Joulunvietto, vaihtoehtoina syyllisyyden tunne tai ärtymys ja takakireä tunnelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Tietenkin olen. Enhän ole missään sanonut että äitini olisi niistä vastuussa? 

Ei, mutta syytät äitiä tunteistasi. Ei hän ole syyllinen siihen, että olosi luonaan on kireä ja ärtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Ohis, mutta tuo ei ollut kovin aikuismainen kommentti. 

Oman pään sisäinen ongelma on hyvin yleinen. 

Minä näkisin sinuna äitiä vähän ennen joulua. Sitten keskittyisi omaan jouluun.

Et kokisi niin syyllisyyttä ja toisaalta oma vanhempi ei ole kuitenkaan täällä ikuisesti.

Jos et kokisi jotain hyvää tunnetta äitiäsi kohtaan, et myöskään kokisi syyllisyyttä. Minä olen sitä mieltä. Joskus vaan tulee sellaisia näkymättömiä lankoja ihmissuhteisiin ja ne hankala puhdistaa ja sanoa suoraan mitä ajattelee..

Kaikesta huolimatta iloista joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Tietenkin olen. Enhän ole missään sanonut että äitini olisi niistä vastuussa? 

Ei, mutta syytät äitiä tunteistasi. Ei hän ole syyllinen siihen, että olosi luonaan on kireä ja ärtynyt.

Missä kohtaa teen näin? 

Emme harrasta jouluja, on mukavaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne sinällään vaikka valittavana on joko joulu yksin (ei puolisoa, lapsia, omaa perhettä) tai sitten joulu omien vanhempien luona jossa ei todellakaan ole rennon mukava ja mutkaton tunnelma vaan kumpainenkin on etenkin just jouluna erityisen hermostunut, takakireä ja jotenkin "jengalla".

Ja meillä siis ei edes ole mitään massiivista joulunhärdelliä eikä edes kinkunpaistoa tai kuusta eikä vaihdeta lahjoja ei mitään, mutta silti nuo kumpikin hyppii suunnilleen pitkin seiniä eikä osaa olla edes sellaisia normaalin etäisiä ja outoja. Meillä ei siis jutella rennosti niitä näitä eikä olla sosiaalisia vaan jokainen tuusaa jossain omissa oloissaan omiaan ja enempi vaa+n ärisee jos joku kysyy tai sanoo jotain.

Eikä meillä ole koskaan osattu olla "omalla porukalla" luontevasti (ei siis edes minun ja veljeni  lapsuudessa) vaan se yhdessäolo esim lomilla on kiristänyt ihan kaikkien pinnan. Ajatuskin siitä että vaikka pelattaisiin y

Tuossa kyllä kuvailtiin osuvasti mun ex-miehen lapsuuden perhettä.  Ja ex-miestä itseään.

Muutaman joulun vietettyäni siinä seurassa sai minut ajattelemaan joulun vietosta kuin muustakin ajan käytöstä ja seurani valitsemisesta, että syyllisyyden tunteminen ja syyllistetyksi tuleminen siitä, että jaksaa kaikenlaista kireyttä, outoutta ja emotionaalista etäisyyttä on pelkkää oman elämän tuhlaamista. 

Jouluihin ladataan valtavat paineet ja siinä paineessa juuri kaikki itsekkäiden ja itsekeskeisten ihmisten vaatimukset tulevat näkyviin entistäkin selkeämmin. Arjessa ainakin aikuiset voivat pitää välimatkaa outoihin ja vaativiin ja kireisiin ja emotionaalisesti etäisiin ja you name it lapsuuden perheisiin ja puolison lapsuuden perheisiin. Jouluna sitten perinteiden velvoittamina pitäisikin yhtäkkiä taas olla saman katon alla, saman pöydän ääressä ja jakaa lahjoja ja kauhistuksen kauhistus, jotain itsestään. Eihän se tule päättymään hyvin, mutta kun pitäisi. Osa tämän tiedostaa ja osa ei, vaan vaaditaan vuodesta toiseen ah niin ihanaa perhejoulua ja tunkkaisia perinteitä. Ne tiedostavat sitten kokevat syyllisyyttä ja ahdistusta, tekevätpä sitten miten hyvänsä. 

Ei mun omassa lapsuuden perheessäkään ollut kivoja jouluja, eikä ole vieläkään. Siellä se outous ja kireys ja emotionaalinen etäisyys vaan oli pantu erilaiseen pakettiin. Pun intended. En nykyisin oikein vietä joulua perinteiden mukaan juuri lainkaan, mikä helpotus, vaikka syyllisyydestä onkin vaikea päästä. 

Asuuko äitis kaukana - voitteko käydä siellä kääntymässä, mutta ette ole sen pidempään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet vastuussa omista tunteistasi, ei äitisi. Kasva aikuiseksi.

Tietenkin olen. Enhän ole missään sanonut että äitini olisi niistä vastuussa? 

Ei, mutta syytät äitiä tunteistasi. Ei hän ole syyllinen siihen, että olosi luonaan on kireä ja ärtynyt.

