Miehen kanssa matkustaminen on kyllä niin vaivalloista! Arg.
En tajua, että normaali järjellä ja työelämässä pärjäävä kaveri voi olla niin sokea, kuuro ja lukutaidoton sekä ajattelukyvytön heti, kun lähdetään kotoa pois!!
Aloitetaan pakkaamisesta: kaksi täyspäistä aikuista pakkaa itselleen sopivaksi katsomansa vaatteet ja tavarat. Not. Eka aamuna hotellissa kysellään, että missä on mun hiusharja. No pakkasitko sen mukaan? Niinppa. Mitä vaatteita tarvitaan? Katoppa säätiedotus ja mieti matkan ohjelmaa: sen mukaan vaatetta mukaan. Tähän tarvii kuitenkin apua, kun viittä vaille lähtöä ei löydä mitään eikä mistään. Omasta vaatekaapistaan, nimittäin.
Missään isoissa asemarakennuksussa tai lentokentillä ei osaa lukea kyltitystä. Hänen mukaan missään ei lue mitään eikä kerrota mitään. Minä osoitan hänelle seinän kokoista taulua, että tuollahan sanotaan noin-ja-noin.
Sitten tullaan standardi varusteltuun hotellihuoneeseen ja minä puran meidän tavarat huoneseen. Muiden kamoja täällä ei siis ole. Niin mies ei löydä silti mitään, siis mitään! Jos mä sanon että se on siinä sängyllä, niin eipä osu silmään puhtaanvalkoililta lakanoilta musta toilettilaukku!
Mikä sitä vaivaa? Siis joku osa aivoista menee kiinni ja näkö alkaa toimia n 30 %; sesti, kun lähdetään reissuun? Kiessus sentään.
Tiedän että hän on aikoinaan navigoinut ja ohjannut laivan kanarialta kanadaan, vieläpä tiettyyn satamaan, joten ei se ihan puupää pitäisi olla. Mutta tällä hetkellä ei oikein vakuuta tuo aivotoiminta!
Kommentit (19)
Eksä oli samanlainen. Veti vielä raivokilarit aina joka matkan takia. Festareille? Huutoraivarit kun omat tennarit hukassa. Hotelliviikonloppu? Kilarit kun piilarineste unohtui. Jne. Jopa kissan viemisestä eläinlääkäriin sai huudot aikaiseksi, mikä ei varsinaisesti parantanut sen kissan fiiliksiä reissusta.
Oma mieheni muuttuu kivireeksi aina reissatessa.
Joten ymmärrän tuskasi.
Moni mies muuttuu vauvaksi kun pariutuu. Sen, mikä äiti teki ennen, on naisen tehtävä nyt, heidän mielestään. Älkää naiset ruvetko tähän ruljanssiin tai saatte tehdä sitä aina.
Luojan kiitos olen sinkku ja saan matkustaa yksin. Tulisin hulluksi tuollaisen kivireen kanssa.
Hän on luovuttanut vastuun sinulle.
Miten hän toimii arjessa?
Ei kuulosta tutulta. Parasta matkustaa puolison kanssa. Googlaa aina parhaat reitit ja julkiset kulkuvälineet.
Miksi opetella noita asioita kun sinä passaat?
Ap on niitä naisia, jotka eivät ymmärrä sukupuolten eroja ja saavat jotain käsittämätöntä tyydytystä oman miehen mollaamisesta ja vähättelystä. Toivottavasti mies tajua kävellä ulos noin toksisesta suhteesta ja löytää pian uuden rakkauden.
Mulla suoraan sanottuna halut laskee lähes nollaan tällaisen avuttomaksi taantuvan miehen kanssa.
Eksä oli kotona ihan saamaton, mutta reissuilla tosi skarppi. Hän tiesi minne mennä ja puheliaana tutustui paikallisiin, joiden kautta saatiin vielä enemmän reissuista irti. Hän oli turvallinen matkanjohtaja. Eron jälkeen olen kaivannut meidän yhteisiä matkoja.
Toisella piilolinssit? Ei jumankauta mitä meikkaajia te elätätte.
Meillä menee matkat niin, että perillä ekana päivänä pitää ostaa teepaitaa, shortisia, sandaalit, parranajovälineet, hammasharja. Kun ei muistanut pakata niitä mukaan. En kyttää vieressä, mitä aikuinen mies pakkaa laukkuunsa.
