Uskovaiset! Onko Suomessa tapana käydä jumalanpalveluksen jälkeen porukalla syömässä?

Ei oo Suomessa tapana. Kukin menee kotiinsa syömään. Amerikan kirkoissa on eri meininki. Ja messun jälkeen mennään autolla motariravintolaan syömään kilon tluupihvejä ja sokerisia herkkuja toinen mokoma

Baariin mennään kaljalle.

Poltetaan jonkun kotona sen jälkeen mirhaa ja hatsia. Koetaan Jumalan läsnäolo.

Kirkkokahvit kahvilassa.

Kokoonnutaan kirkkokahveille ja juttelemaan.

Samoin Kanadassa mennään syömään porukalla. Ihan eri tunnelma siellä kirkon tilaisuuksissa ia muutenkin. Olen kiitollinen, että saanut kokea tämän kaiken.

Suomessa pienellä paikkakunnalla tarjotaan ruoka-annos vähävaraisille. Sitten saa ruokakassin. Tämä myös hyvä asia.

Pössyt vedetään.

Riippuu ihan uskovista. Ei mitään sääntöä, mutta me joskus mennään.

Ehkä joskus opiskeluaikoina saatoimme käydä syömässä. Mutta harvemmin.

Sen sijaan ollessani vaihdossa Keski-Euroopassa hakeuduin johonkin luterilaista hieman vastaavan kirkon yhteyteen, ja siellä ruokailu jumalanpalveluksen jälkeen kuului asiaan. Ja kirkon nuoret saattoi keskenään kokoontua jonkun kotiin ruokaa laittamaan.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kirkkokahvit. Viikko sitten sunnuntaina käydessäni kirkkokahvit tarjottiin kirkon takaosassa. Mutta usein kirkkokahvit on seurakuntatalolla, jos sellainen on kirkon yhteydessä.

Tervetuloa kirkkoon ja kirkkokahveille!

Ei kai kukaan halua sen pakollisen jumalanpalveluksen jälkeen nähdä niitä muita tekopyhiä ihmisiä.

Joissain on aina kirkkokahvit,esim. pyhän sydämen kappelissa.

Kirkkokahveilla jos käy useamman kerran, voi hiljalleen tutustua ihmisiin.

Mut vaatinee itseltäkin hieman sosiaalisuutta.

Itse jos onnistut omassa kirkossasi pääsemään sisäpiiriin, muistathan ja huomaathan heidät, jotka yksikseen ovat!

Siis on, mutta ruokailu tapahtuu seurakuntakodilla tai seurakunnan ruokasalissa, mikä nyt sitten sen kahvilan tai muun paikan nimi onkaan, joka ko. seurakuntarakennukseen kuuluu.

Ruokailuja järjestetään aina ajoittain. Mutta ei missään tavallisessa ravintolassa kaupungilla. Ainoastaan jollain matkoilla mennään tietysti hotellin ravintolaan ja paikallisiin ravintoloihin syömään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan halua sen pakollisen jumalanpalveluksen jälkeen nähdä niitä muita tekopyhiä ihmisiä.

 

Vapaaehtoiset haluaa seurustella saman Isän lapsien kanssa.

Että tähänkin ketjuun piti tulla rivoamaan, taas. Hävetkää te jotka ette muuta sanottavaa keksi.

Omalla paikkakunnalla evlut-kirkko järjestää kahvitilaisuuksia, mutta joskus myös ruokailuja messun jälkeen seurakuntatalolla. Ja vapaat suunnat pitää omaa kahvilaa ja joskus on lounaskin tarjolla Jumalanpalveluksen jälkeen. Lisäksi on viikolla kerran kuukaudessa vähävaraisille oma ruokailu, joihin voi mennä kuka vaan.

Meidän kirkossa on joskus messun jälkeen lounas tarjolla.  Vapaaehtoinen maksu. On kiva juttu!

Minun vanhat vanhempani eivät, ainakaan ulospäin, ole sen kummemmin uskovaisia.

Heidän sisäisestään uskostaan en tiedä. 

 

He käyvät jumalanpalveluksissa kirkossa, useinmiten juhlapyhinä.  Ja jos sen jälkeen on kirkkokahvit seurakunnassa, he osallistuvat kahveille.

Käyvät myös seurakunnan myyjäisissä, ja vievät myyjäisiin myös itse tehtyjä tuotteita: puu-ja muita käsityötetteita.

Eivät he emmekä mekään vieraina ollessa, mene jumalanpalveluksen jälkeen ulos syömään.

Paitsi isän-ja äitienpäivänä.

Ihan tavallinen sunnuntailounas syödään meillä tai vanhempien luona, tavallisina sunnuntaina, jos kyläily on sovittu sunnuntaiksi.