Miten selvitä elämässä kun on ptsd ja masennus?

Olen 28-vuotias nainen ja elämässäni on monenlaisia traumoja joidenka yhteisvaikutus on sairastuttanut minut vakavaan masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön eli ptsdhen.

Sain diagnoosin kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen oireilin jo kauan. Olen saanut puskettua elämässä yhteiskunnan vaatimia asioita. Olen esimerkiksi opiskellut, tehnyt töitä ja muodostanut ihmissuhteita niinkuin kaikki muutkin, mutta kaikessa tekemässäni huomaan aina saman lopputuleman. En pysty suoriutumaan tilanteen vaatimalla tavalla. En kykene, koska ptsd:n johdosta huomaan panikoivani, säikähtelen, näen painajaisia lähes joka yö, stressaan jatkuvasti, säpsähtelen jos joku tulee puhumaan minulle, ahdistun ja näen takaumia usein jne. Nämä asiat vaikuttavat kyvykkyyteeni selviytyä mistään asiasta.

Peruspersoonaltani olen energinen ja helpostilähestyttävä ja sydämellinen. Ihmiset näkevät kuitenkin että ahdistun ja säikyn. Olemukseni on sekava. Siksi minulla ei ole kavereita. 

Miehiä minulla jostain syystä tuntuu aina olevan. Nytkin on ihana avopuoliso. Hän ymmärtää minua. Ensi kertaa tunnen voivani paremmin. 



Usein ajattelen että tätäkö elämäni tulee olemaan. En voisi kuvitella yrittää tekeväni lapsia vaikka haluaisin. Miten voin olla kenenkään äiti jos en kykene perus elämään?

Miten elää siis ptdsn kanssa? Huomaan että masennuksen kanssa olen jo löytänyt rauhan. Osaan elää sen kanssa. Ptsd onkin sitten oma pirunsa..