Häpeän tunne / häpeässä eläminen

?

Käsittelee kuten se kuuluu käsitellä.

Hävetä voi myös muustakin syystä, häpeää jostakin syystä vain itseään ja/tai vain tulee koko ajan sitä häpeää. Tämä kyllä liittyy siihen elämään.

Hävetä voi myös muiden vuoksi.

Puhu siitä jonkun luotettavan kanssa.

Riippuu siitä onko itse tehnyt jotain häpeällistä vai onko joku kaatanut häpeää päällesi?

Jälkimmäisestä on helpompi päästä irti. Ensimmäisestä se on vaikeampaa normaalillekin ihmiselle.

Elät loppuelämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Elät loppuelämäsi.

Elät loppuelämäsi vaiko loppuelämä häpeässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elät loppuelämäsi.

 

Elät loppuelämäsi vaiko loppuelämä häpeässä?

No se riippuu siitä mistä on kysymys. Voisitteko jo hiljalleen ymmärtää että kaikki on tapauskohtaista. Vastauksistakin näkee etteivät kaikki ymmärrä samalla tavalla ja siihenkin on tottakai eri syitä olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elät loppuelämäsi.

 

Elät loppuelämäsi vaiko loppuelämä häpeässä?

No se riippuu siitä mistä on kysymys. Voisitteko jo hiljalleen ymmärtää että kaikki on tapauskohtaista. Vastauksistakin näkee etteivät kaikki ymmärrä samalla tavalla ja siihenkin on tottakai eri syitä olemassa.

Voiko tuohon kommentoida muuta kuin :|

Kaula kiikku tai junan alle niin loppuu kärvistely

- Radikaali hyväksyntä, eli koitat opetella hyväksymään taakkasi

- Itsemyötätunnon opettelu ja itsetunnon vahvistaminen pelottavia asioita tekemällä. Eli jos vaikka nyt olet tosi ahdistunut, menet pienelle kävelylle huolimatta siitä että ahdistaa, ja pyrit pitämään sisäisen puheen kannustavana ja myötätuntoisena sen sijaan että miettisit miten huono ihminen olet kun niin hävettää ja ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaula kiikku tai junan alle niin loppuu kärvistely

Mutta jos muuttaa ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

- Radikaali hyväksyntä, eli koitat opetella hyväksymään taakkasi

- Itsemyötätunnon opettelu ja itsetunnon vahvistaminen pelottavia asioita tekemällä. Eli jos vaikka nyt olet tosi ahdistunut, menet pienelle kävelylle huolimatta siitä että ahdistaa, ja pyrit pitämään sisäisen puheen kannustavana ja myötätuntoisena sen sijaan että miettisit miten huono ihminen olet kun niin hävettää ja ahdistaa.

Koskeehan sama teitäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Radikaali hyväksyntä, eli koitat opetella hyväksymään taakkasi

- Itsemyötätunnon opettelu ja itsetunnon vahvistaminen pelottavia asioita tekemällä. Eli jos vaikka nyt olet tosi ahdistunut, menet pienelle kävelylle huolimatta siitä että ahdistaa, ja pyrit pitämään sisäisen puheen kannustavana ja myötätuntoisena sen sijaan että miettisit miten huono ihminen olet kun niin hävettää ja ahdistaa.

Koskeehan sama teitäkin?

? Siis minua vai? Tottakai koskee, en alkaisi pelkällä kirjaviisaudella muille vinkkejä antamaan

Häpeää tulee ja menee. Sitä voi olla itselleen armollinen, että ihmisiä tässä kaikki ollaan jne. ja otetaan opiksi ja eteenpäin tai sitten sitä voi jäädä luuppaamaan häpeää aiheuttaneita tilanteita, joita miettii sitten vielä vuosien päästä, kun ei vaan kykene pääsemään siitä yli (antamaan itselleen anteeksi tai "armahduksen"). 

Voi yrittää kohdata sitä asiaa tai henkilöä mihin liittyen voisi arvella häpeän liittyvän. Ymmärrys saattaa auttaa. Muuta en just nyt tähän keksi.

 

En usko, että ihminen pystyy osoittamaan  itseään kohtaan armoa siinä määrin, että se auttaa oikeasti häpeään. Ihminen on luotu elämään suhteessa Jumalaan ja kanssaihmisiin ja häpeä poistuu, kun paljastaa todellisen häpeänsä jollekin rakkaudelliselle ihmiselle ja saa vastauksena täydellisen hyväksynnän. Se on lopulta kuva siitä täydellisestä armahtavasta rakkaudesta joka löytyy Krisruksen meitä kohtaan osoittamasta täydellisestä hyväksynnästä ristillä. Kaikki individualistiset neuvot siitä, että ihminen löytäisi omasta itsestään avun ongelmiinsa johtaa vaan jatkuvaan pettymyksen kierteeseen.