Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö mun jättää tuo lapseni mummolaan yöksi?
22.04.2011 |
Toinen mummolamme on kaksio, jossa kyläilemme muutaman tunnin kerrallaan, ystävällisiä ihmisiä mutta lapsia vahdittava kovasti kun täynnä pikkuesineitä, lasipöytää jne. Pottaa tms. lastenhoitoon liittyvää ei ole (en toki odotakaan!). Nyt esikoinen 3v ja mummo sanoi, että meidän tulisi nyt jättää iso lapsi heille yökylään, haluavat olla rauhassa hänen kanssaan.
Ajatus tuntuu minusta utopistiselta. Eivät ole koskaan pyynnöistä huolimatta yötä meillä, eivät ole osallistuneet sillälailla lastenhoitorutiineihin ja tämä meidän 3v on hyvin ujostelevaa sorttia, joka herättelee yhäkin öisin ja kaipaa äitiä yms. Näitä mummo ei ymmärrä, sanoo että kun ikää jo noin paljon (minusta vähän..) niin kyllä iso lapsi pärjää, onhan hän reipas jo. Varmasti hoitaisivat antaumuksella, omalla tavallaan, mutta minä en voi kuvitellakaan. Olen sanonut että tulkaa meille yöksi koska vaan ja hoitakaa paljon lapsia meillä kotona, mutta sanovat että ovat jo niin vanhoja, eivät he osaa muualla olla yötä.
Nyt sitten olivat saaneet puhuttua poikansa puoltamaan varovaisesti asiaa, mieheni siis sanoi että pitäähän heillekin antaa mahdollisuus ja kyllä lapsi oppii. Nyt väännettävä asiasta sitten miehenkin kanssa.. minä olen tässä pahis, joka on kuiluna lapsen ja isovanhempien välillä. Olen varmasti itse liian kiinni lapsessa kun en osaa ajatella häntä sinne yksin jäämään, mutta niin vain on. Eivät varmasti soittaisi meille jos lapsi ikävöisi, koska haluaisivat niin kovasti vaan olla lapsen kanssa. Miten mun tulisi toimia?
Kommentit (20)
Menkää te vanhemmat sillä aikaa vaikka ostoksille, elokuviin ja/tai syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoo syyksi, että isovanhemmilla ja lapsella rauhassa aikaa olla keskenään ja tutustua toisiinsa.
Mies sanoo syyksi, että isovanhemmilla ja lapsella rauhassa aikaa olla keskenään ja tutustua toisiinsa.
Ja kun mies vastaa, että nukkuvat, niin ihmettele, että miten siinä tutustuu.
johon olisi merkitty kaikki ne asiat, joiden vuoksi lapsen olisi jäätävä yökylään. Eli ilmoitin miehelle, että hän luettelee paperille jokaisen sellaisen syyn, jonka takia lapselle on parempi olla yötä poissa kotoa kuin yötä kotona. Mies ei saanut listalle yhtäkään asiaa. Ilmoitin, että lapsi ei ole lelu, jota siirrellään paikasta toiseen sen mukaan, mikä aikuisista tuntuu mukavalta. Lapsi on pieni ihminen, joka saa mennä yökylään siinä vaiheessa kun älyää sitä itse pyytää. Siihen asti hänelle riittää päiväkyläily. Seuraavaksi teimme niin, että lapsi oli yhden kokonaisen päivän isovanhemmillaan eli noin klo 10.00 alkaen iltaan asti. Lopputulos oli kaksi täysin uupunutta isovanhempaa ja yksi ilman päiväunia jäänyt kiukkuava 3v. Mieskin ymmärsi, että ehkä vielä ei ole yökyläilyn aika.
