Saako kehitysvammaisen lapsen äiti kadehtia terveiden lasten vanhempia?
Tuntea surua siitä, että oma lapsi ei koskaan pysty olemaan omillaan ja huolehtimaan itsestään?
Kommentit (22)
Saa tietysti. Olisi outoa, jos ei sellaisia tuntemuksia olisi.
Tietysti saa. Se on ihan terve tunne. Ei tarvitse leikkiä mitään yli-ihmistä. Kun on annettu elämässä rankemmat kortit kuin muille siitä saa olla katkerakin.
Minun lapseni kehitysvamma havaittiin vasta 3-vuotiaana. Nyt hän on 17, ja elämäni on kuin pikkulapsena äidin elämää, paitsi että lapsi ei koskaan kehity. Rakas kuitenkin.AP.
Tottakai saa. Se on vain tunne, joka kertoo, että haluaisi samaa hyvää, mitä toisella on ja itsellä ei ole.
Saa kyllä. Itse kadehdin ikätovereitani ja työkavereitani, joilla on vanhemmat elossa. Tekee kipeää kuunnella joskus kun itse olet menettänyt heidät.
Kateus on ihan normaali tunne. Siitä vaan ei saa antaa tehdä ihan koko elämäänsä määrittämää teemaa.
Älä unohda sitä, että olet muutakin kuin äiti. Sulla saa olla omakin elämä.
Vierailija kirjoitti:
Saa toki mutta miten se kadehtiminen parantaa omaa tai sen sun lapses elämänlaatua? Mitä se auttaa?
Ei Kai se mitään auta, mutta tunteilleni en mahda mitään. Viimeksi tänään iski kateus, kun siskoni tyttö suunnitteli vanhojenpäiväpukuaan. Meillä tanssitaan Mörkö se lähti piiriin. Naurattaa jos ei itkettää.AP.
Saa tietysti. Tehkää valistustyötä, jos jaksatte. Sellaista velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta jos jaksatte.
Aborttia vastustetaan ja vanha äitiys on muodikasta. Sellainen johtaa kehitysvammojen yleistymiseen.
En todellakaan ole sitä mieltä, että vammaisilla ei olisi oikeus elää eikä syntyä. On sama oikeus kuin muillakin. Vastustan vain näitä em. trendejä. Kehitysvammainen on harvoin vain älyltään vammainen, vaan kärsii myös kivuista. Pitäisi sen takia miettiä, miten jatkossa sekä autetaan vammaisia että myös seulotaan riskiraskauksia. Kaiken kivun ja kärsimyksen minimoimiseksi. Myös äitien!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa toki mutta miten se kadehtiminen parantaa omaa tai sen sun lapses elämänlaatua? Mitä se auttaa?
Ei Kai se mitään auta, mutta tunteilleni en mahda mitään. Viimeksi tänään iski kateus, kun siskoni tyttö suunnitteli vanhojenpäiväpukuaan. Meillä tanssitaan Mörkö se lähti piiriin. Naurattaa jos ei itkettää.AP.
Kunhan se kateus ei sulla äidy missään vaiheessa niin pahaksi että alat purkaa sitä näihin terveisiin lapsiin etkä heidän vanhempiinsa millään lailla. Kunhan se pysyy terveen mielen rajoissa eikä ala hallita elämää eikä ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Saa, ellei hän ole tieten tahtoen synnyttänyt kehitysvammaista tähän maailmaan.
Siitä huolimatta saa tuntea ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Saa tietysti. Tehkää valistustyötä, jos jaksatte. Sellaista velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta jos jaksatte.
Aborttia vastustetaan ja vanha äitiys on muodikasta. Sellainen johtaa kehitysvammojen yleistymiseen.
En todellakaan ole sitä mieltä, että vammaisilla ei olisi oikeus elää eikä syntyä. On sama oikeus kuin muillakin. Vastustan vain näitä em. trendejä. Kehitysvammainen on harvoin vain älyltään vammainen, vaan kärsii myös kivuista. Pitäisi sen takia miettiä, miten jatkossa sekä autetaan vammaisia että myös seulotaan riskiraskauksia. Kaiken kivun ja kärsimyksen minimoimiseksi. Myös äitien!
Voi hyvä luoja mitä roskaa kirjoitat. Ilmiannettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa toki mutta miten se kadehtiminen parantaa omaa tai sen sun lapses elämänlaatua? Mitä se auttaa?
Ei Kai se mitään auta, mutta tunteilleni en mahda mitään. Viimeksi tänään iski kateus, kun siskoni tyttö suunnitteli vanhojenpäiväpukuaan. Meillä tanssitaan Mörkö se lähti piiriin. Naurattaa jos ei itkettää.AP.
Auts. Miten, saatko olla osana siskontytön elämää? Pääsetkö esim. katsomaan hänen vanhojen tanssejaan?
Vierailija kirjoitti:
Saa tietysti. Tehkää valistustyötä, jos jaksatte. Sellaista velvollisuutta ei tietenkään ole, mutta jos jaksatte.
Aborttia vastustetaan ja vanha äitiys on muodikasta. Sellainen johtaa kehitysvammojen yleistymiseen.
En todellakaan ole sitä mieltä, että vammaisilla ei olisi oikeus elää eikä syntyä. On sama oikeus kuin muillakin. Vastustan vain näitä em. trendejä. Kehitysvammainen on harvoin vain älyltään vammainen, vaan kärsii myös kivuista. Pitäisi sen takia miettiä, miten jatkossa sekä autetaan vammaisia että myös seulotaan riskiraskauksia. Kaiken kivun ja kärsimyksen minimoimiseksi. Myös äitien!
Kehitysvamma harvoin kipuja aiheuttaa. Hyvin pieni osa kehitysvammoista löydetään jo raskausaikana.
Saa.
Kaikki tunteet on hyväksyttyjä, ei niitä voi itse valita. Ne tulee jos on tullakseen. Ja menee.
Saamanne osa ei varmasti ole helppo, mutta se myös antaa jotain sellaista, mitä terveen lapsen vanhemmat eivät tule kokemaan. Perspektiiviä, kykyä ymmärtää? Keinoja löytää voimaa, onnea pienistä asioista? Kärsivällisyyttä?
Harvinaisen tyhmä aloitus taas vaihteeks... 🙄
Itselläni on kehitysvammainen lapsi ja hänen kanssaan ei ole raskasta, tulevasta en tiedä, mutta tähän asti hänen kanssaan on ollut jopa helpompaa kun normilapsieni. Ja tätä ei saa sanoa ääneen tai vaikka sanon niin kukaan ei usko🙈Ei ole helppoa ei elämä.
Saa tietysti, mutta tuskin kukaan kehitysvammaisen lapsen äiti pitää lastaan sen huonompana kuin muitakaan.
Oikeassa elämässä kun aina löytyy heikopia ja parempia, jos lähtee vertailemaan.
Ja onneksi ihminen on tehty monesta, eikä pelkstään terveydestä, älystä, vaan empatiasta, luonteesta jne.
Huh huh mitä kommentteja taas.
Tottakai saa ap. Kaikkia tunteita saa tuntea, varsinkin jos ne jotenkin auttaa sinua. Onko sulla ap mitään tukipiiriä mihin voisi mennä purkamaan tuntoja? Vertaistuki on parasta.
Saa toki mutta miten se kadehtiminen parantaa omaa tai sen sun lapses elämänlaatua? Mitä se auttaa?