Lue keskustelun säännöt.
Exän erikoiset "tempaukset" eron yhteydessä
19.12.2024 |
Itse luulin, että lusikoiden jakaminen on kielikuva ja urbaanilegenda. Mutta toden totta, ruokailuvälinelaatikossa kävi oikeasti kato, vaikka exä lähti suoraan uuteen suhteeseen ja "valmiiseen pöytään". Lisäksi vei parhaat astiat ja jätti "Ikeat". Minun seksilelut hävisivät johonkin, todennäköisesti roskikseen. Kortsuista en uskalla edes ajatella, että mitä niille on tehty. Liinavaatteista hävisivät kaikki uusimmat ja parilliset. Samoin pyyhkeistä. Kaikkea kadonnutta en ole vielä edes havainnut. Kiusa se on pienikin kiusa tai jotain sinnepäin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Mitähän pitäisi laittaa ositukseen vuonna 2000 ostetun vihkisormuksen arvoksi? Tai niiden liinavaatteiden?
Ei tuo ole olennaista vaan se, että jos ette allekirjoita paperia siitä, että ositus on tehty, niin exäsi on sinun kuolinpesän osakas (jos sinä kuolet en
No olipa suuri tai mitätön omaisuus, pointti on siinä, että ositus kannattaa tehdä heti eron yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lisäksi vei parhaat astiat ja jätti "Ikeat""
:D
Mulle exä jätti 2/6 jostain halvoista pihviveitsistä. Se nauratti eniten. Miksi ei ottanut kaikkia? Tai edes puolia? Vaan 2/3. Mysterious ways...🙄
Outoa, että joku uskaltaa tehdä tuollaista. Ei mitään itsesuojeluvaistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta erikoisimmat olivat kaikki parilliset pussilakana-/tyynyliinasetit sekä erityisesti minun lahjaksi saamani lahjakortit, joita en vielä ollut ehtinyt käyttää.
Oikeastaan oli jo ennen eropäätöstä, kun suhde oli jo täysin karilla. Exä oli sairaalloisen mustasukkainen minua kohtaan samalla, kun pani työkaverinsa kanssa toisaalla. Se oli kieltämättä tekopyhää ja erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle exä jätti 2/6 jostain halvoista pihviveitsistä. Se nauratti eniten. Miksi ei ottanut kaikkia? Tai edes puolia? Vaan 2/3. Mysterious ways...🙄
Ei kehdannut/uskaltanut ottaa kaikkia mutta ajatteli olevansa oikeutettu enempään kuin sinä 😂
Repi hyttysverkon rikki,kiipesi sisään,leikkeli vaatteeni ja potki kissan hiekkalaaikon nurin. Kirjoitti seinään " kuole h""a."
Mitä lie olisi tehnyt kissalle ellen olisi juuri ollut eläinlääkärissä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exällä oli tapana ostaa minulle syntymä- ja joululahjoiksi muumimukeja. Muuttaessaan pois oli ottanut kaikki arvokkaimmat mukaansa mukaanlukien itse ostamani erikoismukit :D
Mun ex on kieltäytynyt tekemästä ositusta, vaikka en ole mitään vailla, ositus on sovittu tyyliin kumpikin pitää omansa.
Todellakin erossa vei minun lahjaksi saamat astiat. Lusikat jaettiin tasan, ja vielä vaihtoi lusikoita päittään saadakseen itselle varmasti arvokkaammat.
Muuttopäivänä tuli ja repi laatikot auki ja otti tavaraa itselleen. Lähdin todella vähillä tavaroilla sieltä, oli vaan pakko päästä pois. Silti on sitä mieltä, että minä vein kaiken. Aivan sairas tapaus.
Mutta, tavara on tavaraa. Mielenterveys on tärkeämpää.
Ikävä kyllä meidän lapset joutuvat aikanaan sen eteen, että ositusta ei ole tehty. Pitänee ottaa yhteyttä lakiapuun alkuvuodesta, voisiko asiaa mitenkään helpottaa. Siis lasten tulevaa osaa. Exän kanssa en enää jaksa vääntää yhtään mistään. Oikeuteen pitäisi mennä jotta asia saataisiin selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Törmäsin juuri tapaukseen,jossa perinnönjako kesken kun vainajan toisen vanhemman ositus jäänyt tekemättä,avioero ollut 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta kokemusta -exä varasti esimerkiksi vihki- ja kihlasormukseni ja säilyttää niitä edelleen ja väittää että ne ovat hänen omiaan. Olisin halunnut myydä ne, kun rahasta tiukkaa oli sillä en jaksanut tapella osituksesta ja lähdin käytännössä yhden matkalaukun kanssa ja jätin kaiken.
