Joulunvietto, vaihtoehtoina syyllisyyden tunne tai ärtymys ja takakireä tunnelma

Meillä ei ole koskaan ollut kummankaan sukulaisia jouluna. Tavataan muulloin mutta ei haluta seurustella jouluna vieraiden kanssa. Onhan se mun sukuni puolisolleni vierasta ja toisinpäin en tykkäisi puolisonkaan suvusta sisällä kyhjöttämässä. Ei silloin voi kotonaan olla ihan vapaasti kuten normaalisti ollaan.

Saa opetella omaiset yksinäänkin viettäämään jouluansa tai kokoontua sinkkujen kanssa ja onhan näkö puhelimet keksitty. Minä en kyllä mitään syyllisyyttä suostuisi potemaan. Olen kyllä aikoinaan itsekkin viettänyt jouluja yksin enkä ole pariskuntien koteihin ängennyt.

Ei ole pakko viettää yhtään mitään.

Tule moskeijaan joulukinkulle.

Ap, voitko kutsua äidin lyhyemmälle vierailulle joulun aikaan? Vai onko niin kaukana että on pakko olla yötä? 

Kun on hankalat tai etäiset välit niin joskus yhdessä vietetyn ajan rajoittaminen tai lyhentäminen auttaa, myös siihen syyllisyyteen, koska sitten kuitenkin on tehnyt jotain asian eteen. 

Syyllisyys haihtuu vuosien myötä, kireä tunnelma ei lopu koskaan. Olen viimeksi viettänyt jouluaattoa vanhempieni kanssa vuonna 2010. Muistan tuosta aatosta parhaiten sen, miten seisoin yksin ulkona kotitalon edessä haukkaamassa happea kun muu perhe huusi toisilleen sisällä, ja mietin sitä laulua, missä lauletaan että Joulu on taas. Seuraavana vuonna sanoin, että en tule, eikä kukaan siihen kuollut.

Luojalle kiitos vuorotöistä! Tyytyväisenä teen joulun pyhät töitä ja vältyn sekä syyllisyydeltä että kireiltä sukutapaamisilta. 

Mullakin aika vinkeät ja vinksahtaneetkin välit äitiini. Joulun aikaan äiti menee ihan omille kierroksilleen ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja etkö nyt omaa äitiä tapaa edes jouluna ja mitä kaikkea Lopputuloksena mistä tahansa juhlapyhästä äidin kanssa on epätodellisen uupunut olotila, johon sekoittuu epämääräinen syyllisyys ja itseinho. Syyllisyys siis silti, vaikka olisin tunnollisesti käynyt läpi sen kujanjuoksun joka juhlapyhän vietto äitini kanssa vääjäämättä on. 

Juhlapyhiin liittyy myös olennaisena osana sisarusten erilaiset suunnitelmat ja äitini arpominen ja arvottaminen niihin liittyen. Ikuisena syntipukkina saan sitten hyppyytystä, juoksuttamista ja pompottelua. 

Syyllisyyden taakkaa kannan kai aina, joten välillä olen oman perheeni kanssa tehnyt ihan omua juttujamme jouluna. Parhaat joulut ovat olleet ulkomailla. 

Nyt omat lapset ovat aikuistumassa ja heillä on omiakin suunnitelmia. Joulut töissä ovat kyllä oikeasti pelastus, mieskin päivystää usein jouluna, joten pääsemme vähällä kaikenlaisesta viettämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, voitko kutsua äidin lyhyemmälle vierailulle joulun aikaan? Vai onko niin kaukana että on pakko olla yötä? 

Kun on hankalat tai etäiset välit niin joskus yhdessä vietetyn ajan rajoittaminen tai lyhentäminen auttaa, myös siihen syyllisyyteen, koska sitten kuitenkin on tehnyt jotain asian eteen. 

Ajomatkaa on reilu pari tuntia. Jos ollaan menty äidille, ollaan käyty päiväseltään vaikka siinä menee koko päivä. En halua olla yötä. Äitini tultua meille on hän yötä. 

Sama tilanne sinällään vaikka valittavana on joko joulu yksin (ei puolisoa, lapsia, omaa perhettä) tai sitten joulu omien vanhempien luona jossa ei todellakaan ole rennon mukava ja mutkaton tunnelma vaan kumpainenkin on etenkin just jouluna erityisen hermostunut, takakireä ja jotenkin "jengalla".

Ja meillä siis ei edes ole mitään massiivista joulunhärdelliä eikä edes kinkunpaistoa tai kuusta eikä vaihdeta lahjoja ei mitään, mutta silti nuo kumpikin hyppii suunnilleen pitkin seiniä eikä osaa olla edes sellaisia normaalin etäisiä ja outoja. Meillä ei siis jutella rennosti niitä näitä eikä olla sosiaalisia vaan jokainen tuusaa jossain omissa oloissaan omiaan ja enempi vaa+n ärisee jos joku kysyy tai sanoo jotain.

Eikä meillä ole koskaan osattu olla "omalla porukalla" luontevasti (ei siis edes minun ja veljeni  lapsuudessa) vaan se yhdessäolo esim lomilla on kiristänyt ihan kaikkien pinnan. Ajatuskin siitä että vaikka pelattaisiin yhdessä jotain seurapeliä on täydellisen absurdi.

Silti tunnen syyllisyyttä (ja tulen myös syyllistetyksi) jos en mene tuonne istumaan mykkänä.