Miksi ylipäätään aloittaa tutustuminen jollain yökyläilyllä, aivan kummallinen ajatus. Meillä alle 2v ollut paljon isovanhemmilla yökylässä yksivuotiaasta lähtien (max 2krt/kk), mutta kyseessä tuttu paikka ja turvallinen hoitaja, joka ollut lapsen kanssa vauvasta lähtien paljon. Vietetty yhdessä lomia yms, joten rutiinit tutut. Silti vähän kaihertaa niinä iltoina kun lapsi on mummolassa. Kyllä kolmevuotuas on tarpeeksi "iso" periaatteessa, mutta jos lähtötilanne on tuo, niin täytyisihän sitä jollain ensin pohjustaa. Ja eikö tuon yökyläjutun tulisi lähteä lapsen tarpeesta tai edes vanhempien tauon tarpeesta ennemmin kuin isovanhempien oikusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laatuaikaa isovanhempien kanssa? Miten olisi vaikka romanttinen yhden päivän loma, illallinen, teatteri, hotelliyö? Parisuhteen hoitoa? Se että miehesi ei "keksinyt" paperille yhtään syytä kertonee sen että viettää aikaansa mieluummin jonkun muun kuin kaltaisesi tiukkapipoisen pirttihirmun kanssa.
t. Iskä, joka tekee vaimonsa kanssa päivän-parin irtiottoja muutaman kerran vuodessa ja pienet lapset (2v +4v) ovat onnesta soikeana isovanhempien luona leipomassa, leikkimässä, ulkoilemassa jne.
romanttinen yhden päivän loma, illallinen, teatteri, hotelliyö? Parisuhteen hoitoa? Se että miehesi ei "keksinyt" paperille yhtään syytä kertonee sen että viettää aikaansa mieluummin jonkun muun kuin kaltaisesi tiukkapipoisen pirttihirmun kanssa. t. Iskä, joka tekee vaimonsa kanssa päivän-parin irtiottoja muutaman kerran vuodessa ja pienet lapset (2v +4v) ovat onnesta soikeana isovanhempien luona leipomassa, leikkimässä, ulkoilemassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
romanttinen yhden päivän loma, illallinen, teatteri, hotelliyö? Parisuhteen hoitoa? Se että miehesi ei "keksinyt" paperille yhtään syytä kertonee sen että viettää aikaansa mieluummin jonkun muun kuin kaltaisesi tiukkapipoisen pirttihirmun kanssa. t. Iskä, joka tekee vaimonsa kanssa päivän-parin irtiottoja muutaman kerran vuodessa ja pienet lapset (2v +4v) ovat onnesta soikeana isovanhempien luona leipomassa, leikkimässä, ulkoilemassa jne.
Meilläkin lapsi on ollut yökylässä toisilla isovanhemmilla, niillä jotka ovat hoitaneet häntä vauvasta asti. He ovat meillä kylässä ja osallistuvat täysillä kaikkiin lastenhoitorutiineihin, heillä on omassa kotonaan lastenhoitotarvikkeita hankittuna lapsenlapsia varten, heillä vietämme isossa talossa muutenkin lomia, öitä ja aikaa jne. Mutta lähtökohdat siis aivan erilaiset. Silti tällä hetkellä lapsi sen verran ujosteleva, etten mielellään jätä tännekään hoitoon, kunhan tämä vaihe menee ohi. Tosiaan vaikea ymmärtää, miksi haluvat nimen omaan yöksi ja heti siis pidemmäksi aikaa, miksi eivät ehdota että tuokaa pariksi tunniksi päivällä hoitoon? Eihän heillä mitään tietoa lapsen nukutusrutiineista eikä mistään tällaisesta perushoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on lähtökohdat vähän hakusessa isovanhemmilla, kun mietitään, että "me" halutaan. Mitäs se lapsi haluaa, ja mikä on hänelle parasta tässä tilanteessa?
Mua ärsyttää appivanhemmat, jotka haluais kans aina "rauhassa" hoitaa öitä jne. Meidän pitäis aina mennä kauheasti johonkin, että he saisivat hoitaa. Meidän lapsi on kuitenkin vasta 1,5-vuotias...
Arvostaisin paljon enemmän apua arjessa, parin tunnin leikittämistä vaikka kerran viikossa, enkä yövierailuja parin kuukauden välein. Ensimmäisessä vaihtoehdossa tutustutaan varmaan aika paljon paremmin kuin jälkimmäisessä... Toki he asuvat kolmen tunnin ajomatkan päässä, ja mä olen kiittämätön paska.
Laatuaikaa isovanhempien kanssa? Miten olisi vaikka romanttinen yhden päivän loma, illallinen, teatteri, hotelliyö? Parisuhteen hoitoa? Se että miehesi ei "keksinyt" paperille yhtään syytä kertonee sen että viettää aikaansa mieluummin jonkun muun kuin kaltaisesi tiukkapipoisen pirttihirmun kanssa. t. Iskä, joka tekee vaimonsa kanssa päivän-parin irtiottoja muutaman kerran vuodessa ja pienet lapset (2v +4v) ovat onnesta soikeana isovanhempien luona leipomassa, leikkimässä, ulkoilemassa jne.
