Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla taitaa olla hätä :´´(
15.04.2011 |
Onhan näitä matalalentovaiheita ollut ennenkin, mutta nyt mennyt vikan viikon-pari, ainakin, ihan päin persettä henkisesti.
Minä en oikein jaksa enää mitään, ei huvita mikään.
Väsyttää koko ajan ja arki kaikkinensa uuvuttaa ihan totaalisesti.
Viikonloput ei sen kummempia paitsi ettei tarvitse lähteä klo7.30 töihin.
Vituttaa, tympii, ahdistaa, itkettää, kuristaa kaikki.
No, kohta loppuu työtkin (31.5) eikä mitään tietoa mistään uudesta paikasta, tätäkin jatkunut jo 6v ajan eli työttmänä väh2-3kk/vuodessa ja kymmeniä hakemuksia, joitakin haastateluita ja paperishowta ja rahojen odottamista ja kitkuttamista, meille se 600e pudotus tuloissa on iso raha ja kun kesälomilla yleensä olisi kiva jopa tehdä jokin matka niin ei me.
Mulla menee 1-ja 3-luokkalaisten lastenikin kanssa hermo ihan heti, tekisi mieli luovuttaa heidänkin kanssaan ja suhteen, ei vaan jaksaisi nyt.
Pisteenä iin päälle tuo nuorempi on ihan hirvittävän vahva ja tulinen temperamentiltaan ja saa päivittäin väh1x hepulit jostakin, mietityttää tuo unilelujenkin tärkeys vaikka herkkä luonne onkin, puhuu että ne näkee painajaisia jos jostakin poika pahoittanut mielensä tms.
Parisuhdekin voisi voida paremmin, olemme kuin sisko ja sen veli, oltu jo vuosia eikä se että välillä on sitä seksiäkin auta mitään koska se on tosiaan niin välillä ja harvinaista, mieheni haluttomuus syynä.
Viimeksi pari iltaa sitten romahdin ja itkin että mikä minussa on vialla kun ei passaa koskettaa eikä halua, ei kuulema mikään mutta en enää sitäkään usko ja nukahdin itkuuni.
En jaksa enää, lapset kuuli kun tuskailin että jumala antais jonkin syyn minulle elää ja hehän juuri ovat se syy, paskaäiti joutais kuolla pois:´´(
Kommentit (7)
Ei varmaan auta mitään, mutta tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamaani (lapset tosin vähän nuorempia).
Itsellä sairaslomaa työuupumuksen takia, mutta taustalla myös ahdistusta ja masennusta. Nyt syön sitten mielialalääkkeitä ainakin seuraavat 6 kk.
Ei se suhdetta mieheen ole parantanut, mutta ainakin jaksan lasten kanssa ihan eri tavalla. Tosin mikään lääkitys ei paranna niitä syitä, mitkä masennuksen ovat aiheuttaneet, mutta auttavat ainakin palauttamaan tietyn serotoniinitason aivoissa.
En oikein voi sanoa muuta kuin että ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti jaksat hakea apua, jos ei nyt ihan lääkityksellä niin edes yrittämällä tehdä jotain mistä saa mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä hakea apua itsellesi, ihan vaikka keskusteluapua esim. neuvolan kautta. Voimia!!
Menin ihan sanattomaksi :(
Auttaisikohan, jos sopisit miehesi kanssa, että teet viikonloppuna jotain mikä ilahduttaa mieltäsi, ihan vaikka yksiksesi. Irtiotto arjesta voisi saada taas kaipaamaan ihan niitä yksinkertaisia ja arkisia asioita, jopa niitä ihanan kamalia omia kullannuppuja.
Rahavarat ei suuren suuret ole kun tuo työttömyyskin odottaa, yksin ei jaksais mutta tuskin kenenkään kanssakaan, vaikka eipä mulla niitä kavereita saati ystäviä pahemmin olekaan.
Huomenna olis mahdollisuus mennä vaikka shoppailemaan itsekseni mutta nyt ainakin tuntuu että evvk, pahan mielen sielläkin sa akun ei mitään löydä kun on normikroppainen eikä tikkulaiha.
Voi kun olisi romantiikkaa edes hieman edes joskus, intohimoa, edes sitä normiparisuhdeseksiä tyyliin 1x/vkossa jos ei muuta.
Elämä on pelkkää arkea ja työtä ja kotitöitä ja lasten kanssa olemista ja miehen kanssa vääntämistä, en jaksa enää:´(
ap
Minkä ikäinen olet ja mistäpäin? Mäkin tarttisin kaveria. Meillä taitaa olla joku kriisi tai masennus.Mäkään en saa iloa mistään. Mulla tosin ei ole edes miestä, mutta ei voimia sellaisen etsimiseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siltähän se masentuneena tuntuu, että mikään ei kiinnosta, mikään ei huvita. Mieti, millaisista asioista olet joskus ennen nauttinut ja yritä saada itsesi tekemään jotain sellaista. Eihän kaiken tarvitse maksaa - hyvät kirjat, musiikin kuuntelu tai vaikka lenkki on ihan ilmaisia.
Minullakin on oikeastaan vai yksi läheinen ystävä (eikä hänkään tiedä todellakaan kaikkea), mutta oma henkireikäni on kuunnella musiikkia öisin ja ajatella omia tunteitani.
Alue: Aihe vapaa
ja voimia kovasti!