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Onko siellä äidillä pakko käydä juuri jouluna? Mitäpä jos kävisit hänen luonaan Uutena Vuotena tai vaikka ennen joulua? 

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Tietenkin olen. Enhän ole missään sanonut että äitini olisi niistä vastuussa? 

No syyllisyyden voit unohtaa eli tee mikä tuntuu sinusta hyvältä ja äiti opettelee vaikka pari vuotta käyttäytymään, sitten katsotaan uusiksi

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä äidillä pakko käydä juuri jouluna? Mitäpä jos kävisit hänen luonaan Uutena Vuotena tai vaikka ennen joulua? 

Se ei yhtään poista syyllisyyttä siitä että ei nähdä jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne sinällään vaikka valittavana on joko joulu yksin (ei puolisoa, lapsia, omaa perhettä) tai sitten joulu omien vanhempien luona jossa ei todellakaan ole rennon mukava ja mutkaton tunnelma vaan kumpainenkin on etenkin just jouluna erityisen hermostunut, takakireä ja jotenkin "jengalla".

Ja meillä siis ei edes ole mitään massiivista joulunhärdelliä eikä edes kinkunpaistoa tai kuusta eikä vaihdeta lahjoja ei mitään, mutta silti nuo kumpikin hyppii suunnilleen pitkin seiniä eikä osaa olla edes sellaisia normaalin etäisiä ja outoja. Meillä ei siis jutella rennosti niitä näitä eikä olla sosiaalisia vaan jokainen tuusaa jossain omissa oloissaan omiaan ja enempi vaa+n ärisee jos joku kysyy tai sanoo jotain.

Eikä meillä ole koskaan osattu olla "omalla porukalla" luontevasti (ei siis edes minun ja veljeni  lapsuudessa) vaan se yhdessäolo esim lomilla on kiristänyt ihan kaikkien pinnan. Ajatuskin siitä että vaikka pelattaisiin y

Joo, aika tutulta kuulostaa.

Ikävää ettei voida yhdessä hyvillä mielin viettää juhlapyhiä. Ymmärrän kyllä enkä arvostele, mutta surullista sinänsä. Perhe olisi niin tärkeä.

Minulla on täysin sama tilanne... En oikeastaan haluaisi käydä äidilläni jouluna, mutta tunnen syyllisyyttä, jos en käy. Meillä on myös hyvin oudot ja epämukavat välit, äidin mielestä kuitenkin olemme super läheisiä ja meillä on lämpimät välit. Minulle kuitenkin äidin näkeminen ja äidin kanssa oleminen tuottaa hyvin suurta stressiä ja epämukavuutta, sekä sanaharkkaa tulee heti sillä hetkellä, kun sanon tehneeni, ostaneeni, syöneeni yms. jotain mistä äiti ei tykkää. Siksi en kerro hänelle melkein ollenkaan mitään. Äiti ei tätä kuitenkaan tiedä.

Toivon, että saat viettää rauhallisen ja onnellisen joulun.

Hoitakaa vierailut vaikka itsenäisyyspäivänä, niin jouluna saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ettei voida yhdessä hyvillä mielin viettää juhlapyhiä. Ymmärrän kyllä enkä arvostele, mutta surullista sinänsä. Perhe olisi niin tärkeä.

Harva tuntuu ymmärtävän, että aikuisella lapsella on jo monta perhettä. Ensin oma perhe puolisonsa kanssa, lisäksi molemmilla puolisolla myös oma lapsuuden perheensä. Joillakin on vielä omien vanhempien eron myötä monta uusperhettä.

Sitten joku vielä viitsii kiukutella ja osoittaa mieltään, jos joulu ei mene niin kuin se meni lapsen ollessa pieni. 

-ohis

Olen joustava joulunviettäjä. Voin olla missä vain, kenen seurassa vain ja aina olen tykännyt. Voin mennä vieraaksi valmiiseen pöytään tai tehdä itse. Mutta joo, tunnistan tuon, kun ei mitenkään ole edes itselle hyvä, muista tilanteista kuin joulusta. Ole armollinen itsellesi. Jos sinusta tuntuu helpottavalta olla muussa kuin äitisi seurassa, niin se on hyvä ja riittävä syy viettää joulua erillään. Olet sen arvoinen ja sinulla on oikeus siihen, ilman huonoa omatuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ettei voida yhdessä hyvillä mielin viettää juhlapyhiä. Ymmärrän kyllä enkä arvostele, mutta surullista sinänsä. Perhe olisi niin tärkeä.

Harva tuntuu ymmärtävän, että aikuisella lapsella on jo monta perhettä. Ensin oma perhe puolisonsa kanssa, lisäksi molemmilla puolisolla myös oma lapsuuden perheensä. Joillakin on vielä omien vanhempien eron myötä monta uusperhettä.

Sitten joku vielä viitsii kiukutella ja osoittaa mieltään, jos joulu ei mene niin kuin se meni lapsen ollessa pieni. 

-ohis

Joulua, kuten muitakin juhlia, on parasta viettää yhdessä koko perheen ja suvun kanssa. Tai tietenkin silloin olisi, jos välit ovat kunnossa. Toki monilla aikuisilla on omatkin perheet, mutta onhan se ihan helppoa perheellisenkin tulla mummolaan joulun viettoon jos vain tilaa riittää. Voi joko lyhyesti käväistä molempien mummojen luona tai sopia, että vietetään vuoroin joka toinen joulu jommalla kummalla isovanhemmalla. Välimatkat tietysti voivat olla este tai halu viettää joulua vain oman perheen parissa.