Harmittaa kun jotku antaa lastensa olla kylässä 17 asti ja pidempäänkin
kun siis tulevat koulun jälkeen yhden maissa. Kyseiset vanhemmat tulevat itse kotiin vasta niihin aikoihin ja pyytävät lapsensa vasta sitten kotiin. Meillä jompikumpi vanhemmista tulee jo 15-16 ja todella toivoisin että viimeistään 16 aikaan kaverit lähtisivät.
En ala sillä asialla ketään suututtamaan mutta ihmettelen tosi paljon miten joku viitsii antaa lapsensa noin kauan olla toisten nurkissa ja vielä usein. Vähän kuin pitäisivät jonain hoitopaikkana.
Kommentit (55)
Pitäisikö lapsta siis muistuttaa, että laita kylään mennessä kännykkä hälyyttämään kahden tunnin päästä. Ja sitten lähdet kotiin sanoi kaveri tai sen vanhemmat mitä tahansa. Leikit pitää jättää kesken, eikä missään nimessä saa mennä ruokapöytään vaikka kutsuttaisiin.
Eikö lapsuudessa saisi olla edes jotain vapauksia?
Eli teillä saa olla klo 15 tai 16 asti.
Näin meillä toimitaan. Kaverit ovat toistensa luona, koska haluavat olla toistensa kanssa. Minustakin on kamalaa, kun lapsi on poissa 13-17, mutta täällä ovat aina vuorotellen eri paikoissa ja sanon kyllä jos meillä ei joskus saa olla kuin jonkin aikaa. Kevät tulee ja ovat taas paljon ulkona, niin ei todennäköisesti ole ongelmaa liiasta sisällä olosta. Niin ja minä olen kotona
en kyllä jaksa tajuta. Ap nurisee täällä, mutta ei halua tehdä asialle mitään, vaikka noin haittaa. 17 on aika aikainen ja miksi joku käskisi lapsensa kotiin, ennen kuin itse kotona? Miksei aikuiset ihmiset pysty sopimaan toistensa kanssa lastensa kyläilyistä? Jos on niin iso lapsi ettei vanhemmat ole enää välikäsinä, niin sitten voi sanoa, että meillä kyläilyaika loppuu klo 16. Mikä tässä on se ongelma?
Eri perheissä on erilaiset aikataulut, ei niitä voi tietää, jos ei kerrota.
Meillä kolmasluokkalaiset kyläilevät toistensa luona omatoimisesti iltapäivällä/illalla. Ei ketään "lähetetä" minnekään.
Jos meille ei voi jostain syystä tulla tai on aika lähteä kotiin, ilmoitan sen lapsille. Samoin tekevät kavereiden perheet. Ei siinä ole suuttumisen aihetta puolin eikä toisin.
Ei kannata tehdä asioista vaikeita...
Et saa sanottua lapsille, että miten teillä?
Mä olen kotona yleensä vasta kuuden aikaan?
Meillä sääntö onkin, että seitsemältä kaikki kotiin!
Sun lapsellasi on ihan eri ajat kuin 99 % muista lapsista, miten voit kuvitella muiden tietävän sen, jos et kerro.
Onpa typerät säännöt!
Ilmeisesti sinulla on lapsi/lapset alakoulun ensimmäisellä tai toisella. Teinien vanhempana tää avaus naurattaa.
lähes kaikki ovat sitä mieltä, että isäntäperheen pitää "lähettää" lapset kotiin! ettekö oikeasti opeta kouluikäisille lapsillenne mitään alkeellisimpiakaan tapoja. Eli kylässä voi roikkua siihen asti kunnes lähetetään kotiin. Varsinaisia moukkia olette ja lapsenne myös.
...sehän riippuu ihan perheestä ja tilanteesta, milloin on oikea aika lähteä kotiin! Minun mielestä on ihan normaalia, että lapset leikkivät keskenään klo 13-17. Itse leikin lapsena paljon pidempiä pätkiä, ja hauskaa oli, silti läksyt tuli tehtyä ja päivälliset syötyä.
Aika vaikea se on arvata, mikä olisi isäntäperheen mielestä sopiva vierailun kesto! Minä sanon omilleni, että tulkaa kotiin klo 17, koska meillä syödään noin silloin. Olen kysynyt muutaman kerran isäntäperheeltä, onko tämä aika heille hyvä ja kaikille on ollut. Mistä voin tietää, että jonkun mielestä klo 17 on liian pitkään, jollei sitä sanota?
