Kauhea kaipuu lapsuuteen. Kerrotaan lapsuusmuistoja!
Näin joulun alla iskee aina kaiho ja kaipaus lapsuuteen. Kun isovanhemmat oli elossa ja terveitä, sekä molemmat vanhemmat terveitä nelikymppisiä. Lapsena oli kliseisesti kauhea kiire kasvaa ja odotti innolla "isompien tyttöjen juttuja" ja halusi vain viettää aikaa kavereiden kanssa. Voi kunpa olisi silloin ymmärtänyt kuinka joskus tulee kaipaamaan sitä ihan tavallista huoletonta arkeakin vanhempien kanssa ja valmiissa pöydissä istuessa.
Saisinpa vielä kerran kokea sen kutkuttavan tunteen kun kokoonnuttiin mummulaan viettämään joulua koko suvulla. Oli ihanaa nousta aamulla katsomaan piirrettyjä ja syödä aamupalaksi joululimppua ja äidin leipomia omenatäytteisiä torttuja. Sitten lähdettiin haudoille ja tultiin syömään ihana jouluruoka. Illalla kokoonnuttiin mummulaan ja jaettiin lahjoja sekä syötiin ihania mummun valmistamia jouluherkkuja. Kaikki tuo on enää muisto vain.
Lapsuuden kesät olivat myös uskomattoman ihania mökillä grillaillessa ja aikaa viettäessä. Äitini terveydentila heikkenee koko ajan ja jotenkin se konkretisoi sitä, kuinka ihanaa ja huoletonta oli lapsuus ja vielä nuoruuskin.
Jaettaisiinko siis tähän keskusteluun omia lapsuusmuistoja, niitä ihana lukea!
Kommentit (50)
Muistan että lapsena oli suorastaan maaginen näky nähdä kuusi ja lahjapaketit sen alla. silloin oli vielä ihanat värikkäät lahjapaperit, nykyään kaikki niin tylsiä kuoseja.
mistähän voisi saada tuon tunteen näin aikuisena??
Tuollainen maja oli meillä. Muistaako kukaan muu tätä?
Lapsuuden kesät Kuusamon tai lapin mummolassa serkkujen kanssa. Uimista, majojen rakentamista, ullakolla pyörimistä, kesätori-reissuja jne. Tai juuri joulut lapin mummolassa: paljon ihmisiä, ulkona paukkupakkanen, lautapelien pelaamista jne
Jep lapset ja teinit ylipäänsä ei kyllä ymmärrä miten hyvin niiden asiat on vaan narisevat koko ajan turhanpäiväisistä asioista.
Mulla oli mielisairas äiti ja isä. Asuttiin 70 ja 80-luvuilla pienessä huoneen ja keittiön mökissä. Ei jäänyt oikein mitään kivoja lapsuusmuistoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mielisairas äiti ja isä. Asuttiin 70 ja 80-luvuilla pienessä huoneen ja keittiön mökissä. Ei jäänyt oikein mitään kivoja lapsuusmuistoja.
Oliko sulla kavereita tai sukulaisia?
Elin päihde- väkivalta- ja mielenterveysperheessä. Olin neljän kun minut ekan kerran otettiin huostaan ja mua raahattiin koko lapsuus kodin, sijaishoidon ja laitoksen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli mielisairas äiti ja isä. Asuttiin 70 ja 80-luvuilla pienessä huoneen ja keittiön mökissä. Ei jäänyt oikein mitään kivoja lapsuusmuistoja.
Oliko sulla kavereita tai sukulaisia?
Ei ollut kavereita eikä oikein sukulaisiakaan. Täti oli mutta hän kävi joskus harvoin.
Ei ollut ideaali lapsuus, mutta muutama hyväkiva muisto kuitenkin. Leikattiin seuralehdestä kuponkeja, joilla pääsi ilmaiseksi Lintsille. Hengailtiin siellä rahattomana, ja löydettiin kolikoita lattialta jolla ostettiin sitten hattaraa tai käytiin laitteessa. Se oli 70 -lukua. Ja aina oli ihana kesäpäivä.
Muistan kun timotein tähkä oli jo kuiva sen pystyi vetämään pois korresta niin, että kuivunut kukinto pöllysi.
Samaisiin kasveihin tuli kerättyä ahomansikoita.
Oli kuuma ja heinäsirkat sirittivät kovaäänisesti
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ideaali lapsuus, mutta muutama hyväkiva muisto kuitenkin. Leikattiin seuralehdestä kuponkeja, joilla pääsi ilmaiseksi Lintsille. Hengailtiin siellä rahattomana, ja löydettiin kolikoita lattialta jolla ostettiin sitten hattaraa tai käytiin laitteessa. Se oli 70 -lukua. Ja aina oli ihana kesäpäivä.
Aina oli helle, paitsi jos oli telttailua. Silloin satoi vettä 😃
Tv.stä tuli Peppi Pitkätossu sarja. Jaksot leikittiin moneen kertaan läpi, kunnes tuli uusi. Minulla oli kouran muotoinen selän raaputin, siitä tuli oiva tekokäsi , jonka Peppi irrotti mallinukelta vahingossa käydessään vaatekaupassa. Osa meistä lapsista oli kaksikielisiä, joten välillä saimme oikein ruotsin kielellä vuorosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen maja oli meillä. Muistaako kukaan muu tätä?
Hobby Hallista tilattu silloin.
Kaikenlaista muisteltavaa sitä on, mutta eihän ne näin anonyymisti kirjoitettuna tuo sitä tunnelmaa.
Nyt kun omat vanhemmat vanhoja (ja omat lapset aikuisia), niin yrittää tehdä vanhempien kanssa heitä kiinnostavia asioita, kun vielä jaksavat. Vähän niinkuin antaa takaisin sitä lapsuutta.
Poimittiin äitini kanssa metsämansikoita emalimukiin. Ja uitiin keskellä yötä kuunvalossa.
En tykkää muistella lapsuutta enkä nuoruuttani.Ei ne mitenkään kauheita ollut, mutta ei niissä ole mitään hyvääkään sinänsä jäänyt mieleen.
Tulee vain jotenkin kaihoisa olo, paremmin pysyn tässä hetkessä.
Enkä halua myöskään muistella kuolleita ,niistä tulee ikävä ja suru.
Kesäiset mökkireissut. Ei usein päästy mutta kun ajettiin niin viivyttiin pitkään. Paikka jossa vanhemmilla oli aikaa lapsille ja yhdessä puuhattiin. Ranta oli hyvä ja oltiin pulikoimassa usein. Äiti opetti omia lapsuuden leikkejään.
Isä meni baariin kaljalle ja minä olin mukana. Olin alle kouluiän ja elettiin 1960 lukua.
Se oli parasta, kun kiipesi pihapuuhun korkealle, ja oli hiljaista. Puun lehdet kahisi, ja se oli ainoa ääni.
Lapsena introvertti, aina introvertti.
Miten onnistuinkin kirjoittamaan ihana noin monta kertaa aloitukseen, pahoittelut! :D Kuumeessa ei näköjään kovin järkevää tekstiä saanut aikaan.
-ap