Hän on myös hiukan liian huoleton ottamaan riskejä. Menee yöllä mereen uimaan hurjiin aaltoihin, vuokraa moottoripyörän jossain karsean liikenteen maassa, lähtee fillarin kanssa täysin tuntemattomaan maastoon ajamaan. En jaksaisi stressata ja miettiä lomalla yhtään tällaisia. En nyt itsekään mikään nynny ole, voin kyllä kiipeillä ja lasketella ja meloa, mutta jotkut tuollaiset päähönpistot ovat vaan minusta liian riskialttiita enkä osallistu niihin.
Vierailija kirjoitti:
Ap on niitä naisia, jotka eivät ymmärrä sukupuolten eroja ja saavat jotain käsittämätöntä tyydytystä oman miehen mollaamisesta ja vähättelystä. Toivottavasti mies tajua kävellä ulos noin toksisesta suhteesta ja löytää pian uuden rakkauden.
Sukupuolten eroja? Ai jos mies hukkaisi oman päänsäkin, jos se ei olisi harteissa kiinni?
Minun mieheni 56 v:
Kun lähdemme yhdessä viikon matkalle, niinnminä pakkaan mahdollsimman vähän, jotta saan ostettua uusia vaatteita yms. Mies pakkaa laukun tliki täyteen. Perillä huomaa tyyliin, Että t-paitoja on 15 kpl, eikä yhtään lämmintä paitaa. Lopputuloksena hän käyttää vain 1/3 vaatteistaan, kun mukana on vääriä vaatteita, sekä ihmettelee, ettei voi oikein ostaa mitään, kun laukut on valmiiksi täynnä.
Hän om matkustanut hyvin paljon elämässään. Me olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja reissaamme 3 krt/v. Ja aina sama juttu. Aina.
Oma äly ei riitä ymmärtämään tätä.
Nämä ketjun yksityiskohtiin jumittavat asbur-gerit: joo kyllä voi miehellä olla piilolinssit, jos niin arvioi että ovat hyvät käyttää. Ja kyyyllä, pitkätukkaisella miehellä, jolla paksut hiukset on hiusharja. Että näin.
Sitä vaan että miksi ei voi kentillä ja asemilla lukea kylttejä?? Kun niissä kerrotaan tosiaankin ihan kaikki , pienetkin asiat. Mutta mies kävelee kahden metrin harppauksilla pysähtynättä jonkun terminaalin toiseen päähän , josta juuri silloin EI kulje mitään jatkoyhteyksiä, taikka ko terminaali on remontissa ja siis suljettu , taikka jopa jo sisääntuloaulassa mainitaan, että kaikki kenttäpalvelut tällä hetkellä vain terminaali 1:ssä ovat toiminnassa. Sitten täysraivo, kun mikään ei ole auki ja yhtään siis sanakaan ei ole kuullut eikä kuunnellut, mitä minä olen sanonut!?!
Omien tavaroidensa pakkaaminen mukaan ihan omasta kaapista ja esim kylppärin hyllyltä on ihan mahdotonta. Ei kuulemma ole mitään eikä missään! No miten se sitten pääse tavan arkiaamuna edes töihin kotoaan vaatteet päällä ja hampaat pestynä, voi vaan kysyä??
Ja aina, joka kerta kentällä juuri silloin kun aletaan siirtymään koneeseen, pitää tämän lähteä ehottomasti etsimään jostain vessa. Siis aina. Eikä voi mitenkään missään nimessä odottaa sen asiansa kanssa, että oltaisiin koneessa. Mutisee vaan mulle, että kyllä näkee ettet ole käynyt armeijaa: vessaan mennään silloin kun sinne mennään eikä odotella jotain parempia aikoja.
Weaponized incompetence eli aseistettu avuttomuus. Miehet heittäytyvät tahallaan avuttomiksi, jotta nainen hoitaisi asiat.
Hah, nää kuulostaa aika tutuilta. Mulla (N28) on välillä samanlaisia hetkiä, mitään ei löydy, vaikka olisi keskellä muuten tyhjää pöytää. Olen alkanut ajatella tän jotenkin liittyvän siihen, että töissä pitää koko ajan olla hyvin kartalla tilanteesta, pystyttävä ajattelemaan tilanteita pitkälle eteenpäin ja oltava valmiina melkein mihin vain, niin ehkä sitten vapaalla antaa itselleen luvan ottaa vähän rennommin ja olla vaikka vähän kujalla. Sitten joskus väsyneempänä se vaan johtaa tuohon, että on täysin kuistilla.
Niinppa