Mies välttelee minua

Seksillä asiat korjaantuu.

Mulla oli tuollainen tilanne edellisessä suhteessa. Yhdessä ollessakin mies oli etäinen ja keskittyi puhelimeensa, oli aina kiire lähteä johonkin missä ei joutuisi olemaan kahdestaan kanssani. Asiasta kysyessäni selitteli, että töissä on kiirettä ja että arki on astunut meidän suhteeseen, mutta muuten kaikki on hyvin.

Kun lopulta pistin miehen kuvainnollisesti selkä seinää vasten, ilmoitti hän ettei ole enää moneen kuukauteen tuntenut mitään minua kohtaan, mutta on odotellut jos tunteet tulisivat takaisin. Tässä vaiheessa suhdetta oli kestänyt alle puoli vuotta, joten sanoin suoraan että tuskinpa ne tulevat. Mies oli samaa mieltä ja erottiin siltä istumalta.

Harmittaa, että mies kiusasi ja tuhlasi aikaani noin kauan, eikä voinut puhua suoraan. Mutta opinpa, että jos tuntuu että jokin on pielessä, niin silloin se on. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen tilanne edellisessä suhteessa. Yhdessä ollessakin mies oli etäinen ja keskittyi puhelimeensa, oli aina kiire lähteä johonkin missä ei joutuisi olemaan kahdestaan kanssani. Asiasta kysyessäni selitteli, että töissä on kiirettä ja että arki on astunut meidän suhteeseen, mutta muuten kaikki on hyvin.

Kun lopulta pistin miehen kuvainnollisesti selkä seinää vasten, ilmoitti hän ettei ole enää moneen kuukauteen tuntenut mitään minua kohtaan, mutta on odotellut jos tunteet tulisivat takaisin. Tässä vaiheessa suhdetta oli kestänyt alle puoli vuotta, joten sanoin suoraan että tuskinpa ne tulevat. Mies oli samaa mieltä ja erottiin siltä istumalta.

Harmittaa, että mies kiusasi ja tuhlasi aikaani noin kauan, eikä voinut puhua suoraan. Mutta opinpa, että jos tuntuu että jokin on pielessä, niin silloin se on. 

Niitäkin riittää, jotka sanovat välillä ettei tunteita ole, sitten käyttäytyvät jonkin aikaa rakastuneesti, sitten juuri kun luulet kaiken olevan hyvin sanovat taas, ettei tunteita ole. Ja tätä rataa kerta toisensa perään. Vikaa on siinäkin, joka aina uskoo hyvää, mutta julmaa tuollainen roikottaminenkin on.

Nössöjä miehiä kun eivät puhu suoraan. Jättävät aina sen eropäätöksen tekemisen naisille kun ei itse ole pokkaa. 

Arvelee että sulla on toinen, kolmas, neljäs kierrossa samaan aikaan.

Mistä välttely alkoi? Miten olisit loukannut?

Surkeita liittoja.

Hyvin tyypillinen tilanne. Suhteenne muistuttaa tilannetta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Viisas mummo. Jos mummo olisi vielä täällä neuvojaan jakamassa, maailma olisi paljon parempi paikka elää.

Joku tunteiden vuoristorata - miksi siis semmoinen? Kertokaa miehet!

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollainen tilanne edellisessä suhteessa. Yhdessä ollessakin mies oli etäinen ja keskittyi puhelimeensa, oli aina kiire lähteä johonkin missä ei joutuisi olemaan kahdestaan kanssani. Asiasta kysyessäni selitteli, että töissä on kiirettä ja että arki on astunut meidän suhteeseen, mutta muuten kaikki on hyvin.

Kun lopulta pistin miehen kuvainnollisesti selkä seinää vasten, ilmoitti hän ettei ole enää moneen kuukauteen tuntenut mitään minua kohtaan, mutta on odotellut jos tunteet tulisivat takaisin. Tässä vaiheessa suhdetta oli kestänyt alle puoli vuotta, joten sanoin suoraan että tuskinpa ne tulevat. Mies oli samaa mieltä ja erottiin siltä istumalta.

Harmittaa, että mies kiusasi ja tuhlasi aikaani noin kauan, eikä voinut puhua suoraan. Mutta opinpa, että jos tuntuu että jokin on pielessä, niin silloin se on. 

Niitäkin riittää, jotka sanovat

Narsisti, käyttää muita vain oman egonsa pönkitykseen.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tyypillinen tilanne. Suhteenne muistuttaa tilannetta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se

Suloinen mummo 💕💕💕 Osuu naulan kantaan: ei se mies turhaan välttele. Ei kukaan halua syödä kissanlihakeittoa päivästä toiseen.

Miehellä on toinen nainen välillä.