Mitä voisin tehdä , kun elämä ei enää maistu...
Olemme olleet yhdessä n. 20vuotta eli ei enää nuoripari. Nuorin lapsi on jo 3lk:lainen. Noin kolme vuotta sitten mieheni alkoi muuttumaan. Yhteiset kotityöt eivät maistu eikä kammarissa ole juurikaan tapahtunut muuta kuin nukkumista viimeiseen kolmeen vuoteen. Emme riitele, mutta mieheni ei suostu puhumaan mistään eikä halua keskustella vaikka olen yrittänyt. Minusta tuntuu että en enää jaksa. Olen alamaissa ja minulle kuuluu kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät jutut. Mieheni katsoo että voi istua tietokoneella kaiken herreillä oloaikansa. Juttelemme kyllä kun hänelle sopii, mutta jos ei sovi niin ei edes vastaa minulle josta loukkaannun todella paljon. Mitään pahaa en ole tehnyt. En ole nalkuttanut. Kysyin kyllä silloin joskus kolme vuotta sitten että mikä vika on minun/lasten vaatteissa että ei niitä voi pestä. Pesee siis vain oman pyykkinsä. Jotenkin tuntuu että voimat ovat valuneet minusta pois. Olen todella väsynyt, kaipaisin tukea ja läheisyyttä mutta niitä en ole saanut. Kun valitan väsymyksestä tsm. niin todetaan vaan että kasva aikuiseksi?
Kommentit (5)
Tähän jatkaa ap. Myös jotenkin arvomme eivät taida enää kohdata. Minä olen ollut töissä koko ajan. Hän opiskelee, mutta ei saa mitään päätökseen. Haluaisin alkaa ajattelemaan vanhuuden päivä johon hän toteaa että HÄN ei elä niin vanhaksi että tarvitsee niitä miettiä. Mutta entä jos minä elän?
Mietin että missä asun? Tällä hetkellä olemme vuokralla ja olisin valmis sitoutumaan lainaan että olisi sitten katto pään päällä kun pääsemme eläkkeelle. Mieheni on pieniä pätkiä töissä ja sitten muka opiskelee. Viimeksi loukkaannuin todella paljon kun luulin hänen tekevän opiskeluhommia, enkä häneltä niistä kysynyt ennenkuin keväällä jolloin paljastui että ei ollut tehnyt mitään koko kevät lukukaudella, olin todella pettynyt ja vihainen. Haluaisin että hän valmistuisi ja menisi töihin että päästäisiin arkeen kiinni. Alan tulla jo vanhanksi ja väsyneeksi enkä taida enää jaksaa katsella tätä ajelehtimista vailla minkäänlaista päämäärää. Tai voi olla että miehelläni on sellainen, mutta hän ei jaa sitä kanssani. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. En tiedä miten tästä eteenpäin?
Taidatte olla aviokriisin keskellä ja entäs jos tosta ei enää tule mitään ja ero on edessä. Ketjusi on jo 10 vuotta vanha. Miten teillä siis meni?
Minä täytän pian 76 ja yhtäkkiä olen herännyt todellisuuteen että olen vanha vaikkakin ihan hyväkuntoinen. Ja nyt ei mikään enää tunnu miltään muuta kuin kaikki täysin turhalta. Olen ihan päästäni sekaisin tästä tilanteesta. Nyt on tammikuu 2026.
Ero. Pari terapeutti? Uusi elämä. Intohimon kohteita ja kiinnostuksia. Ota elämä takaisin.
Olen parastaikaa ammattiin kouluttautumaton sairaseläkeläinen. Tämän asian mieltäminen ei ole kovin helppoa itselleni, kun haluisin olla parisuhteessa elävä palkkatyöläinen ja olisihan se kivaa jos olisi Alexander Stubbin tulotaso voisi reissata ulkomailla, varsinkin suosikkimaassani Kreikassa ilman että tarvitsisi joka kerta miettiä riittääkö rahat vaiko ei reissaamista varten. Eniten miehenä (minä) siinä parisuhteessa naisen kanssa sen yhdessäolon ja yhdessätekemisen lisäksi kaikkein eniten kutkuttaa se alasti oleilu, suuteleminen, fyysinen hyväily ja seksi (yhdyntä) joka on parisuhteen "suola", vaikka ajoittain varsinkin netistä ylitse pursuava naisten alusvaate-, uimapuku- ja bikinikuvasto sekä alastomien naisten kuvat ja pornokuvat ja -videot tympäisee ajoittain (liika on liikaa tässäkin suhteessa) vaikka sitten aina palaan takaisin näiden pariin nettisivuilla viettämään omaa kivaa ja asiaan kuuluu jos on erittäin kiihottava kuvamateriaali netissä niin pakkohan asialle on jotain tehdä, mutta siltikin liika on liikaa.
Minunkin mieheni on muuttunut sanattomaksi ja on apaattinen. Olen yrittänyt olla masentumatta itse tästä.. Mutta olo on tosiaan yksinäinen. En tajua mikä mennyt pieleen.