Tampereella syödään lähes puolet Suomen kanansiivistä

Tamperelainen ei elä vain mustastamakkarasta. Cayennekastikkeessa uiskentelevilla, tulisilla ja rasvassa keitetyillä kanansiivillä on kaupungissa käsittämätön menekki. Tampereella ja lähikunnissa syödään lähes puolet koko maan kanansiivistä, vaikka seudulla asuu vain kymmenesosa Suomen asukkaista.



Hot wings -maakuntaherkkua – joka muuten on eri asia kuin leivitetyt siivet eli chicken wings – saa keskustan joka korttelista



Kanansiipivillityksestä hämäläiset saavat kiittää Pekka Yli-Houhalaa. Hän toi ystävänsä Harri Lehtosen kanssa siipikastiketta Yhdysvalloista 20 vuotta sitten. Ensimmäiset kanansiivet myytiin kaverusten kahvilassa Lempäälän linja-autoasemalla.



"Alkuun tarjolla oli vain kanansiipiä, sipulirenkaita ja ranskalaisia. Asiakkaat kyselivät ruokalistan perään, mutta eihän meillä sellaisia ollut. Kysyttiin sitten, että saisiko olla siipiä, muuta ei löydy", Yli-Houhala muistelee.



Sitten kahvila myytiin pois, ei siipien vähäisen myynnin takia, vaan siksi, että lopulta kahvilassa mikään muu ei enää mennyt kaupaksi.



Miehet laittoivat uutta siipeä koukkuun ja siirtyivät isompiin ympyröihin. SiipiWeikot avattiin Tampereen keskustaan vuonna 1993.



Alku kangerteli, mutta sitten tamperelaiset jääkiekkoilijat löysivät paikan. He olivat Pohjois-Amerikassa haistelleet pukukoppien lisäksi rasvankäryisiä siipiä.



"Sana kiersi nopeasti, ja täällä oli yhtäkkiä pelin jälkeen melkein koko Ilveksen liigamiehistö. Ja kun saimme silloisen Ilves-tähden Timo Peltomaan radiomainokseen, paikallispelin jälkeen jono oli kadulle asti", Yli-Houhala muistelee päätään pyöritellen.



Nykyisin siipiä ahmitaan joka kadunkulmassa. Ja tosifanit odottavat tiistaita, kun kanansiipiravintola Speak Easy järjestää kanta-asiakkailleen "syö niin paljon kuin jaksat" -illan. Eivätkä fanit jätä tilaisuutta käyttämättä.



Suurkuluttaja Heikki Erämaa puolestaan on syönyt kanansiipiä Hook-ravintolassa joka viikko vuodesta 1997, jolloin se avattiin.



Siipiä pitää syödä pari kolme kertaa, ja sitten iskee riippuvuus, Erämaa sanoo. Sen jälkeen niitä tekee mieli, aina.



"Jo seuraavana päivänä tekisi mieli syödä lisää."



Erämaalla on selitys siihen, miksi juuri tamperelaiset ovat koukussa eivätkä esimerkiksi helsinkiläiset.



"Me tamperelaiset taidamme olla sen verran yksioikoista porukkaa, ettei hyväksi havaittua ruokaa kannata vaihtaa. Menee varmaan seuraavat parikymmentä vuotta, että hoksaamme uuden herkun."