Exän erikoiset "tempaukset" eron yhteydessä
Itse luulin, että lusikoiden jakaminen on kielikuva ja urbaanilegenda. Mutta toden totta, ruokailuvälinelaatikossa kävi oikeasti kato, vaikka exä lähti suoraan uuteen suhteeseen ja "valmiiseen pöytään". Lisäksi vei parhaat astiat ja jätti "Ikeat". Minun seksilelut hävisivät johonkin, todennäköisesti roskikseen. Kortsuista en uskalla edes ajatella, että mitä niille on tehty. Liinavaatteista hävisivät kaikki uusimmat ja parilliset. Samoin pyyhkeistä. Kaikkea kadonnutta en ole vielä edes havainnut. Kiusa se on pienikin kiusa tai jotain sinnepäin.
Kommentit (41)
Se on sitten ostettava tai tehtvä itse fleshlight
Hyi, ottiko se sun intiimilelut? Meinaako käyttää niitä uuteen kumppaniinsa? Yäkyäkyäk.
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
No kyseessä oli muutamat kymmenet tuhannet, kun oltiin niin nuoria. Kun yritin noita sopia, alkoi niin rankka lasten kautta kiusaaminen että päätin lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Joo, osituksen tekemättä jättäminen on todella paskamainen temppu omille lapsille tai muille perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
No kyseessä oli muutamat kymmenet tuhannet, kun oltiin niin nuoria. Kun yritin noita sopia, alkoi niin rankka lasten kautta kiusaaminen että päätin lopettaa.
No olisitte sitten vaikka tehneet jaon niin, että mies saa rahat. Mutta silti ositus olisi tullut tehtyä. Virallinen paperi.
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta
Mun kaverin ex vei mm astiastosta puolet ja jostain cocktailin tekosetistä osan jne. Puolet kaikesta ihan randomisti. Kaveri oli niin poikki ettei jaksanut alkaa vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
No kyseessä oli muutamat kymmenet tuhannet, kun oltiin niin nuoria. Kun yritin noita sopia, alkoi niin rankka lasten kautta kiusaaminen että päätin lopettaa.
Kirjoittakaa ainakin paperit, joissa sanotte, että olette omaisuutenne eronne jälkeen jakaneet eikä kummallakaan ole saatavaa toiselta. Muuten exäsi voi sinun kuoltuasi tulla vaatimaan puolta omaisuudestasi, jos hän on itse varaton, ja lapsesi joutuvat etsimään todisteita siitä, että olet hankkinut omaisuutesi vasta eronne jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Joo, osituksen tekemättä jättäminen on todella paskamainen temppu omille lapsille tai muille perillisille.
Saattaisi siinä uusi kumppanikin olla ihmeissään kun vainajan exä vaatisi yhteisestä kodista puolet.
Ex-avopuoliso pois muuttaessaan purki yhteisen sähkösopimuksemme asunnostamme, siinä oli kiva sitten aamulla havahtua kun jääkappi-pakastin oli sulattanut ruuat pilalle eivätkä valot toimineet. Kuulemma, koska "hänellä oli hauskaa". Muutama kuukausi takaisin vanhemmilleen muuttamisensa jälkeen meni, ja alkoi soitella itkupuheluita kuinka ei pääse minusta yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Mitähän pitäisi laittaa ositukseen vuonna 2000 ostetun vihkisormuksen arvoksi? Tai niiden liinavaatteiden?
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit? Että lähtee yhteisestä kodista ja jättää kaiken sinne? Sitäpaitsi kaltaisesi huoraämmä ei tarvitse mitään astioita, seksileluja tai varsinkaan kortsuja. Sinun elämäsi ainoa pelastus löytyy raamatusta.
Öö, ap on kyllä mies, eikä "huoraämmä".
Ap
Meidän kaapista lähti muumimukit. Exä oli ne suurimmaksi osaksi ostanut, ei siinä mitään. Ainoastaan se nauratti, että ne poiti viedä "salaa". Suurimmasta osasta sentään sovittiin yhdessä, että "Onko ok, jos otan nämä?"
Tuttuni haki viimeisiä tavaroitaan jonkun kk päästä ex- miehensä luota. Kävi siinä samalla vessassa, löysi heidän yhteisen ison mustan tekokyrvän vessan kaapista. Ja siis uusi nainen oli jo asunut monta viikkoa siellä. Äijä käytti samaa dildoa kummankin kanssa🤣
Tuttuni pisti naiselle viestiä, että yhteisen miehen lisäksi on sitten myös yhteinen dildo. Mies siis petti tuttuani.
Mies sanoi uudelle naiselle, että Tuttuni valehtelee, voi luoja mikä pihi pukki😂 ei voi uutta sauvaa ostaa, hyi vi t t u
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit? Että lähtee yhteisestä kodista ja jättää kaiken sinne? Sitäpaitsi kaltaisesi huoraämmä ei tarvitse mitään astioita, seksileluja tai varsinkaan kortsuja. Sinun elämäsi ainoa pelastus löytyy raamatusta.
Öö, ap on kyllä mies, eikä "huoraämmä".
Ap
Ahhahahaaa. Naisvihalla ryyditetyt oletukset <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Mitähän pitäisi laittaa ositukseen vuonna 2000 ostetun vihkisormuksen arvoksi? Tai niiden liinavaatteiden?
Ei tuo ole olennaista vaan se, että jos ette allekirjoita paperia siitä, että ositus on tehty, niin exäsi on sinun kuolinpesän osakas (jos sinä kuolet ennen häntä) ja voi tulla vaatimaan tasinkoa sinun kuoltuasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Porvoosta
Mun kaverin ex vei mm astiastosta puolet ja jostain cocktailin tekosetistä osan jne. Puolet kaikesta ihan randomisti. Kaveri oli niin poikki ettei jaksanut alkaa vääntämään.
Mieheni ex teki samanlaisen tempun, jokaisesta setistä olis vienyt puolet. No, hävitin sitten ne puolikkaat meiltä kun muutimme yhteen ja näin ollen ei tarvinnut katsella noin lapsellisen ihmisen jälkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Mitähän pitäisi laittaa ositukseen vuonna 2000 ostetun vihkisormuksen arvoksi? Tai niiden liinavaatteiden?
Ei tuo ole olennaista vaan se, että jos ette allekirjoita paperia siitä, että ositus on tehty, niin exäsi on sinun kuolinpesän osakas (jos sinä kuolet ennen häntä) ja voi tulla vaatimaan tasinkoa sinun k
Osituksessa kai sovitaan isommista jutuista, ei niinkään irtaimistosta. Tai muuten siitä tulee aika pitkä dokumentti...
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.