Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi aikuisen ihmisen toimintaa?
30.03.2011 |
...jos lähes nelikymppinen, kahden lapsen isä bilettää, käy kaveriporukassa naku-uinneilla ja muutenkin "hengailee" viikonloppuna kaiken maailman kotibileissä/tanssimassa yökerhoissa kavereidensa kanssa. Töissä käy ja muuten ihan kunnollinen. :)
En sano, ettäkö tämä väärin olisi, mutta eikö tämä kuulosta eron jälkeisen ahdistuksen purkamiselta ja nuoruuden uudelleen elämiseltä? Vai olenko mä itse tosiaan näin tiukkis, kun ihmettelen tällaista toimintaa aikuiselta ihmiseltä? :) En tuomitse, haen vaan uutta näkökulmaa omaani.
Kommentit (35)
Nimittäin sua ap. Olen 35 suurperheen yh ja käyn kavereiden kanssa ulkona, kotibileissä jne. Siis mitä ihmettä mun pitäisi tehdä, istua kotona rypistymässä ja sukkaa kutomassa? Olisinko silloin vasta oikea aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naku-uinti ja nakubileet on kaks eri asiaa.. kyllä meidänkin kaveriporukassa miehet menee kesällä uimaan yleensä ilman mitään uimahousuja ja naiset pyyhkeiden kanssa laiturille asti. Eri vuoroissa siis saunotaan.
Miksi Aikuisen Ihmisen (TM) pitää jatkuvasti miettiä, että mitä jos lapset, työnantaja tai kirkkoherra saa tietää? Eikö mikään elämänalue ole omaa, esim. lapsille kuulumatonta.
Kyllä mäkin ystäviäni tapaan, mutta tässä kyse sellaisesta aika pintapuolisesta kaveriporukasta, jotka eivät ole tunteneet pitkään, eivätkö tapaa muissa merkeissä lainkaan. No, taidan tosiaan itse olla aika tylsimys. Mä jotenkin näin tuollaisen joka viikonloppuisen hauskanpidon pakoiluna vastuun ottamisesta omasta elämästään.
Tässä oli kyse naku-kuutamo-sekauinnista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eli asia oli niin kuin ajattelinkin, olen itse tylsä ja tiukkis. Ja ylpeä siitä. :D Mä rentoudun ja pidän hauskaa muilla tavoilla.
saunoo ja ui yhdessä, kaikki alasti. Niin naiset kuin miehetkin. En näe tässä mitään huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli sitten eronnut tai parisuhteessa, lapseton tai perheellinen. Jos tykkää, niin mikäs siinä!
Kerrotko, ap, mitä muita piirteitä kuuluu olennaisesti tähän "aikuisen ihmisen" käsitteeseen? Ilmiselvästi hauskanpito on täysin poiss laskuista, haluaisin nyt vielä kuulla ne muutkin, etten missään vaiheessa elämääni erehdy lipsahtamaan ap:n kovasti arvostamalle aikuisuuden polulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin ystäviäni tapaan, mutta tässä kyse sellaisesta aika pintapuolisesta kaveriporukasta, jotka eivät ole tunteneet pitkään, eivätkö tapaa muissa merkeissä lainkaan. No, taidan tosiaan itse olla aika tylsimys. Mä jotenkin näin tuollaisen joka viikonloppuisen hauskanpidon pakoiluna vastuun ottamisesta omasta elämästään.
Jos käy töissä, maksaa veronsa ja laskunsa, sekä huolehtii lapsistaan niin eikö loppuaikana saa pitää hauskaa? Vai pitäisikö sitä olla kotona ja odotella kuolemaa, että "ottaisi vastuun omasta elämästään"?
Kyllä mäkin ystäviäni tapaan, mutta tässä kyse sellaisesta aika pintapuolisesta kaveriporukasta, jotka eivät ole tunteneet pitkään, eivätkö tapaa muissa merkeissä lainkaan. No, taidan tosiaan itse olla aika tylsimys. Mä jotenkin näin tuollaisen joka viikonloppuisen hauskanpidon pakoiluna vastuun ottamisesta omasta elämästään.
Jos käy töissä, maksaa veronsa ja laskunsa, sekä huolehtii lapsistaan niin eikö loppuaikana saa pitää hauskaa? Vai pitäisikö sitä olla kotona ja odotella kuolemaa, että "ottaisi vastuun omasta elämästään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin ystäviäni tapaan, mutta tässä kyse sellaisesta aika pintapuolisesta kaveriporukasta, jotka eivät ole tunteneet pitkään, eivätkö tapaa muissa merkeissä lainkaan. No, taidan tosiaan itse olla aika tylsimys. Mä jotenkin näin tuollaisen joka viikonloppuisen hauskanpidon pakoiluna vastuun ottamisesta omasta elämästään.