Ositus todellakin kannattaa tehdä! Oikeus omaisuuteen kun ei vanhene, niin kuoltuasi perikunta on pulassa kun ei ole tehty ositusta.
Mitähän pitäisi laittaa ositukseen vuonna 2000 ostetun vihkisormuksen arvoksi? Tai niiden liinavaatteiden?
Ei tuo ole olennaista vaan se, että jos ette allekirjoita paperia siitä, että ositus on tehty, niin exäsi on sinun kuolinpesän osakas (jos sinä kuolet ennen häntä) ja voi tulla vaatimaan tasinkoa sinun k
Ei kuolinpesissä ositella jotain kotien irtaimistoroipetta. Exä ei ole mikään kuolinpesän osakas. Lapset perivät vanhempansa, eivätkä mitkään eksät eikä nyksät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex on kieltäytynyt tekemästä ositusta, vaikka en ole mitään vailla, ositus on sovittu tyyliin kumpikin pitää omansa.
Todellakin erossa vei minun lahjaksi saamat astiat. Lusikat jaettiin tasan, ja vielä vaihtoi lusikoita päittään saadakseen itselle varmasti arvokkaammat.
Muuttopäivänä tuli ja repi laatikot auki ja otti tavaraa itselleen. Lähdin todella vähillä tavaroilla sieltä, oli vaan pakko päästä pois. Silti on sitä mieltä, että minä vein kaiken. Aivan sairas tapaus.
Mutta, tavara on tavaraa. Mielenterveys on tärkeämpää.
Ikävä kyllä meidän lapset joutuvat aikanaan sen eteen, että ositusta ei ole tehty. Pitänee ottaa yhteyttä lakiapuun alkuvuodesta, voisiko asiaa mitenkään helpottaa. Siis lasten tulevaa osaa. Exän kanssa en enää jaksa vääntää yhtään mistään. Oikeuteen pitäisi mennä jotta asia saataisiin selväksi.
Tuossa voittaa kaikki, jos teette ositussopimuksen, jossa lukee yksinkertaisesti, että "molemmat ovat pitäneet oman omaisuuden avioeron jälkeen eikä mitään vaatimuksia ole omaisuuden suhteen". Päiväys, allekirjoitukset ja kaksi todistajaa.
Mun työkaveri vei erotessaan jopa puita ja pensaita pihasta.
Niinhän siinä voittaisi. Ex kuitenkin kieltäytynyt allekirjoittamasta. 2 vuotta eron jälkeen minun pitäisi toimia juuri hänen vaatimallaan tavalla, muuten ei allekirjoita.
Olkoon siis koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolinpesissä ositella jotain kotien irtaimistoroipetta. Exä ei ole mikään kuolinpesän osakas. Lapset perivät vanhempansa, eivätkä mitkään eksät eikä nyksät.
Exä on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. Myös Nyxä on kuolinpesän osakas siihen asti, että ositus vainajan ja nyxän välillä on tehty. Vaikka exä ja nyxä eivät peri ilman testamenttia (jos vainajalla on lapsia), niin heillä voi olla avio-oikeuden perusteella oikeus tasinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä voittaisi. Ex kuitenkin kieltäytynyt allekirjoittamasta. 2 vuotta eron jälkeen minun pitäisi toimia juuri hänen vaatimallaan tavalla, muuten ei allekirjoita.
Olkoon siis koko homma.
Voisit nyt esittää vaatimuksia omaisuuden suhteen, jos kerran ositusta ei ole. Jos esim auto oli exän nimissä niin vaadit omasi tai ex kirjoittaa ositus sopimuksen.
Exä vei rahat, alkoholi exän. Karman laki?
Ositus on sopimus. Vaikka ei olisi avioehtoa, niin voidaan sopia vaikka että toinen saa 10 %, ei puolia.