Pitäisikö lapsta siis muistuttaa, että laita kylään mennessä kännykkä hälyyttämään kahden tunnin päästä. Ja sitten lähdet kotiin sanoi kaveri tai sen vanhemmat mitä tahansa. Leikit pitää jättää kesken, eikä missään nimessä saa mennä ruokapöytään vaikka kutsuttaisiin. Eikö lapsuudessa saisi olla edes jotain vapauksia?
mutta tätä vapautta pitää toteuttaa kotona eikä naapurissa.
kun sinä tulet, vieraan pitää lähteä. Siis tietenkään et sano, että kun äiti tulee, pitää lähteä, vaan sanot summittaisen kellonajan, joka on saapumisesi tienoilla ja näin vieras on jo etukäteen tietoinen, milloin vierailu päättyy. Eikä kukaan mene "itkien kotiin."
Eikö muuten sinun lapsesi sitten ole kylässä välillä näillä toisilla lapsilla? Sama kellon aika sitten käyttöön, niin kaverit pian oppivat, että klo 16 X:n pitää mennä/X:ltä pitää lähteä.
Äläkä luoja paratkoon siunaile noiden toisten lasten "käytöstavattomuutta" omalle lapsellesi. Mun äiti teki sitä, "miten noi sun kaverit ei ymmärrä lähteä ihmisten aikoihin" ja aina sain olla stressissä, miten saan vieraat lähtemään oikeaan aikaan. Äitini ei koskaan tullut sanomaan mulle mitään, korkeintaan mulkoili merkitsevästi ja mä sitten yritin sumplia. "Hei, teiän pitäis lähteä, meillä olis ruoka." "Ai miten niin, eihän sun äiti oo sanonut mitään."
Höllää siis ap vähän, mä kärsin äitini vierasstressistä jotenkin vieläkin, pelkään aina että joku on jollekin jostain käsittämättömästä syystä närkästynyt ja pelkään erityisesti tuollaisia joustamattomia "periaatteen ihmisiä".
Meillä oli isä sitä mieltä, että kotona ei saa olla vieraita silloin kun hän tulee kotiin töistä ja juo iltapäiväkahvit n. klo 16. Että pitää joko lähteä sitä ennen tai tulla vasta sen jälkeen. Sitte jos en saanutkaan kaveria lähtemään ennen isän tuloa niin isä oli ärsyyntynyt koko loppuillan, eikä kaveriini vaan minuun. Melko stressaavaa muksulle tuollainen.
Jos et pysty a) avaamaan suutasi etkä b) sietämään muiden perheiden erilaisia tapoja, niin aina on vaihtoehtoja: käsket lapsen ystävystyä vain sinulle sopivien perheiden kanssa. Lapsi selvittäköön, millaiset säännöt heillä on kotona, ettei äidille aiheudu mieliharmia.
Meillä mieliharmia aiheutuu välillä lapsista, joille on annettu lupa tunniksi eli just kun leikki on päässyt parhaaseen vauhtiin, pitää lähteä. Itse ruokin vain ne lapset, joiden vanhemmille tiedän sen olevan ok, muille ehdotan kotiin syömään menemistä silloin kun meillä syödään. Omasta lapsuudesta muistan, että syömässä oli milloin ketäkin, ja sääntönä oli että jos ruokaa on vähän, se jonka vieras istuu pöydässä, jakaa oman (pihvinsä tms.) vieraan kanssa.
Jos joku närkästyy tavoistani, niin sopii joko a)närkästyä vaan b)sanoa jotain tai c)pitää lapsensa kotona toteuttamassa vapauttaan.
Omille lapsilleni olen antanut ajan, milloin lähdetään. Jos ei ole kuulunut, olen soittanut perään, että nyt kotiin.
Sitten on näitä, jotka tulevat klo 11 (meillä parina vuonna toka-ja kolmasluokkalaisilta loppunut koulu klo 11) ja ovat vielä illalla klo 19.00
Aluksi en tajunnut, että heidät pitää käskeä kotiin. Että ovat vaikka yötä jos en heitä heitä ulos. Nykyään käsken surutta vieraat lapset ulos. Jos suuttuvat niin suuttuvat. Ja mikään pitokokki en ole, joten en ruoki vieraita. Toki jotain välipalaa annan. Mutta en ruoki joka päivä paria, kolmea muksua lämpimällä ruoalla. Yökylät erikseen.
kaikki lasten kyläilyt. Vaikka olisivat olleet yötä päivää meillä.
