Muita korkeakouluttautuneita, jotka ei pääse kunnon töihin?
Tuntuu että olen niin epäonnistunut. Käyttänyt opiskeluihin aikaa vuosia ja lainaa niistäkin vuosista vaan jäi. Duunarihommissa pyörin edelleen kun en koskaan tullut valituksi koulutusta vastaaviin töihin.
Kommentit (59)
Varmaan 20% korkeakoulutetuista suht hyvinkin työllistävillä aloilla.
Minä. Nyt olen taas työttömänä, kun duunarihommat ei enää maistuneet. Opintolainaa maksettavana vielä yli 15 000 euroa.
Ammattikorkea ? Ei niin vaan pääse kun pitää olla alan kokemusta, toki riippuu alasta ja omista kyvyistä.
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Ongelma on minulla ainakin se, että vaikka olen tehnyt vuosikausia hanttihommia niin en pääse niistä eteenpäin.
Mä. Amk-tutkinnon tein ja yliopistossa opintoja lisäksi, mutta ihan haistapaskahommiin jumituin yli vuosikymmeneksi. Vttuuntuneena otik loparit karensseineen ja parin lapsen teon jälkeen opiskelin näin aikuisena mielekkään alan duunariksi, mutta tällä hetkellä kyseisellä alalla ei ole töitä.
Hienosti sujui tämä alanvaihto.
Vierailija kirjoitti:
Mä. Amk-tutkinnon tein ja yliopistossa opintoja lisäksi, mutta ihan haistapaskahommiin jumituin yli vuosikymmeneksi. Vttuuntuneena otik loparit karensseineen ja parin lapsen teon jälkeen opiskelin näin aikuisena mielekkään alan duunariksi, mutta tällä hetkellä kyseisellä alalla ei ole töitä.
Hienosti sujui tämä alanvaihto.
Ja ammatinvalinta ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Melkosta vttuilua jankuttaa tätä niille, jotka yrityksestä huolimatta ei ole päässyt siitä ensimmäisestä palasta eteenpäin.
Kuinka AP kehtaa valittaa, kun hänellä sentään on töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Melkosta vttuilua jankuttaa tätä niille, jotka yrityksestä huolimatta ei ole päässyt siitä ensimmäisestä palasta eteenpäin.
Ensin lyhyet sijaisuudet ja sitä kautta eteenpäin. Vaatii toki muuttamista usein, mutta sitä kautta kokemusta saa.
Ihan tosi skarppina saa olla, että kannattaako opiskella Suomessa. Koulutus on kokenut inflaation.
Veroaste ja byrokratia tuhoaa joka vuorokausi satoja yksityisen sektorin työpaikkoja.
Eli kokonaiskuvaa on tarkasteltava. Siksi moni kyvykäs muuttaa ulkomaille.
Maahan jää lopulta enää "pakollisia" töitä suorittavat.
Ite oon valmistunut 2007 ekonomiksi, ja sirpaleista on ollut työsuhteet.
Onneksi olen sijoittamalla saanut toimeentuloni. Toki välillä pätkiä ja toimeksiantoja, lisäksi.
Eli monesta tulonlähteestä on nykyään koitettava muodostaa toimeentulo.
Ja näen tämän myös tulevaisuuden trendinä, on myös fakta, että Suomi jatkaa tiellä, jossa yritysrakenteita pyritään muuttamaan vähemmän työllistäviksi.
Veroprogressio tekee kokonaisia toimialoja kannattamattomiksi, ja lääke tähän on lisätä veroja ja byrokratiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Melkosta vttuilua jankuttaa tätä niille, jotka yrityksestä huolimatta ei ole päässyt siitä ensimmäisestä palasta eteenpäin.
Ensin lyhyet sijaisuudet ja sitä kautta eteenpäin. Vaatii toki muuttamista usein, mutta sitä kautta kokemusta saa.
Eli korjaus: ei omaan alaan liittymättömiä hanttihommia, vaan ahkerasti jalkaa oven väliin sellaisiin paikkoihin, minne haluaa oikeasti. Suhteet ovat tässä eduksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Melkosta vttuilua jankuttaa tätä niille, jotka yrityksestä huolimatta ei ole päässyt siitä ensimmäisestä palasta eteenpäin.
Ensin lyhyet sijaisuudet ja sitä kautta eteenpäin. Vaatii toki muuttamista usein, mutta sitä kautta kokemusta saa.
Eli korjaus: ei omaan alaan liittymättömiä hanttihommia, vaan ahkerasti jalkaa oven väliin sellaisiin paikkoihin, minne haluaa oikeasti. Suhteet ovat tässä eduksi.
Toki myös siellä hanttihommipaikassa kannattaa yrittää edetä oman alan hommiin. On aktiivinen ja oma-aloitteisesti pyrkii työryhmiin ja muihin mukaan.
Yhtään mitään työtä tuntuu nykyään olevan äärimmäisen vaikea saada.
Minä sain ensimmäisen vakituisen koulutusta vastaavan työpaikan 42 v iässä. Edeltäjälläni siinä hommassa oli ollut sama juttu. Eli toivoa voi olla tunnelin päässä, tai sitten ei.
Itse en tehnyt koulutusta vastaavaa työtä koko työurani aikana. Nyt olen jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työura rakennetaan pala palalta. Ensi opiskeluaikana hanttihommia ja sitten siitä eteenpäin.
Melkosta vttuilua jankuttaa tätä niille, jotka yrityksestä huolimatta ei ole päässyt siitä ensimmäisestä palasta eteenpäin.
Ensin lyhyet sijaisuudet ja sitä kautta eteenpäin. Vaatii toki muuttamista usein, mutta sitä kautta kokemusta saa.
Eli korjaus: ei omaan alaan liittymättömiä hanttihommia, vaan ahkerasti jalkaa oven väliin sellaisiin paikkoihin, minne haluaa oikeasti. Suhteet ovat tässä eduksi.
Tätähän sitä kaikki yrittää, mut jotkut jää jumiin tuohon hanttilimboon yrittämisestä huolimatta.
Ei ole edes duunarihommia. Opintovelkaa noin 30 000. Menee varmaan valtion takaukseeen kohta. Parasta lienee laittaa eläkepaperit mielenterveyssyistä vetämään.
Raksalla itekin nykyään. Inssejä on koulutettu niin paljon ettei kaikille riitä töitä.