Isoisä haluaa kuolemansa jälkeen tavaransa varastoitavaksi meille

Kokemuksia kesämökistä, joka oli täynnä tuollaista pakko-säilyttää - tavaraa siinä määrin, että mitään ei oikein voinut siellä tehdä. Mitään ei saanut heittää pois kun kaikella oli tunnearvoa.

Enää ole minun ongelmani päättää mitä tehdä käyttökelvottomalle antiikkipiirongille, jonka joku vaimon isosetä omin käsin nikkaroi vuonna keppi ja kivi.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä luvata mitään, mitä ei pysty täyttämään. Olkaa vaiti kun asiasta tulee puhe tai sanokaa jotain epämääräistä, ja kuoleman jälkeen tehkää mitä tahdotte

Vaikea uskoa kyllä, että aloitus on totta, vanhat ihmiset ei yleensä takerru tavaraan noin paljon, että ne kuoleman jälkeen pitäisi säilöä. Ovat nähneet kuolemaa jo sen verran että tajuavat, että kuollut ei tartte tavaraa.

Jos takertuu tavaraan, on kyseessä alkava dementia.

Mutta kuten sanoin, ap, juttusi kuulostaa tosi tteoreettiselta. Miksi nämä isosedät ja muut eivät ole hakeneet tavaroitaan pois tai heidän jälkikasvunsa, tai miksi ette ole heivanneet niitä pois. Tuo että oman ydinperheen tavaroille ei sit ole ollut tilaa, kuulostaa naurettavalta uhriutumiselta.

Tämä

Mä tietysti lupasin, eihän sitä tarvitse toteuttaa, mutta vanhoilla ihmisillä on omat tapansa, joita on enää turha yrittää muuttaa...

Niin? Nakkaat romut roskikseen. Vai meinaatko jonkun niitä tarvitsevan?

Vierailija kirjoitti:

Niin? Nakkaat romut roskikseen. Vai meinaatko jonkun niitä tarvitsevan?

Isoisä tulee haamuna etsimään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoittakaa jonnekin / jollekin.

Toisen omaisuutta ei voi lahjoittaa

No omistaja käy sitten hakemassa tavaransa hyvin nopeasti. 

Laittakaa äijän mukana hautaan romunsa. Saavat argeologit ihmetellä joskus satojen vuosien päästä.

Papparaiselle sanotte että joo tietenkin, älä huoli. Mut sitten hankkiudutte niistä eroon, ei se haudan takaa enää välitä missäpäin maailmaa joku lipasto luuraa

Kuollut ei enää voi omistaa mitään, joku ne perii. Mitä tulee muiden sukulaisten tavaroihin, niistä voi ilmoittaa omistajille että ne pitää tulla siihen ja siihen päivämäärään mennessä hakemaan, tietysti pitää antaa joku kohtuullinen aika mihin mennessä. Jos eivät hae, saat menetellä tavaroiden kanssa miten haluat. Tästä on oikein lakipykälä, vaikka en sitä tämän tarkemmin muista, mutta kukaan ei voi pakottaa toista varastoimaan tavaroitaan. 

Ratkaisu: ukki kuolee ja surette asiallisesti. Sitten lava ikkunan alle ja vintti tyhjäksi omaan käyttöön. Tuskin se vaari sieltä salamaa torppaanne lähettää kuitenkaan.

Ilkeä isoisä, kun haluaa romunsa toisten nurkkiin. 

Tietysti aloitus voi olla provo,  mutta ei välttämättä. Kyllä niin järjetöntä tavaran säilömistä on tullut nähtyä, etten pitäisi mahdottomana tällaistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia kesämökistä, joka oli täynnä tuollaista pakko-säilyttää - tavaraa siinä määrin, että mitään ei oikein voinut siellä tehdä. Mitään ei saanut heittää pois kun kaikella oli tunnearvoa.

Enää ole minun ongelmani päättää mitä tehdä käyttökelvottomalle antiikkipiirongille, jonka joku vaimon isosetä omin käsin nikkaroi vuonna keppi ja kivi.

Käytin tämän kesän tyhjentämällä kesämökin aittaa, jonne on varastoitu tavaraa 60 vuotta. Kolmenkymmenen vuoden Suomen Kuvalehdet, perämoottori, täytetty kanahaukka, hirvensarvia, kaasuhella, kuutiometri kosteita urheilulehtiä jne, jne. Nyt lunastin mökin ja irtaimiston itselleni ja pääsin tyhjentämään. Siinä menivät isäni lapsuuden kouluvihot ja kirjat, veljeni työpaperit, oma armeija-aikainen kassini meni roskiin eilen. Nyt on homma valmis ja aitta näyttää taas suht hyvältä ja sisällä pystyy kävelemään. 

Käsien läpi meni vuosikymmenien muistot. omat ja muiden, ja tuntuu hyvältä. Jälkipolvien huolena ne eivät enää ole. Jos ihmisen pitää rakentaa oma ikuinen pyramidinsa sekalaisesta krääsästä, ainakaan perillisten velvollisuus ei ole sitä säilyttää. Kyllä säilyttämisen arvoiset muistot säilyvät päänupissa, jos ovat sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Kun papparainen kuolee niin kuolinpesä määrää mitä tavaroille tehdään. Yleenså ne myydään. Ja voitte tuolloin myös vaatia että papan tavaraoita ei teillä säilötä. Teidän talohan se on. 

Yleensä kuolinpesän irtaimistolle ei lasketa mitään arvoa  joten jokainen halukas saa ottaa mitä lystää ja viedä romut omiin nurkkiinsa. Ne mitkä jäävät teidän ullakollanne saa työntää kaatopaikalle kun ei kenellekään kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun papparainen kuolee niin kuolinpesä määrää mitä tavaroille tehdään. Yleenså ne myydään. Ja voitte tuolloin myös vaatia että papan tavaraoita ei teillä säilötä. Teidän talohan se on. 

Yleensä kuolinpesän irtaimistolle ei lasketa mitään arvoa  joten jokainen halukas saa ottaa mitä lystää ja viedä romut omiin nurkkiinsa. Ne mitkä jäävät teidän ullakollanne saa työntää kaatopaikalle kun ei kenellekään kelvannut.

Nyky-Suomi on niin äveriäs että juuri mikään ei kelpaa juuri kenellekään. Kirjat, huonekalut, astiat jne. päätyvät kierrätykseen.