Nykyään sanon siinä vaiheessa, kun en jaksa kuunnella, että nyt lähtee vieraat lapset kotia. Joskus ilta viideltä ja joskus kaheksalta. Ja joskus sanon ihan suoraan, että tänään ei yhtään kaveria.Perheessämme on kulkenut jo 20 vuotta lasten kavereita, huah sentään..
Nuorimmainen 7v on vielä syöttämässäkin kaikki. Siitä tein stopin. Siinä ei kauan muropaketti tuhise, kun viisi poikaa sitä tyhjentää. Samaten maitolitra. Olen tehnyt selväksi, että sitten syö, kun ei ole kavereita. Ja kun kaikki asuu vielä tässä 50 m säteellä, niin jokainen voi käydä syömässä kotonaankin.
kärin ennemminkuin suututan ketään kun lapsella muutenkin kavereita vähän. Mutta ihmettelen tosi paljon miten ihmiset ei itse tajua tälläistä. ap
Ihmisillä on kuule ihan erilaisia tapoja ajatella, eivätkä he voi mistään tietää sun tapaasi jollet sitä sano. Enkä ymmärrä mikä ongelma tuossa on? Eikai kaverit päätä miten teillä eletään? Sanot kaverelle että nyt kotiin, kun on sen aika. NOin kilttinä et saa muuta kuin katkeran elämän itsellesi. Meillä kaverit tulevat ja menevät enkä todellakaan pidä kirjaa siitä kuka milloinkin kenenkin luona kuinkakin monta tuntia on ollut. Mutta kun mulle ei sovi että meillä on kavereita niin sanon että nyt ei käy. Tai sanon että pihalle leikkimään. Ei kukaan ole ikinä suuttunut:) Tai jos on niin omapa on murheensa. MInä olen tämän talon pomo ja määrään miten asiat täällä sujuvat. Ota vastuu kodistasi, sillä tuosta pääset.
joissa lasten ikä ja perheiden aikataulut tulee ottaa huomioon.
Meillä ekaluokkalaisen luokalla tytöt kyläilevät toistensa luona vuorotellen. Arkipäivinä kyläily alkaa aina läksyjen tekemisellä ja välipalalla. Poislähtö hoituu yleensä niin, että vieraisilla olevan lapsen vanhemmat hakevat hänet pois töistä tullessaan, eli 17-18 välillä. Toisinaan lapset syövät päivällisen kaverillaan.
Kaikki sujuu hienosti, kun homma on jaettu tasapuolisesti.
joissa lasten ikä ja perheiden aikataulut tulee ottaa huomioon. Meillä ekaluokkalaisen luokalla tytöt kyläilevät toistensa luona vuorotellen. Arkipäivinä kyläily alkaa aina läksyjen tekemisellä ja välipalalla. Poislähtö hoituu yleensä niin, että vieraisilla olevan lapsen vanhemmat hakevat hänet pois töistä tullessaan, eli 17-18 välillä. Toisinaan lapset syövät päivällisen kaverillaan. Kaikki sujuu hienosti, kun homma on jaettu tasapuolisesti.
vaikuttaa missä asutaan. jos kaverit asuu kaukana toisistaan niin sitten tarvitaan vanhempia- meillä on semmoinen "luomu"-miljöö, missä voi lapset kävellä ovesta ihan itse ulos ja mennä soittamaan naapurin ovikelloa. Kaukaisimmatkin kaverit asuvat kävelymatkan päässä. Suuri osa vanhemmista tuntee toisensa, eikä kukaan kaipaa mitään virallisia sopimusasioita sen kummenmmin, muuta kuin talossa talon tavalla. Tosin kaikki taitavat luonnostaan olla melko vieraanvaraisia.
niitä lapsia lähtemään kun teillä kotiudutaan?
ensin tullaan kotiin tekemään läksyt ja syömään. :)
Yleensä vanhemmat pyytävät jälkikasvunsa kotiin viimeistään parin tunnin jälkeen, koska eivät kehtaa vaivata isäntäperhettä enempää. Mutta lapsia tämä harmittaa, koska leikit jäävät kesken.
Jos sinä haluat vieraat pois klo 16, niin pyydät heitä lähtemään. Sillähän tuosta ongelmasta pääset.
lähes kaikki ovat sitä mieltä, että isäntäperheen pitää "lähettää" lapset kotiin! ettekö oikeasti opeta kouluikäisille lapsillenne mitään alkeellisimpiakaan tapoja. Eli kylässä voi roikkua siihen asti kunnes lähetetään kotiin. Varsinaisia moukkia olette ja lapsenne myös.