Tiedättekö mikä on oikeasti paras lääke omaan traumatyöhön? mitä kukaan ei koskaan mainitse
Hiljasuus. Oo yksin ja hiljaa, ne kaikki tunteet tulee samantien pinnalle. Se on ihan helvetin vaikeaa, miksi te muuten kuvittelette että ihmiset räpeltää puhelimiaan ja tietokoneitaan 247 heti siitä hetkestä lähtien kun ne herää? Koska ne ei uskalla kohdata sitä hiljasuutta.
Jos te kuuntelette esim todella menestyneitä ihmisiä, melkein aina toistuu sama kaava, eli siis se että jokainen niistä viettää pienen hetken aamuisin ilman puhelinta tai muutakaan elektroniikkaa. Eli ne siis käyttää meditoimiseen pienen ajan joka päivä.
Se menestys on kans sellanen asia että sekin tulee sisältä, me puhutaan siis todella rikkaista ihmisistä, mä en tarkota tällä ihmistä kuka tienaa palkkatöissä kivasti, mä tarkotan ihmistä kuka on oikeasti rikas koska sitä ei moni ole.
Ne ihmiset ajattelee itse, ne miettii asiat ihan eri tavalla kun normaali pulliainen, sen takii ne on sielä huipulla
Toki mä en ole rikas mutta mä uskallan väittää että mun sisäinen maailma on sitä, sen takia mä ajattelen näin ja tämä on siis mun omaa spekulointia.
Koittakaa joskus olla vaa, te ajattelette sen ihan naurettavana asiana, mut te hajootte palasiks kun te olette hetken yksin ja hiljaa :D
Kannattaa muistaa että se palasiks hajoaminen on koko jutun pointti ;)
Kommentit (15)
Totta. Voi myös sanoa, että luovuuteen tarvitaan joutilaisuutta. Ideat eivät tule kiireessä ja pakotettuna.
Paras apu traumoihin on nimenomaan se, että pitää turpansa kiinni. Eteenpäin on elävän mieli, ja menneiden märehtiminen ei ole koskaan oikeasti auttanut ketään.
Vierailija kirjoitti:
Paras apu traumoihin on nimenomaan se, että pitää turpansa kiinni. Eteenpäin on elävän mieli, ja menneiden märehtiminen ei ole koskaan oikeasti auttanut ketään.
En oikein usko. Jos ja kun nyt siis puhutaan ihan oikeasti traumatisoituneista ihmisistä. Oikeasti traumatisoituneet pimahtavat sitten kunnolla, esim. dissosiaatiohäiriön kautta.
Vierailija kirjoitti:
Paras apu traumoihin on nimenomaan se, että pitää turpansa kiinni. Eteenpäin on elävän mieli, ja menneiden märehtiminen ei ole koskaan oikeasti auttanut ketään.
Jos kuvittelet että trauman käsittely ja märehteminen on sama asia, niin pihalla olet kuin lumiukko.
Minä olen noudattanut tuota ymmärtämättömien ja tyhmien ihmisten hokemaa neuvoa, että pitää vaan antaa olla ja mennä eteen päin, eikä saa yhtään välittää mistään, eikä kärsiä yhtään.
En suosittele kenellekään. On nimittäin äärimmäisen idioottimainen ohje.
No onneksi nyt olen ymmärtänyt että ne traumat pitää vaan käsitellä, ja pskat nakata tyhmien ihmisten ääliömäisille neuvoille.
Mieti - ei siitä ole kuin 40 vuotta, kun tuo oli normaalia ja jokapäiväistä ihan kaikille! Oli vähemmän mielenterveysongelmia, koska oli pakko olla siinä hiljaisuudessa, ei ollut pelejä ja hälyä.
Muuten ihan hyvä vinkki, mutta vähän häiritsee tuo ihailemasi rikkaus ja mammona. No, olet selvästi ainakin kehityksen tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Paras apu traumoihin on nimenomaan se, että pitää turpansa kiinni. Eteenpäin on elävän mieli, ja menneiden märehtiminen ei ole koskaan oikeasti auttanut ketään.
Ei ole. Kyllä ne asiat on hyvä puhua läpi. Se ei poista sitä, etteikö myös voisi itsekseen ihan hiljaa mielessään tehdä samaa.
Käsitteleeköhän ihmiset yleensä nykyisin mitään yksin omassa mielessään onnistuneesti. Ihan hiljaa sen voi tehdä yksinkin ellei kovin pahoja juttuja
Liian pitkä, en lukenut. Poistoon.