Ja laatuaikaa isovanhempien kanssa voi viettää aika hyvin ollessaan valveilla. Lapsen kannalta taas romanttinen illallinen on sekin aika tylsä juttu, ei meillä ainakaan lapset romantiikasta nauti.
Lähtökohtana oli se, että nähtävästi sinäkään et keksi yhtäkään syytä, miksi lapsen kannalta yökyläily on parempi vaihtoehto kuin nukkuminen tutussa sängyssä oman perheen lähellä. Mielikuvitukseton mies kuvittelee, että parisuhde tarvitsee erityisiä lomia, fiksumpi tietää, että parisuhdetta hoidetaan ihan joka päivä, ei vain muutaman kerran vuodessa. Teatterikäyntiä varten ei pidä olla koko yötä poissa.
Meillä lapset eivät leivo, leiki tai ulkoile öisin, joten siksikään se yökyläily ei ole tarpeen.
PS. Seksi voi olla ihan hyvää ja nautittavaa myös silloin, kun ollaan kotona. Kokeile joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapsen toiset isovanhemmat olleet hoitamassa ihan vauvasta asti, toiset paljon harvemmin. Ei tulisi mieleenkään jättää näille vieraammille yöksi, eikä teidänkään tapauksessa pitäisi niin tehdä. Itse tunnet oman lapsesi ja olet varmasti oikeassa siinä että hän alkaisi ikävöidä ja sitten isovanhemmat väkisin yrittäisivät pitää siellä heillä eivätkä soittaisi sinulle, vaikka pitäisi. Seuraavana päivänä väittävät että kaikki meni oikein hienosti kun eivät voi myöntää olleensa väärässä. Ja lapsiparka saa kärsiä.
Kannattaa nuo vieraammilla ihmisillä kyläilyt (olivat sitten kuinka sukua tahansa) jättää siihen asti että lapsi itse pyytää päästä sinne. Ja kun kerran on vanhoista ihmisistä kyse niin eivät ilmeisesti enää jaksa muistaa miten rankkaa se lapsenhoito oikeasti on, ehkä eivät tosiaan tajua että 3v ON vielä pieni, ei osaa ottaa itselleen ruokaa eikä käydä vessassa, nukuttamisrutiinit, leikit, ulkoilut yms. ottaa aikansa ja vaativat vanhuksilta ehkä liikaakin voimia kun he ei ole tottuneet lapsen syntymästä asti teidän perheen tapoihin. Ja mitä noihin aviomiehiin tulee, niin ellei se ukko ole ollut koti-isänä 24/7 lapsensa kanssa, ei hän oikeasti tunne lasta puoliksikaan niin hyvin kuin sinä. Luota siis itseesi äläkä kuuntele miestäsi, niillä on vähän lepsumpi asenne aina kaikkeen, silloinkin kun ei saisi olla.
n Eihän heillä mitään tietoa lapsen nukutusrutiineista eikä mistään tällaisesta perushoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihneen uusi muoti tämö tuntuu olevan..?
Meilläkin lapsen toiset isovanhemmat olleet hoitamassa ihan vauvasta asti, toiset paljon harvemmin. Ei tulisi mieleenkään jättää näille vieraammille yöksi, eikä teidänkään tapauksessa pitäisi niin tehdä. Itse tunnet oman lapsesi ja olet varmasti oikeassa siinä että hän alkaisi ikävöidä ja sitten isovanhemmat väkisin yrittäisivät pitää siellä heillä eivätkä soittaisi sinulle, vaikka pitäisi. Seuraavana päivänä väittävät että kaikki meni oikein hienosti kun eivät voi myöntää olleensa väärässä. Ja lapsiparka saa kärsiä.
