Olen niin iloinen ja kiitollinen, että saan olla uskossa :)

Tämä on elämäni tärkein asia (tai siis Jeesus ja Jumala ovat) ja elämäni tuntuu elämisen arvoiselta, tärkeältä, ja minulla on jotain joka pysyy ja kestää vaikka _kaikki_ muu menisi.

Se tieto antaa uskomattomasti voimaa ja iloa elämään!

Ei muuta asiaa :)

etkä mikään hihhuli.

ap

Itse ajattelen ihan samoin; ei ole mitään muuta jos ei ole uskoa.

Vaikka hihhuli helluntailainen olenkin :)

Niiden usko nyt sitten tiedetään, et mitä se on.

olen uskossa ja hetkittäin se toki tuo iloa, mutta olen kyllä aika ahdistunut kaiken aikaa. Lähinnä sanoisin, että se tuo turvaa, mutta ei välttämättä onnellista oloa.

Lapset kyllä menee kaiken edelle, uskonkin, voin sen rehellisesti sanoa. Toisaalta, äitiys on Jumalan lahjaa, joten on tarkoitettukin että lapset ovat rakkaita, tärkeitä. Usko ja lapset täydentävät toisiaan, turha niitä on edes asetella vastakkain! Kyllä usko antaa iloa ja turvallisuutta.

taas olen tyytyväinen kun olen jo pienenä tajunnut ettei mitään jumalaa ole olemassa.

Kaikki ne käännytysretket kirkkoon koulun kanssa olivat siis aivan turhia.

Hihhuleille nauran päin naamaa.

Jos menettäisin heidät, menettäisin samalla kaiken minkä vuoksi olen tähän asti elämässäni ponnistellut ja saanut elämäniloa. Olen miettinyt, että jos menttäisin heidät, muuttaisin koko elämäni toisenlaiseksi. Muuttaisin kauas pois. Rakentaisin uuden elämän aivan muualla. Se olisi silloin ainut tapa jaksaa eteenpäin ja toivottavasti olla vielä joskus vähän onnellinenkin. Niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.

Tämä on elämäni tärkein asia (tai siis Jeesus ja Jumala ovat) ja elämäni tuntuu elämisen arvoiselta, tärkeältä, ja minulla on jotain joka pysyy ja kestää vaikka _kaikki_ muu menisi.

Se tieto antaa uskomattomasti voimaa ja iloa elämään!

Ei muuta asiaa :)

etkä mikään hihhuli.