Mitä ylpeilemisen aihetta tässä muka on? Käsittämätön juttu taas!
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200809048202019_uu.shtml
Johan kuvastakin näkee miksi vauva oli niin iso... Varmaan ison vauvan synnyttäminen on rankempi urakka, mutta mielestäni tämän jutun ihannoiva sävy on typerä. Nykyään ovat hyvin tiedossa isojen (usein ns. sokerivauvojen) riskit ja tällainen "mitä isompi sitä parempi"-ajattelun lietsonta on käsittämätöntä.
Kommentit (50)
Itse olen pieni (158cm ja 48kg) ja olen synnyttänyt kaksi yli 4kg vauvaa eikä sokereissani ole kummassakaan raskaudessa ollut mitään ongelmia.
Ok, äiti on ylipainoinen, vauvallakin "letkukuvassa" melkoiset pullaposket. Mutta ei mitään aihetta haukkua ketään rumaksi! Varsinkaan pientä vauvaa. Kattokaapa niiden omien nyyttienne kuvia syntymähetkeltä, niin harva niistäkään mikään mainosvauva on. Kaikenlaisia pattipäitä ja ruttunaamoja nekin.
Vanhempien sylissä oleva lapsi on söpö, kuten kaikki vauvat. Eikä mun mielestä siinä kuvassa vaikuta mitenkään ylipainoiselta, ihan samanlaiset heltat ja posket oli meidän vauvalla - normaalikäyrillä meni.
Ja vanhemmat on suorastaan pelottavan lihavia. Eikö esim neuvolassa ole todellakaan uskallettu puuttua tuohon? Noin sairaalloisella ylipainolla täytyy jo olla vakavia vaikutuksia terveyteen.
Minkä ihmeen takia ISO vauva on tavoitetila? Johan sen järkikin sanoo, että tuollainen jättiläismäinen vauva vaurioittaa jo äitiäkin synnytyksen yhteydessä aika pahasti.. Kiva siinä sitten viritellä synnytyksen jälkeen seksielämää uudelleen.. Siinä liha tummuu, kun nuo kaksi "pupuilee"
eikä kaikki sokerivauvat isoja.
Oma sokerivauvani painoi 3900g, mutta hän oli muuten selvästi sokerivauva. Hänen verensokerinsa oli liian alhainen, hän oli väriltään punainen kuin rapu ja jonkin verran turvoksissa.
Täälläkin syntyi 4,4 -kiloinen vauva, vaikka lääkärien mielestä (ultrassa ennen synnytystä) vauva olisi hädin tuskin 3,5 -kiloinen. Itselläni ei ollut mitään sokeri-vaivoja ja olen todella hoikka ja pieni nainen, raskausaikanakaan kiloja ei tullut viittä enempää. En tiedä syytä miksi vauva kasvoi niin isoksi.
Hän oli syntyessään 4,2-kiloinen (54cm pitkä). KAIKKI kauhistelivat poikani isoa kokoa ja sanoivat häntä sokerivauvaksi. Pahoitin mieleni, koska olen itse hoikka (162cm/55kg, raskausaikananikin 65kg oli enimmäispainoni) eikä minulla ollut mitään ongelmaa sokerien kanssa. Silti sain haukut niskaani. Ehkäpä iso ihana vauvani olikin ihan normaali.
;-)
Oli kyllä jotenkin omituisen ihannoiva sävy tuossa jutussa. Mutta on asiatonta alkaa sitä syytöntä vauvaa nimitellä rumaksi tms. Vauvahan ei ole mitenkään voinut vaikuttaa esim. äitinsä syömisiin ja liikkumisiin.
Aika hupaisaa, että jo meidän vauvaa sanottiin tosi isoksi (3880 g ja 53 cm)... :D
Juu olin itsekin ylipainoinen odottaja mutta olin TARKKA syömisistäni eikä sokereita ollut pissassa eivätkä olleet muutenkaan koholla. Poikamme oli myös pitkä ja esim. posket ihan normaalit eivätkä tuollaiset pallot...
Tosin ei se munkaan mielestä ihan lehtijutun arvoinen asia ole.
