Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuputtaa jouluruokaa!
26.12.2024 |
Ollaan siis miehen ja lasten kanssa hänen äidillään joulunvietossa, ja pöytä on katettuna koreaksi monta kertaa päivässä. Ja pöytäkeskustelun sisältönä, että maistapas tuota ja maistapas tätä ja mikset ota enempää ja onko se pahhoo, taekka erlaesta ko ite tekemäs. Näkee, että paha mieli odottaa ovella. Minua taas ahdistaa kun en saa ruokarauhaa. Ja ruoan jälkeen kuuluu ihmettelevää mutinaa, olenko lapsetkin kasvattanut nirsoiksi kun eivät kaikkea maista.
Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kaikista perinteisistä jouluruoista ja myös anopin tekeminä, etenkin kun on alusta asti itse tehnyt ja oikein kieltää minua osallistumasta, kun lopultakin saan lomaa - hän kyllä vasta eläkkeelle jäätyään jaksaa tehdä. Mutta: En minä jouluna yhtään sen enempää syö kuin normaalisti! Ei minulle kasva jouluksi ylimääräistä mahaa syödä kerralla kolmea kukkurallista lautasellista! En halua mitään tukalaa ähkyä, vaan maistella kaikkea hyvää mitä on tarjolla. Eilenkin söin aamulla vain sen verran että jaksettiin lasten kanssa aamupäivällä pulkkamäkeen. Olen koettanut selittää nämä myös anopille, mutta ei tunnu menevän perille.
Syytöksiä syömishäiriöstäkin satelee, vaikka olen normaalipainoinen (166/58), ja syön ihan kaikkea.
Mieheni sentään suostuu ottamaan toisenkin kauhallisen lanttulaatikkoa. Anoppi sitten kehuu pojille, että katsokaas kuinka isi syö, tehkää sama niin kasvatte isoiksi. Pojille maittaa lähinnä kinkku ja muutaman lusikallisen ottavat laatikoita, onneksi aamulla myös riisipuuroa menee hyvin. Ja kaikkea makeaa menee, mutta esim. kaloille yököttelevät jos yrittää. Mieheni aterian jälkeen puhisee ja öhisee tuskissaan ja availee vyötä, mutta se on hänen asiansa ja saa minun puolestani syödä miten haluaa. Ja onpa edes joku, johon anoppi on tyytyväinen.
Miksei meillä kaikilla voi olla ruokarauha ja kehorauha?
En tiedä, miten voisin enää ymmärrettävämmin anopille selittää, että en ole jouluna laihdutuskuurilla ja että ruoka on hyvää ja juuri sitä mitä jouluksi haluan, mutta en vain halua tukalaa ylitäyttä oloa jälkeenpäin, joten tyydyn maistelemaan kaikkea. Että ei se määrä, vaan maku.
Kiitos että sain tässä välissä avautua. Kinkku ja laatikot tuolla jo tuoksuvatkin, kohta se alkaa taas.
Kommentit (22)
Tuo oli muuten hyvä, ei jouluksi kasva ylimääräistä mahaa! Ja se pitäisi jokaisen tuputtajan tajuta. Mutta ei, vaikka kuinka sanot että, enempää ei pysty niin herne menee nenään ja alkaa hervoton piilokettuilu miten ei kelpaa ja miten parhaani yritin mutta ei näköjään ollut hyvää yms yms.
Anoppini kanssa pääsin tuosta sillä, että sanoin aina, kun alkoi höykkyyttää ottamaan lisää, että otan jos sinäkin otat, aina sama määrä molemmille. Loppui tuputus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ruuan tuputtaminen on suurin syy siihen, että ei käydä ex-anopilla enää ollenkaan. Hän tuputta ja tuputtaa ja murjottaa jos ei ota. Kaikkea on viittä eri sorttia. Itse hän ei ota mitään kahvipöydässä.
En vaan pysty syömään tuolla tavalla. Tulee huono olo. Ja en jaksa sitä murjottamista. Ei vaan usko, kun sanon, että en halua lisää. Niinpä ei sitten enää käydä ollenkaan. Harmittaa lasten puolesta, mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini kanssa pääsin tuosta sillä, että sanoin aina, kun alkoi höykkyyttää ottamaan lisää, että otan jos sinäkin otat, aina sama määrä molemmille. Loppui tuputus.
Tuota voisin muuten kokeilla, mutta anoppini on aika kova syömään kanssa. Ja huokailee täyttä oloaan aterian jälkeen.
Väitä, että sua alkaa närästään, jos syöt liikaa kerralla, joten pitää sltä varoa.
Oletko kertonut hänelle saman minkä kirjoitit tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas nautin, kun saan hyvällä omatunnolla syödä anoppilassa melkeimpä koko ajan näin joulun aikoihin. Anopin ruuat ovat vain niiiin hyviä, ja hän itseasiassa nauttii ja tykkää, kun hänen "tekeleet" maistuu kaikille. Omilla vanhemmilla lasketaan joka haarukallinen, minkä suuhun pistää. Kinkkusiivutkin on leikattu niin ohueksi, että melkeimpä aurinko paistaa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, osittain. Me ei oltu anoppilassa jouluna, mutta muuten anoppi kovasti kyselee aina että otatko tätä, otatko tuota, otatko lisää. Ei välttämättä tuputa, mutta koen vähän kiusalliseksi kun vaikka kahvipöydässä on tarjolla erilaisia juttuja, niin niistä sitten hän monesti oikein erikseen kysyy että otatko tätä? Maistapa tätä, tämä on sillä ja tällä reseptillä tehty tai tuolta ja täältä ostettu. Ja usein kun hän oikein ojentaa jotain tarjoilulautasta niin tulee sitten otettua kohteliaisuudesta. Mutta en millään jaksaisi yleensä syödä joka sortin kakkua ja pullaa, karkkia ja keksiä. Osaan ihan itse valita kahvipöydästä mitä otan, ilman että niitä kaikkia tarvitsee erikseen tarjoilla ja kysyä otanko sitä ja tätä. Nykyään olen kuitenkin alkanut rohkeasti sanomaan että ei kiitos. Silloinkin kun jotain tarjottavaa on varattu vaikkapa vain vain sen verran mitä on kahvittelijoitakin, jolloin kaikki kyllä huomaavat että nyt tuo miniä ei tuota pullaa ottanut kun jäi vain yksi jäljelle tarjoilulautaselle...
Voisiko anopille tuoda hyvää mieltä jollakin muulla tapaa kuin syömällä (liikaa)? Kiittelee siitä kun saatiin tulla, kuinka on mukava päästä kotiympyröistä sillä tavoin pois, kehuu jotakin niistä ruoista ihan erityisesti, jos oikeasti tykkää (sain sen käsityksen etteivät kuitenkaan pahoja ole), tai jos on vaikka koti oikein nätiksi laitettu niin mainitsee siitä? Tai jos kaitsee lapsia niin että saat hetkeksi lähteä miehesi kanssa kaksin jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi tietää, että jos ei ole pöytä koreana 5 kertaa päivässä, niin miniä valittaa sukulaisille, että ei ollut oikeanlaista joulun tuntua, ruokaa oli niukasti ja lapset nälissään. Siksi on parempi tarjota parin päivän överit kuin kuunnella sukulaisten kauhistelua, että onko sun rahat loppu, kun ei joulunakaan ruoka riittänyt.
Vallankäyttöä tuollainen köytös! Järkevä ihminen kunnioittaa jokaisen ruokarauhaa ja tapaa syödä. Jos meno on aina samanlaista, mikset laita miehesi kanssa joulun kotiinne? Eihän pakko ole roikkua vuodesta toiseen toisen nurkissa! Jos tämä ei anopille käy, niin se on hänen asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Anoppisi on niitä äiti-ihmisiä jotka osaavat osoittaa välittämisensä tuputtamalla ruokaa.
Antakaa hänelle yököttelyrauha. Miksi hän edes vaivautuu? Menisi etelään ja jättäisi miniän kakaroineen yököttelemään omilleen. Miten viitsiikin katsella moista menoa?
Vierailija kirjoitti:
Toi ruuan tuputtaminen on suurin syy siihen, että ei käydä ex-anopilla enää ollenkaan. Hän tuputta ja tuputtaa ja murjottaa jos ei ota. Kaikkea on viittä eri sorttia. Itse hän ei ota mitään kahvipöydässä.
En vaan pysty syömään tuolla tavalla. Tulee huono olo. Ja en jaksa sitä murjottamista. Ei vaan usko, kun sanon, että en halua lisää. Niinpä ei sitten enää käydä ollenkaan. Harmittaa lasten puolesta, mutta ei voi mitään.
Ei voi mitään kun ei osaa keskustella eikä olla vanhemman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä tuollainen köytös! Järkevä ihminen kunnioittaa jokaisen ruokarauhaa ja tapaa syödä. Jos meno on aina samanlaista, mikset laita miehesi kanssa joulun kotiinne? Eihän pakko ole roikkua vuodesta toiseen toisen nurkissa! Jos tämä ei anopille käy, niin se on hänen asiansa.
Mistä alkaen perinteinen kohteliaisuus ja hyvät tavat on olleet vallankäyttöä? Onihan tavallista ja normaalia kehottaa syömään, esitellä ruokia ja muistuttaa, että on täällä tätäkin. Jopa ravintolassa tarjoilija selostaa annoksen sisällön eikä vain visko sitä eteen, miksi ihmeessä anoppi ei saisi esitellä ruokia?
Vieras sitten itse päättää, mitä syö ja paljonko syö. Ap:n anoppi ei pakota syömään, ei pidä nenästä kiinni ja lapa ruokaa kitusiin, joten eiköhän ole aika aikuistua, kehua tarjoiluja ja syödä vain sen verran kuin itse haluaa. Ei anoppikaan sen enempää vaadi! Ne kuvitelmat pakkosyömisestä on kokonaan omassa päässä! Jos kokee, että anoppi ei minua hyväksy, jos en syö, niin siitä kannattaa jutella terapeutin kanssa. Lapsuuden traumat ei ole anopin vika.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut hänelle saman minkä kirjoitit tänne?
ap täällä taas. Kyllä, olen yrittänyt sanoa, että nautin ruoan mausta ja arvostan sitä, että on juuri niitä perinteisiä jouluruokia joihin olen tottunut, mutta että en halua syödä niin paljon että on paha olo. Ja että en tosiaan syö jouluna sen enempää kuin normaalisti, ainoastaan toisenlaista kuin normaalisti.
Asia ei ole niin merkittävä, että sen takia haluaisin pistää välejä poikki, tai lopettaa jouluvierailuja. Koetan vain kestää. Lapset kuitenkin nauttivat, kun pääsevät peuhaamaan lumessa, ja näkyy se mummon seurakin olevan ihan kivaa. Mieheni on joskus sanonut, että kokee äitinsä seuran vähän rasittavana. Koettaa kuitenkin yhteisen hyvän nimissä kestää hänkin.
Koetan miettiä tuota, olisiko jotain muita keinoja ilahduttaa kuin syöminen ähkyyn asti.
Ja siitä syömisestä vielä: En tuntisi mitään syyllisyyttä jos söisin jouluna enemmänkin, mutta se täyteen pumpattu olo maha ihan pinkeänä vain on fyysisesti epämiellyttävä. Miksi siitä pitäisi jouluna kärsiä?
Nyt meni kohtalaisen hyvin, keskityin kaloihin joista eniten pidänkin ja joita on luontevaa syödä "närppien", maistellen eri sortteja. Kinkkuakin kyllä painostettiin ottamaan. Tarjouduin auttamaan pöydän raivaamisessa ja tiskikoneen täytössä, ei kelvannut. Mies puhisee tuossa toisella sohvalla ja nuorimmainen meni oma-aloitteisesti päiväunille. Kun tulee sieltä, otetaan ehkä lautapelit esille ja ne pelaa jotka jaksaa.
Itse olen alipainoinen ja tuputtaminen ei todellakaan jää pelkkään jouluun ja sukulaisiin. Joka v*tun paikassa minulle tungetaan eteen karkkia, pullaa, piirakoita ja muita "herkkuja". Ei auta vaikka olen miljoona kertaa sanonut, että syön mieluummin ihan tavallista kotiruokaa. Pahimpia ne tapaukset, jotka pistävät vielä "evästä mukaan". Kiitos, mutta pärjään kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli muuten hyvä, ei jouluksi kasva ylimääräistä mahaa! Ja se pitäisi jokaisen tuputtajan tajuta. Mutta ei, vaikka kuinka sanot että, enempää ei pysty niin herne menee nenään ja alkaa hervoton piilokettuilu miten ei kelpaa ja miten parhaani yritin mutta ei näköjään ollut hyvää yms yms.
Anoppini kanssa pääsin tuosta sillä, että sanoin aina, kun alkoi höykkyyttää ottamaan lisää, että otan jos sinäkin otat, aina sama määrä molemmille. Loppui tuputus.
Loistavaa, jee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallankäyttöä tuollainen köytös! Järkevä ihminen kunnioittaa jokaisen ruokarauhaa ja tapaa syödä. Jos meno on aina samanlaista, mikset laita miehesi kanssa joulun kotiinne? Eihän pakko ole roikkua vuodesta toiseen toisen nurkissa! Jos tämä ei anopille käy, niin se on hänen asiansa.
Mistä alkaen perinteinen kohteliaisuus ja hyvät tavat on olleet vallankäyttöä? Onihan tavallista ja normaalia kehottaa syömään, esitellä ruokia ja muistuttaa, että on täällä tätäkin. Jopa ravintolassa tarjoilija selostaa annoksen sisällön eikä vain visko sitä eteen, miksi ihmeessä anoppi ei saisi esitellä ruokia?
Vieras sitten itse päättää, mitä syö ja paljonko syö. Ap:n anoppi ei pakota syömään, ei pidä nenästä kiinni ja lapa ruokaa kitusiin, joten eiköhän ole aika aikuistua, kehua tarjoiluja ja syödä vain sen verran kuin itse haluaa. Ei anoppikaan sen enempää
Ei todellakaan ole normaalia! Aikuiset ihmiset osaavat kyllä itse katsoa mitä haluavat syödä, ei tarvitse painostaa maistamaan. Ja lasten syömisistä huolehtivat heidän vanhempansa, myöskin ilman tuputtamista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Anoppisi on niitä äiti-ihmisiä jotka osaavat osoittaa välittämisensä tuputtamalla ruokaa.
Monen anoppi-ikäisen naisen elämän ainoa merkityksellinen sisältö on ollut toisten ihmisten ruokkiminen. Ei mitään keskusteluja, ei pelejä, ei harrastuksia eikä mitään muuta yhdessä perheen kanssa kuin syömistä, ja syöttämistä.
Ota kerralla pieniä annoksia ja syö h i t a a s t i. Pääset vähän vähemmällä.
Kuulostaa tutulta. Anoppisi on niitä äiti-ihmisiä jotka osaavat osoittaa välittämisensä tuputtamalla ruokaa.