Kannattaa nuo vieraammilla ihmisillä kyläilyt (olivat sitten kuinka sukua tahansa) jättää siihen asti että lapsi itse pyytää päästä sinne. Ja kun kerran on vanhoista ihmisistä kyse niin eivät ilmeisesti enää jaksa muistaa miten rankkaa se lapsenhoito oikeasti on, ehkä eivät tosiaan tajua että 3v ON vielä pieni, ei osaa ottaa itselleen ruokaa eikä käydä vessassa, nukuttamisrutiinit, leikit, ulkoilut yms. ottaa aikansa ja vaativat vanhuksilta ehkä liikaakin voimia kun he ei ole tottuneet lapsen syntymästä asti teidän perheen tapoihin. Ja mitä noihin aviomiehiin tulee, niin ellei se ukko ole ollut koti-isänä 24/7 lapsensa kanssa, ei hän oikeasti tunne lasta puoliksikaan niin hyvin kuin sinä. Luota siis itseesi äläkä kuuntele miestäsi, niillä on vähän lepsumpi asenne aina kaikkeen, silloinkin kun ei saisi olla.
"Älä kuuntele miestäsi". Kaikkien parisuhdeohjeiden äiti, ja erittäin hyvin lastenhoidon kohdalla Suomenmaassa toteutettu päivittäin.
Kun akalla on tuollainen femakkohirviöasenne jo valmiiksi niin ihmetellään kun miehet ei sitten "viitsi edes yrittää". Onkohan olemassa mitään antihormonihoitoa näille kaikkitietäville kotiäideille?
t. Paha iskä, joka viettää välillä laatuaikaa pelkästään vaimon kanssa ja oli myös kotona puoli vuotta hoitovapaalla sen 24/7 lastensa kanssa.
Meilläkin lapsen toiset isovanhemmat olleet hoitamassa ihan vauvasta asti, toiset paljon harvemmin. Ei tulisi mieleenkään jättää näille vieraammille yöksi, eikä teidänkään tapauksessa pitäisi niin tehdä. Itse tunnet oman lapsesi ja olet varmasti oikeassa siinä että hän alkaisi ikävöidä ja sitten isovanhemmat väkisin yrittäisivät pitää siellä heillä eivätkä soittaisi sinulle, vaikka pitäisi. Seuraavana päivänä väittävät että kaikki meni oikein hienosti kun eivät voi myöntää olleensa väärässä. Ja lapsiparka saa kärsiä. Kannattaa nuo vieraammilla ihmisillä kyläilyt (olivat sitten kuinka sukua tahansa) jättää siihen asti että lapsi itse pyytää päästä sinne. Ja kun kerran on vanhoista ihmisistä kyse niin eivät ilmeisesti enää jaksa muistaa miten rankkaa se lapsenhoito oikeasti on, ehkä eivät tosiaan tajua että 3v ON vielä pieni, ei osaa ottaa itselleen ruokaa eikä käydä vessassa, nukuttamisrutiinit, leikit, ulkoilut yms. ottaa aikansa ja vaativat vanhuksilta ehkä liikaakin voimia kun he ei ole tottuneet lapsen syntymästä asti teidän perheen tapoihin. Ja mitä noihin aviomiehiin tulee, niin ellei se ukko ole ollut koti-isänä 24/7 lapsensa kanssa, ei hän oikeasti tunne lasta puoliksikaan niin hyvin kuin sinä. Luota siis itseesi äläkä kuuntele miestäsi, niillä on vähän lepsumpi asenne aina kaikkeen, silloinkin kun ei saisi olla.
"Älä kuuntele miestäsi". Kaikkien parisuhdeohjeiden äiti, ja erittäin hyvin lastenhoidon kohdalla Suomenmaassa toteutettu päivittäin. Kun akalla on tuollainen femakkohirviöasenne jo valmiiksi niin ihmetellään kun miehet ei sitten "viitsi edes yrittää". Onkohan olemassa mitään antihormonihoitoa näille kaikkitietäville kotiäideille? t. Paha iskä, joka viettää välillä laatuaikaa pelkästään vaimon kanssa ja oli myös kotona puoli vuotta hoitovapaalla sen 24/7 lastensa kanssa.
Eli vaikka lapsi miten paljon tahansa kärsisi isovanhempien luona, on hänet uhrattava miehen onnen takia. Mies näkee lapsen ensisijaisesti parisuhdekysymyksenä eli esteenä kunnon seksille. Jos samassa tilassa on lapsia, ei seksi onnistu vaan homma lerpahtaa alkuunsa. Siksi lapsesta on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä.