Mä joskus vuosia sitten puhuin ravintolassa jonkun miehen kanssa, joka kertoi että hänellä on pohjoismaiden pienimmät eloon jääneet kaksoset, siis jotkut keskostytöt. En mä ottanut sitä niin että se olisi sillä kehunut, se vaan mainitsi sen kun asia niin oli.
Meidän vauvaa sanottiin lihavaksi kun painoi 3300g. Ite olin 45kg ja 172cm ja terkka käski vahtia tarkemmin mitä suuhuni pistän.
Vaikka toki minäkin luulen, että sokereilla on tuossa oma osansa.
Oli ainakin käsittääkseni täysiaikainen, vai eikö nuo sokerivauvat jaksa imeä?
Tuommoista läskin ihannointia en minäkään ymmärä. Nuo vanhemmatkin on tosi läskejä, joten tientenkin vauvastakin syömällä läskin saa.
Pituus taas ei syömällä tule.
vaikka sillä kasvaisi luomi keskellä otsaa ja käsi mahanahkasta.
En vain ymmärrä mitä ylpeilemistä siinä että vauva on niin hirveän iskokoinen, (todennäköinen) sokerivauva, jota saattaa kohdata ongelmia tulevassa elämässä juuri tämän vuoksi. Hitto.
mutta olitkin kerennyt ensin.
SElvä sokerivauva. Ihan oksetti kun luin tuota juttua, en kyllä ylpeilisi tuolla aiheella. Mitähän äiti on suuhun laittanut odottaessaan ja kuinka paljon.
Ja joo omista lapsista saa ja pitää olla ylpee. Mutta mutta ehkä ois paras huolehtia omasta ja lapsen terveydestä odotusaikana jo. Samoin en hyvällä katso tupakoitsijoita ja alkoholin suurkuluttajia odotusaikana, tämä menee samaan kastiin.:/
Kun näitä "ennätysvauvoja" ihmetetllään ja ihannoidaan, ei muisteta, että vauvan ollessa poikkeuksellisen suuri - tai pieni - eivät asiat raskauden aikana ole olleet kohdallaan.
Lehden jutussa ilmeisesti on tällä hetkellä asiat hyvin eikä suuresta syntymäpainosta ollut haittaa vauvalle, mutta tulevaisuudessa vähintäänkin sokeriseuranta niin lapselle kuin äidille on vähintäänkin välttämätöntä.
Mutta kyllä sitä saa ihan normaalipainoisenakin aikaiseksi isoja vauvoja. Että vaikuttaa siihen muutkin asiat. Meidän esikoinen painoi 3,5kg, mutta nuorempi 4,5kg. Olen normaalipainoinen, ja olin ihan samoissa mitoissa ennen raskauksia ja raskauksien jälkeen, söin ihan terveellistä perusruokaa. En osaa sanoa, miksi nuorempi kasvoi noin paljon isommaksi.
Ei minunkaan mielestäni isojen vauvojen ihannoinnissa ole mitään järkeä, riskit on vaan isommat kaikille. Koko ajan enemmän syntyy yli nelikiloisia, mitkä kaikki seikat siihen sitten vaikuttaakaan, sitä olen itsekin miettinyt. Jos joskus kolmatta lasta alkaisin tekemään, niin aion kyllä pitää itseni erossa kaikista mahdollisista herkuista, jos sillä vaan on merkitystä lapsen kokoon.
joka äidin raskausdiabeteksen ja huonojen elintapojen/huonon hoitotasapainon vuoksi juurikin paisuu ylikokoiseksi.
Aivan järkyttävän näköinen. Ikinä en levittelisi lapsestani tuollaisia kuvia!
joten onnea heille!
Mutta luulisi olevan riskialtista hommaa, sekä äidille että vauvalle.
Toivottavasti ei herää buumi , meidän vauva painoikin niin ja niin paljon. Kilpailua
Itse olen pikkasen "ylpeä" kun painoin 2700g. Omat lapset 3020g ja 2940g. Meillä nämä "normaalipainoja"
eikä siinä mitenkään ihannoitu lihavuutta. Jos olisin itse saanut noin valtavan vauvan niin en olisi ottanut yhteyttä lehdistöön, mutta suhtautuisin kyllä varmaan itsekin naureskellen tilanteeseen - mitä siinä muutakaan voisi, onhan tuollainen nyt ihan absurdi näky.