No tätähän on tilannetta tarkemmin tuntematta mahdotonta sanoa. Monesti näissä kuitenkin vanhemmankin käyttäytymisellä (menneisyydessä) on aika iso rooli. Aika harva lapsi ihan tyhjästä pieraisee sen takakireän ilmapiirin, jos vanhempi on rento ja käyttäytyy ystävällisesti. Toki myös toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos vuorotöistä! Tyytyväisenä teen joulun pyhät töitä ja vältyn sekä syyllisyydeltä että kireiltä sukutapaamisilta. 

Mullakin aika vinkeät ja vinksahtaneetkin välit äitiini. Joulun aikaan äiti menee ihan omille kierroksilleen ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja etkö nyt omaa äitiä tapaa edes jouluna ja mitä kaikkea Lopputuloksena mistä tahansa juhlapyhästä äidin kanssa on epätodellisen uupunut olotila, johon sekoittuu epämääräinen syyllisyys ja itseinho. Syyllisyys siis silti, vaikka olisin tunnollisesti käynyt läpi sen kujanjuoksun joka juhlapyhän vietto äitini kanssa vääjäämättä on. 

Juhlapyhiin liittyy myös olennaisena osana sisarusten erilaiset suunnitelmat ja äitini arpominen ja arvottaminen niihin liittyen. Ikuisena syntipukkina saan sitten hyppyytystä, juoksuttamista ja pompottelua. 

Syyllisyyden taakkaa kannan kai aina, joten välillä olen oman perheeni kanssa tehnyt ihan

Tuttua tuo hyppyyttäminen ja pompottelu vanhempien toimesta sen mukaan mitä sisaruksen perhe milloinkin sattuu haluamaan esim aikataulujen suhteen.

 

Kysyin viikko sitten mitä suunnitelmia joululle perheen wa ryhmässä, ja ainoastaan äitini vastasi ettei yhtään tiedä. Tämähän johtui siitä että sisaruksen aikataulut täsmentyy vasta aattoaamuna, sen mukaan mikä heitä sattuu juuri silloin huvittamaan, kuten joka joulu, ja sitten kaikkien pitää mennä heidän aikataulun mukaan. 

Nyt tein niin että sovin aikuisen lapseni kanssa miten teemme, ja ilmoitan sen vanhemmilleni, ja sitten toimin sen mukaan, meni syteen tai saveen.

Ei enää yhtään joulua jossa odotan vatsa kurnien tunteja ruokaa koska ruoka tarjoillaan vasta kun sisarus kersoineen sopii tulemaan. On sovittu esim että ruoka on klo 13, ja paikalla ollaan klo 12. Olen siis syönyt kevyesti aamulla ja odottelen ruokaa vielä klo 15 koska sisaruksen perhe vielä paketoi lahjoja kotonaan pyjamissa.

Jos siis emme syö ehdottamaani aikaan tänä jouluna, niin en mene paikalle ollenkaan.

Meillä on lähiomaisten kesken puhuttu asiat aina suoraan, äitini tahdosta, ja siksi tapaamiset ja muut jouluttelut on sovittu niin kuin kenellekin sopii.Teen itsekin niin ja anoppi ei loukkaantunut kertoessani, etten vain yksinkertaisesti välitä tulla joulukahville saati puuroille ja teen silloin ihan muuta. Mies menee jouluaaton puurolle, koska tykkää siitä perinteestä, ja minulle se sopii hyvin. Ehdin sen ajan hetken fiilistellä omaa jouluani rauhassa.

Uskon, että jos omaisille juttelee ystävällisesti ja kertoo mitä itse haluaa ei voi kovin suurta ongelmaa syntyä. Me usein luulemme, etteivät ihmiset kestä tai odottavat meistä jotakin. Kuitenkin ihmisillä on myös järki ja ymmärryskin olemassa.Niinpä neuvoisin ap:lle, että kysy äidiltäsi voisitteko kehittää jonkun kivan ja yhteisen jouluperinteen kuin jouluaaton? Äidilläsi voi olla kivojakin ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lähiomaisten kesken puhuttu asiat aina suoraan, äitini tahdosta, ja siksi tapaamiset ja muut jouluttelut on sovittu niin kuin kenellekin sopii.Teen itsekin niin ja anoppi ei loukkaantunut kertoessani, etten vain yksinkertaisesti välitä tulla joulukahville saati puuroille ja teen silloin ihan muuta. Mies menee jouluaaton puurolle, koska tykkää siitä perinteestä, ja minulle se sopii hyvin. Ehdin sen ajan hetken fiilistellä omaa jouluani rauhassa.

Uskon, että jos omaisille juttelee ystävällisesti ja kertoo mitä itse haluaa ei voi kovin suurta ongelmaa syntyä. Me usein luulemme, etteivät ihmiset kestä tai odottavat meistä jotakin. Kuitenkin ihmisillä on myös järki ja ymmärryskin olemassa.Niinpä neuvoisin ap:lle, että kysy äidiltäsi voisitteko kehittää jonkun kivan ja yhteisen jouluperinteen kuin jouluaaton? Äidilläsi voi olla kivojakin ideoita.

