemaan negatiivisia asioita lapsen koulupäivästä.
Olen joutunut lyhentämään työaikaani koska en enään jaksanut tehdä työtä täysipainoisesti ja samalla selvitellä lapsiemme toilailuja ja siinä ohessa avustaja,kuntoutus,lääkäri yms selvittelyjä.
Meillä on onneksi yleensä ollut opettajia,jotka ovat muuten pitäneet lapsistamme ja yhteistyö kouluun kaikesta huolimatta on pysynyt hyvänä,toisaalta opettajat ja koulut ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin.