Minusta tuli uusavuton, sillä vanhempani paapoivat minut pilalle.

Äitini aina pakkotarjoutui maksamaan kaiken eikä koskaan antanut elämään järkeviä ratkaisuja. Olin jo hyvä kun olin hänen lapsi. Silti nöyryytti minua aina tiettyjen ystävien edessä ja omi heidät itselleen, vaikka hänellä on ystäviä siinä. Manipuloi myös ihan pienissä asioissa, jättämällä hyviä vinkkejä kertomatta, kun olisi itse halunnut tarjoutua hoitamaan asian jotta pääsisi vuodattamaan ystävilleen kuinka hän on taas mun eteeni uhrautunut. Vieraannutti minut isästäni jo lapsena täysin, vaikka isä olisi tahtonut minut heille leikkimään sisarusteni kanssa. Se ei äitille sopinut kun olisi tarkoittanut sitä ettei äiti ole mukana. Nykyään ollaan isän kanssa tosi hyvissä väleissä kun korjattiin ne kun tulin täysi-ikäisyyteen. Ollaan kavereita. 

Jos kieltäydyin äidin tarjoukisista niin tuli joskus hakkaamaan ovea tai aloitti muuten vaan manipuloinnin. Pelkäsikö jäävänsä yksin jos itsenäistyn? Hän ei kuitenkaan ole minkäänlainen kumppani vaan äiti, joten asioiden ei pitäisi olla näin. Hän ravaa aina ajoittain baareissa tapaamassa miehiä joten miksi ei etsi sieltä itselleen ystäviä? Yritti myös tulla minun ja tulevan kumppanin väliin käärmemäisesti, jonka läpi näin heti mutta halusin nähdä kuinka pitkälle hän on valmis jatkamaan. Ei joskus pitänyt eräästä entisestä miespuolisesta ystävästäni kun hän näki suoraan läpi ja oli vähän hohhoijaa asenteella, hänen äitinsä oli samanlainen.

Olen näyttänyt hänelle että napanuora on katki eikä hän pidä siitä. Hän ei taida enää edes nähdä minua omana tyttärenä vaan akkana, jonka kanssa tulee olla aina kilpasilla. Olen kannustanut häntä voimaan hyvin ja hankkimaan harrastuksia ja liittymällä vaikka harrasteporukoihin. Hän myös väittää kaikille, että olen mielisairas, jotta hän saisi sympatiaa. Hän on väittänyt niistäkin asioista hulluksi, joita hän huomaamattaan itsekin tekee.

Nyt vietän Joulun onnellisena yksin, jottei hän vaan pääse sanomaan ystävilleen kuinka hän yrittää kahjolle tytölle hyvän Joulun tarjota ja tyttö on vain kiittämätön. Emme edes pysty olla yhdessä huutamatta ja riehumatta. Teen molemmille palveluksen ja annan rauhan, kun emme ole enää niin läheisissä yhteyksissä.

En hänelle mitään pahaa toivo, päin vastoin, mutta haluan, että hän sallii minulle onnen ja oman elämän. Haluan oppia pärjäämään itse sillä se on tie menestykseen.