 

Järkevissä ja fiksuissa perheissä keskustelut toimivatkin, eikä niissä edes ole mitään kireitä tunnelmia jouluna tai muinakaan aikoina.

Kaikilla ihmisillä ei ole järkeä ja ymmärrystä kuten parhaalla tahdolla haluaisi heillä olevan. Vaikka kuinka toivoisi ja vaikka kuinka keskustelisi, ei tule kivoja jouluja, ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi, ei välty pompottelulta, ei kireiltä tunnelmilta.

Mä olen itsekin siinä ristiriidassa, että joko kannan jossain määrin syyllisyyttä tai sitten kestän hirveän sukujoulun äitini orkesteroimana. Syyllisyys on pienempi paha näistä. Voin todellakin vakuuttaa, että olen yrittänyt keskustella ja ehdottaa erilaisia asioita niin joulun viettoon liittyen kuin äitisuhteeni dynamiikkaankin, mutta enää en mene ottamaan henkisesti lättyyni. Tosiasian myöntäminen ja sen kanssa eläminen on lopulta helpompaa kuin itsensä altistaminen jatkuvalle pettymykselle ja henkisille haavoille. 

Joulun on kaiketi tarkoitus olla iloinen ja rauhallinen juhla. Sen voin valita miten ilon ja rauhan saavuttaa ja antaa myös läheisilleen. 

Mitäpä jos vaan käyttäytyisit aikuisen tavoin äitisi seurassa etkä ryhdy mihinkään sanaharkkaan?

Jokaisen pitää pystyä käyttäytymäänkin, vaikka joskus tekisi mieli sanoa vaikka sun mitä.

Miksi taannut lapseksi jälleen äitisi seurassa? 

Jos käy josku päiväsaikaan parin tunnin kahveille lahjan/kukan viemässä. Ei tarvi jouluruokia syödä.

Vierailija kirjoitti:

Tule moskeijaan joulukinkulle.

 

No jos on myös punaviiniä! Tulen koirien kanssa, kiitos kutsusta! 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos vaan käyttäytyisit aikuisen tavoin äitisi seurassa etkä ryhdy mihinkään sanaharkkaan?

Jokaisen pitää pystyä käyttäytymäänkin, vaikka joskus tekisi mieli sanoa vaikka sun mitä.

Miksi taannut lapseksi jälleen äitisi seurassa? 

Olisi mukavaa, jos aikuinen käytös koskisi myös niitä ikääntyneitä äitejä eikä vain nuorempia sukupolvia.

Suomalainen joulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos vuorotöistä! Tyytyväisenä teen joulun pyhät töitä ja vältyn sekä syyllisyydeltä että kireiltä sukutapaamisilta. 

Mullakin aika vinkeät ja vinksahtaneetkin välit äitiini. Joulun aikaan äiti menee ihan omille kierroksilleen ja pitäisi sitä ja pitäisi tätä ja etkö nyt omaa äitiä tapaa edes jouluna ja mitä kaikkea Lopputuloksena mistä tahansa juhlapyhästä äidin kanssa on epätodellisen uupunut olotila, johon sekoittuu epämääräinen syyllisyys ja itseinho. Syyllisyys siis silti, vaikka olisin tunnollisesti käynyt läpi sen kujanjuoksun joka juhlapyhän vietto äitini kanssa vääjäämättä on. 

Juhlapyhiin liittyy myös olennaisena osana sisarusten erilaiset suunnitelmat ja äitini arpominen ja arvottaminen niihin liittyen. Ikuisena syntipukkina saan sitten hyppyytystä, juoksuttamista ja pompottelua. 

Syyllisyyden taakkaa kannan kai aina, jo

Kuulostaa siltä, että näet aikataulun toteutumisen vasta silloin kun jo olet itse sovitusti paikalla ja muut eivät ole.

Meidän piti lähteä itsenäisyyspäiväksi Lontooseen, mutta paluulento peruuntui, joten peruutettiin koko matka.

Torstaina puoliso hakee pakettiauton lainaan, viedään autollinen kirppistavaraa, 6.12 palautetaan auto, otetaan oma. Ajetaan mun vanhemmille, illalla poiketaan lapsuudenystpvällä ja aamulla puolison vanhemmille, minne tulee muitakin.

Se on sitten siinä

Jouluksi lähdetään lämpimään ja tullaan vasta ensi vuonna takaisin

Apua, luin noita kokemuksia perhejouluista ja mietin, että voiko joku noista olla tyttäreni kirjoittama.. Itse rakastan joulua ja mielestäni meillä on ollut ihan leppoisia ja mukavia jouluja, mutta tiedän ettei tyttäreni ole ollenkaan jouluihminen: mitä jos hän kokee joulut meillä kiusallisiksi ja pinnallisiksi tilanteiksi?? Sanon kyllä joka vuosi, että tervetuloa jouluna meille, mutta jos haluatte luoda omat jouluperinteenne, se on minulle ihan fine. Tähän asti ovat aina tulleet miehensä kanssa, mutta en tiedä, onko se ollut vain velvollisuudentuntoa...