Ostin ensimmäisen asuntoni 18-vuotiaana, jonka myin isolla voitolla ja sain ostettua nykyisen asuntoni.

Onko hyväosaisen lapsi niin sokea omalle hyvälle arvalleen, että ajattelee, että asunnon ostaminen 18 v. on oman ahkeruuden ansiota ja omasta pussista, ei isin pussista? Ei ollut tuon ikäisenä mahdollisuutena omassa valikossa ainakaan. Se oli mahdollista vasta 50 vuotta täytettyäni ja sitä ennen oli lähes 20 vuotta  pätkätyökierteessä.