Jos käy töissä, maksaa veronsa ja laskunsa, sekä huolehtii lapsistaan niin eikö loppuaikana saa pitää hauskaa? Vai pitäisikö sitä olla kotona ja odotella kuolemaa, että "ottaisi vastuun omasta elämästään"?
Kyllä mäkin ystäviäni tapaan, mutta tässä kyse sellaisesta aika pintapuolisesta kaveriporukasta, jotka eivät ole tunteneet pitkään, eivätkö tapaa muissa merkeissä lainkaan. No, taidan tosiaan itse olla aika tylsimys. Mä jotenkin näin tuollaisen joka viikonloppuisen hauskanpidon pakoiluna vastuun ottamisesta omasta elämästään.
Jos käy töissä, maksaa veronsa ja laskunsa, sekä huolehtii lapsistaan niin eikö loppuaikana saa pitää hauskaa? Vai pitäisikö sitä olla kotona ja odotella kuolemaa, että "ottaisi vastuun omasta elämästään"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö eron jälkeistä ahdistusta saa purkaa? Vai onko olemassa joku yleisesti hyväksytty, "poliittisesti korrekti" tapa, jolla puretaan ahdistusta? Pitääkö miesten purkaa ahdistusta samalla tavalla kuin naiset?
Ehkä ap:n kuvailema mies haluaa palata nuoruuteen, aikaan ennen avioliittoa ja ottaa sieltä vauhtia uuteen elämänvaiheeseen?
Kun en tunne miestä, en voi häntä arvioida. Ehkä hän on muutenkin "lapsellinen" tai iloluontoinen ihminen ...
kuin biletys. Jatkuva juhliminen voi olla varoitusmerkki päihdeongelmasta. Myös kesken jäänyt nuoruus jne. voivat tähän vaikuttaa. En muutamaa kuukautta pitempään katsoisi tällaista. Äkkiä jää nimittäin ryyppy & biletys päälle.
vastaeronneen miehen tavasta viettää vapaa-aikaa, tai vielä suppeammin vain siitä miten mies juhlii. Miehen muusta elämästä ap ei kerro mitään. Emmehän tiedä sitäkään mikä on ap:n suhde ko mieheen, miten tarkkaan hän miehen asiat tietää.
17
kuin biletys. Jatkuva juhliminen voi olla varoitusmerkki päihdeongelmasta. Myös kesken jäänyt nuoruus jne. voivat tähän vaikuttaa. En muutamaa kuukautta pitempään katsoisi tällaista. Äkkiä jää nimittäin ryyppy & biletys päälle.
tyylillään. Ärsyttää tommoset nirppanokat jotka luulevat olevansa oikeutettuja kommentoimaan toisten eläntapaa. Ehkä kaveri siitä rauhoittuu tai sitten ei, mutta oma on elämänsä. Sitä paitsi juhliminen on joskus ihan kivaa!Harrastin sitä itsekin enemmän eron jälkeen, mutta nyt vietetään koti-iltoja lasten ja miehen kanssa.
Juu, totta, että on vaikea antaa kokonaiskuvaa, koska en kuitenkaan halua mennä yksityiskohtiin toisen ihmisen elämästä. Ehkä enemmänkin on kyse siitä asenteesta, että ihan eletään niitä viikonloppuja varten ja sitten töissä ahdistutaan. Kyse etä-isästä.
Sanoin myös, että eihän tuo väärin ole. Mies ei vaan itse mitenkään tunnista tätä eron jälkeisen ahdistuksen purkamiseksi. Pitää ihan tavallisena. Mä taas näen sen jotenkin sellaisena huolettoman, hauskan elämän haikailuna. Ja sitä ei kuitenkaan perhe-arki voi jatkuvasti olla.
Ja taas täällä ollaan niin tiukasti tuomitsemassa minua, vaikka sanoin vain hakevani näkökulmaa, enkä halua tuomita. No, ärsyyntykää minuun ihan rauhassa, ei ole minulta pois.
ja ihmettelisin itsekin. Tuo viikonloppuja varten eläminen kuulostaa yläastemeinigiltä...
Onhan se noloa ja varsinkin jos lapset tietää isän hilluvan nakubileissä...