Kyse on miehen parhaasta, ei lapsen. Jälkikasvu kannattaa uhrata parisuhteen alttarille. Ei se lapsi siitä kärsi, että sillä on ikävä ja kamala ja yksinolemisen hätä. Kyllä se kasvaa ja onhan niitä kaikkia masennuslääkkeitä, joita hylätyille lapsille voidaan syöttää.
hänen mielestään pieni lapsi ei jää mistään paitsi vaikka ei pääsisi yökylään, isompana voi jo olla toisin (jos vain isovanhemmat ovat vastuullisia ja sellaisia, että heille voi lapsen jättää turvallisin mielin). Näin ainakin ujostelevan ja kovasti äidin/isän läheisyyttä tarvitsevan lapsen kohdalla. Jotkuthan voivat oma-aloitteisesti haluta yökylään jo kolmen vuoden iässä.
Päiväkyläily on lapsen kannalta vähintään yhtä hyvä ratkaisu, usein parempikin, sillä nimenomaan nukahtamiseen liittyy se pahin eroahdistus.
Pienen lapsen yökyläily toteuttaa lähinnä aikuisten tarpeita, ei lapsen.
Jos et halua antaa lasta yökylään lapsi ei siitä kärsi mitenkään. Vanhemmuuteen kuuluu välillä hankalien päätösten teko, joka saattaa loukata muita aikuisia. Minusta tuo päiväkyläilyidea oli oikein hyvä ja riittävä! Siinä tutustuu aivan riittävästi :)
t. Paha iskä, joka viettää välillä laatuaikaa pelkästään vaimon kanssa ja oli myös kotona puoli vuotta hoitovapaalla sen 24/7 lastensa kanssa.
no niin, ethän SINÄ ole semmoinen tietämätön mies joista puhuin! :) ja joo, tuo "älä kuuntele miestäsi" oli neuvo VAIN ja AINOASTAAN tähän vireillä olevaan ongelmaan joka ap:lla on, kyllä minäkin miestäni kuuntelen paljonkin kun on asioita jotka hän todellakin tietää paremmin kuin minä. mutta meidän lapsen tunnen minä paremmin kuin mieheni! ja jostain syystä vain ajattelin että ap:lla voisi olla sama tilanne, en tiedä onko.
[/quote]
Eli vaikka lapsi miten paljon tahansa kärsisi isovanhempien luona, on hänet uhrattava miehen onnen takia. Mies näkee lapsen ensisijaisesti parisuhdekysymyksenä eli esteenä kunnon seksille. Jos samassa tilassa on lapsia, ei seksi onnistu vaan homma lerpahtaa alkuunsa. Siksi lapsesta on päästävä eroon hinnalla millä hyvänsä. Kyse on miehen parhaasta, ei lapsen. Jälkikasvu kannattaa uhrata parisuhteen alttarille. Ei se lapsi siitä kärsi, että sillä on ikävä ja kamala ja yksinolemisen hätä. Kyllä se kasvaa ja onhan niitä kaikkia masennuslääkkeitä, joita hylätyille lapsille voidaan syöttää.
[/quote]
tämähän on kuin suoraan minun päästäni! xD mutta näin vain minäkin asian näen. t. "älä kuuntele miestäsi"
johon olisi merkitty kaikki ne asiat, joiden vuoksi lapsen olisi jäätävä yökylään. Eli ilmoitin miehelle, että hän luettelee paperille jokaisen sellaisen syyn, jonka takia lapselle on parempi olla yötä poissa kotoa kuin yötä kotona.
Mies ei saanut listalle yhtäkään asiaa.
Ilmoitin, että lapsi ei ole lelu, jota siirrellään paikasta toiseen sen mukaan, mikä aikuisista tuntuu mukavalta. Lapsi on pieni ihminen, joka saa mennä yökylään siinä vaiheessa kun älyää sitä itse pyytää. Siihen asti hänelle riittää päiväkyläily.
Seuraavaksi teimme niin, että lapsi oli yhden kokonaisen päivän isovanhemmillaan eli noin klo 10.00 alkaen iltaan asti. Lopputulos oli kaksi täysin uupunutta isovanhempaa ja yksi ilman päiväunia jäänyt kiukkuava 3v. Mieskin ymmärsi, että ehkä vielä ei ole yökyläilyn aika.