Iso suku supistuu olemattomiin:(

hyvillä ystävillä, muttei se ole samaa...

ja lisäänny niin siinä suku saa jatkoa

vähän väliä keskustelua?

Vai onko tämä yleinenkin ongelma kun samantyyppinen aloitus pari kertaa viikossa?



Ja mitä tälle nyt voi tehdä? Hankkikaa lisää lapsia tai ottakaa lapsen kaveri sukujuhliin mukaan. Tai hanki elämä.

itse muistan lapsuudessa, kuinka kiva oli serkkujen kanssa touhuta kaikki lomat.



mulla on 5 sisarusta, joista itse olen kolmanneksi nuorin. mulla on kolme lasta. muilla sisaruksilla yhteensä kaksi, eikä heitä näe kun kerran parissa vuodessa (asuvat ulkomailla, riitaisat avioerot yms).



onneksi noilla mun lapsilla on edes toisensa.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1380916/lukemisen_ym…

Hankkikaa lisää lapsia

Minulla on 15 sisarusta ja koko sisarussarjalla on nyt 100 lasta. Ihan totta! Äiti ja isä ovat todella onnellisia jälkipolvestaan (äitikin vasta 65 vuotta!). Tämä ei oo mikään provo, koska ollaan uskonnollisia. Mun miehen sisaruksilla on 24 lasta joten serkkuja meidän lapsilla riittää, kun vain ehtis kyläilemään..

Seuraavakin on 8 v vanhempi, ja näitä nuorempia on ollut 3. Muut on jo pitkään olleet aikuisa. Kokoonnutaan koko suku kesäisin yhteen, ja ei mun lapsi ole tuntenut oloaan yksinäiseksi. Päinvastoin, on koko suvun lellikki ja saa paljon huomiota. Kellään jo aikuisella serkullaan ei ole lapsia, eikä siten sisaruksillani lastenlapsia. joten mun lapsi on sitten saanut senkin huomioon. Sikäli hienoa, sillä isovanhempia lapsellani ei ole ollutkaan ( kaikki kuolleet jo vuosikymmeni sitten)

silloin kun lapsenlapsia on jopa sata. Siis ihan ystävällisesti asiaa kysyn. Miten isovanhemmat jakaa huomiota, ehtiikö synttäreille yms?

Entä tuleeko noin isossa sisarussarjassa ns. suosikkisisarukset ja sitten taas sellaisia joita ei juuri näe? Kun kaikkien kanssa ei varmaan ihan käytännön syistä voi olla läheisissä tekemisissä.

Minulla on 15 sisarusta ja koko sisarussarjalla on nyt 100 lasta. Ihan totta! Äiti ja isä ovat todella onnellisia jälkipolvestaan (äitikin vasta 65 vuotta!). Tämä ei oo mikään provo, koska ollaan uskonnollisia. Mun miehen sisaruksilla on 24 lasta joten serkkuja meidän lapsilla riittää, kun vain ehtis kyläilemään..

Onkos tämä oikein joku ilmiö tässä maassa? Suomalaiset tehneet itsemurhan oman käden kautta?



Tarttetaankos me kuningas joka siittää oikein paljon lapsia suomalaisille naisille...siis sellainen superuros...jolla tasokasta spermaa...



Kannatetaankos? Ja kaikille sitten sukunimeksi tietysti Suomalainen...se on sitten kuin Made in Finland ja tavaramerkki...

Toinen puoli omasta suvustani on hyvin laaja suku ja muistakin haaroista itsellä sekä miehellä on vielä jonkin verran serkkuja. Mutta lapsella ei yhtään ainutta serkkua ja saattaa olla, ettei tulekaan.



Niillä omilla serkuillamme, joihin on ollut läheisemmät välit, ei ole myöskään ole kenelläkään vielä omia lapsia. Eli käytännössä lapsella ei ole edes pikkuserkkuja, joihin olisi yhteyttä. Mukavaa olisi, jos lapsella olisi serkkuja, mutta minkäs teet. Itsekään emme pysty mitään suurperhettä hankkimaan, ehkemme edes sisarusta lapselle.

en ole tehnyt aiemmin aloitusta tästä aiheesta.



Ja lisää lapsia en todennäköisesti saa, joten sekin on huono idea, sitä paitsi vaikka nyt saisinkin lapsen niin heidän ikäeroksi tulisi kymmenisen vuotta, eli ei ihan leikkikaverit kuitenkaan.



Ja kyllä tämä asia harmittaa, ei ole lapsen kiva olla yksin sukujuhlissa ja ei häät ja hautajaiset ja snytymäpäivät ole sellaisia, johon joku naapurin kaveri mukaan otetaan. ei ole kiva aina olla vain aikuisten kanssa. mikään mummo ei voi korvata omanikäisiä kavereita.



ja on se mummollekin kova paikka kun lastenlapsia on vain yksi, ja toista ei varmaankaan tule.



itse olen tämän asian kanssa tehnyt paljon työtä hyväksyäkseni sen, että lapsilukuni on tässä. itse olisin halunnut suurperheen.

itselläni on 1v. lapsi ja olen serkussarjani vanhimpia ja sisarussarjani vanhin. Siskoilleni ei varmaan vielä ainakaan 6-7 vuoteen tule lapsia. Serkuillekaan en usko, yhdelle toivoisin niin kovasti, on minun läheisin serkku, oltiin kuin sisarukset lapsena. Onneksi minulla on sitten omia serkkuja, joista nuorin ei ole kuin vuoden vanhempi omaa tyttöäni.

Minun isäni oli perheensä kuopus, sillä puolella kaikki serkut olivat minua 15v vanhempia. Äiti puolestaan oli perheensä esikoinen, sillä puolella serkut minua 10v nuorempia.



Eli kaikissa sukujuhlissa minä ja sisarukseni olimme joko ainoita pieniä lapsia tai myöhemmin ainoita esiteinejä. Silti en milloinkaan kokenut olevani yksinäinen tai suvuton. Asia nyt vain oli niin.



Nyt omilla lapsillani on serkkuja ikäryhmässä 7v - 26v, suurin osa jo 18v täyttäneitä. Silti en ajattele, että oma 2v olisi vailla sukua tai serkkuja.

Isovanhemmat eivät luonnollisesti käy tai muista synttäreillä lastenlapsiaan eikä kukaan edes odota sitä koska se olis mahdotonta (100 kertaa vuodessa eli 2 krt viikossa!). Vanhemmat ovat todella tasapuolisia ollu aina lapsia kohtaan ja äiti joskus ihan murehtii sitä että onkohan kaikki kokeneet olevansa yhtä rakkaita.

Ristiäisissä he käyvät aina ja rippipäivänä muistavat mutta eivät käy juhlissa koska voi olla esim. 6 nuorta samana vkloppuna ripillä :)

Lapset vierailevat mummolassa n. kerran vuodessa ja isovanhemmat myös toisin päin. Kaikki sisarukset puolisoineen kokoonnutaan kerran vuodessa yhteen ja tietysti vanhemmat.

On tullut läheisempiä sisaruksia luonnollisesti lähes samanikäisistä. Esim minua 20 vuotta vanhemmat sisarukset ei oo koskaan asuneet yhtäaikaa mun kans kotona enkä muista heitä kotoa! Silti ollaan aika paljo tekemisissä mutta ei niin paljo ku samanikästen kans :)