Mistä muut löytää ihania ihmisiä? Itselläni on ilkeitä ihmisiä ympärillä.

Varmaankin sattuman kauppaa, jos kuitenkin itse on ystävällinen toisille. Tämä palsta vetää puoleensa ilkeitä ihmisiä ja voi vääristää yleistä käsitystä ihmisistä.

Ei niitä vain löydä jos ei löydä, en tuhlaa aikaani sellaiseen etsimiseen. Elämä tuo vastaankin asioita ja ihmisiä, olen avoin mahdollisuuksille mutta useasti ihmisillä on ennakkoluuloja tai eivät vain pidä minusta joten ei ole yksin omalla vastuulla nämäkään asiat. Onneksi pärjään yksinkin, enää en sitäkään vähää välitä löytää ystäviä. Luotan elämän kantavaan voimaan ja yksikin hyvä ystävä olisi riittävä minulle ainakin.

En pitäisi kroonisesti ilkeitä, jättäisin ne. Ottaisin vaan kivempia ja erilailla asiat selvitetään. Ymmärtää tietysti jos joku on tuskastunut.

Lapsena ja nuorena löydetyt ystävät, lähinnä. Olis niitä kai muitakin, mutten jaksa sitä tutustumisvaiheen liibalaabaa

Minä myös ihmettelen tätä. Töissäkin juuri ne ilkeät juoruilijat ja muista pahaa puhuvat tuntuvat olevan suosituinta seuraa. Osaavathan he toki tarpeen tullen mielistelläkin. Hyväntuulisia, iloisia ja hyväntahtoisia ihmisiä pitävät ilmeisesti vähän tyhminä. Tai ehkä ovat vain kateellisia pohjimmiltaan, en tiedä. 

Itse olen huono puolustamaan itseäni ja saatoin varsinkin nuorena kuunnella vaikka mitä nälvintää. Alistuminenhan innostaa pomottajia ja ilkeilijöitä pyrkimään tuttavuuteen. En osannut myöskään karsia inhottavia tuttavapiiristä vaan ajattelin että on se kai kuitenkin ihan kiva tai ollaanhan me tunnettu kauan.

Osittain siis syytän omaa miellyttämisenhalua ja huonoa harkintakykyä siitä että ikäviä ihmisiä on kuulunut kaveripiiriin tavallista enemmän.

Kun mietin kavereitani/ tuttaviani niin yksi kolmasosa on ollut selkeän huonokäytöksisiä, yksi kolmasosa vain niin erilaisia että ystävyys on lopahtanut ja sitten viimeinen kolmannes mukavia ihmisiä joiden seurassa aidosti viihdyn ja voin hyvin.

Itse olen erakoitunut juuri tästä syystä. Olen saanut kiintiöni täyteen haukkumista ja arvostelua, enkä siedä sitä enää keneltäkään. Pidän kuitenkin itseäni hyvänä ihmisenä, olen luotettava ja ystävällinen kaikille, en edes ajattele kenestäkään pahaa, saati että puhuisin. Näen herkästi ihmisten hyvät puolet, kiitän ja kehun, mutta mikä helv. siinä on, että minut nähdään huonossa valossa. "Sinä luulet, että..", "Sinun mielestä..", "Sinä olet olevinasi..". Ei yhtään enää tätä, joten olen valinnut yksin olon ja tottunut tähän.