Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sellainen kasvatustilanne, jossa tukistus
30.03.2011 |
kasvattaa ja opettaa lasta paremmin kuin puhe? mitä sillä tukistuksella ajetaan takaa? ja mitä aikuinen miettii juuri sillä hetkellä kun ottaa lapsesta kiinni?
Turha selittää, että tukistus olisi kasvatusta niissä tilanteissa joissa lapsi ei tottele, sillä silloinhan se on lapselle rangaistus tottelemattomuudesta
Kommentit (17)
Minua tukistettiin aina pienenä. Ja se ei ollut mikään nätti tukistus vaan ihan riuhtomista.
Haluan välttää sellaista omien lapsieni kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetkeä ennen kuin se vetäs turpaan. Oliko sekin siis ok? Jätinkö eksän turhasta syytä? Haluan vielä tarkentaa, että joka kerta kun turpaani sain, niin olin _eksän mielestä_ tehnyt jotain väärää.
Minua on tukistettu pienenä kasvatuskeinona, kuten montaa muutakin 70-luvulla kasvanutta.
Omien lasteni kohdalla yritän tuota välttää, koska uskon sen olevan erittäin huono kasvatuskeino.
Ja kas: siinä kohtaa kun menee totaalisesti hermo saatan käydä lapsen tukkaan kiinni. Mainittakoon, etten tuota hyväksy itsekään. En tosin riepota lasta tms, mutta saatan pitää hiuksista kiinni takaa ja siten lapsen päätä paikoillaan.
Lapset tietävät meillä, että tukistaminen ei ole sallittua ja siitä on kyllä puhuttu, miksi äiti joskus tukistaa :-(. Pieniä en onneksi ole tukistanut.
Ja joo, olen käynyt puhumassa tästä mm. psykologin kanssa.
En tuomitse automaattisesti vanhempaa, joka sortuu tukistamaan, mutta kyllä se fyysinen väkivalta yleensä otetaan avuksi siinä tilanteessa, kun väkivallan käyttäjältä palaa pinna. Hyvänä esimekkinä tuo ylempänä kuvattu perheväkivaltatilanne.
En usko tukistukseen kasvatuskeinona, musta se on enemmän epätoivoinen teko.
tukisti jo 1-vuotiaanakin, esim. silloin jos koski kiellettyyn esineeseen, kun ensin oli sanottu ei muutaman kerran.. mun mielestä todella törkeää käytöstä tältä äidiltä, mitä mieltä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi kysyy "miksi sä tukistit?" " No koska et totellut" tästähän lapsi herkästi ajattelee, että hänkin voi tukistaa ihmisiä jotka ei tottele hmmmm...vai kuvitteleeko aikuiset todella, että lapsi kykenee erottelemaan aikuisten ja lasten erot?
.. luunappi? Kaytaako kukaan tata ? Meilla joskus kun menee ihan mahdottomaksi touhu niin ma annan luunapin pojalle. Ja aina on "toiminut", poika vahan saikahtaa mutta jattaa riehumisen ja tajuaa menneensa liian pitkalle. Onko tamakin sitten ihan vaarin?
Ja kerran myos lavaytin sita takamukselle, en kovaa mutta kuitenkin.. tasta jai kylla hirvean huono omatunto :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukisti jo 1-vuotiaanakin, esim. silloin jos koski kiellettyyn esineeseen, kun ensin oli sanottu ei muutaman kerran.. mun mielestä todella törkeää käytöstä tältä äidiltä, mitä mieltä olette?
Meillä miehen veljen vaimo kasvattaa omiaan juuri näin. Tukistus ja luunapit on ahkerassa käytössä, mm. juuri 1-vuotiaan kanssa. Saattoi antaa ruokapöydässä luunappeja lapselle, joka ei toiminut niin kuin hänen mielestään piti.
On omasta mielestään hyvä kasvattaja ja pitää lapset kurissa ja nuhteessa. Tosin nyt vuosien kuluttua hänen 13-vuotiaansa on N kertaa mahdottomampi kuin minun 14-vuotiaani. Mikä antaa minulle kyllä salaista tyydytystä ;-), koska minähän siis olin lepsu ja huono kasvattaja kun en mäiskinyt omiani samaan malliin kuin hän.
(Enkä siis joo pidä kys naisesta, mikä tästä oli varmaan rivien välistä luettavissa ;-)...)
mutta halusin kyllä sen vielä todeta, että ei se puhekaan aina ole musta toimiva ratkaisu. Joskus näkee vanhempia, jotka ihan tosissaan paasaa ja selittää juurta jaksaen suunnilleen vielä vaippaikäiselle, joka reagoi ahdistuksella - mun mielestä pienelle lapselle toimii vain napakka kielto, yhden lauseen selitys ("ei saa satuttaa") tarvittaessa estäminen, tavaran poisottaminen jne. Ei tarvitse selitellä ja puolustella.
Samoin isompien lasten tietynlaisen kurittomuuden takana on usein huomionhakuisuus, ja se yletön saarnaaminen, tivaaminen, riitely, luennointi jne. saattaa itse asiassa omalla tavallaan palkita lasta huonosta käytöksestä.
Mut siis sinänsä asian vierestä, että tukistamista ja muuta ruumiillista kuritusta en hyväksy. Tosin itse olen käyttänyt rangaistuksena ns. holdingia, eli lapsen pitämistä aloillaan siihen saakka kunnes tämä talttuu. Kyllä sekin fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tietenkään, mutta olenpa itsekin tukistanut muutamia kertoja. Kun kaikki muut keinot on käytetty ja lapsi on ollut ihan mahdoton, uhmaava, on tullut sanottua että "jos et lopeta niin saat tukkapöllyä". Pakko on ollut sitten vähän tukistaa, kun lapsi on jatkanut sitä mitä onkaan ollut tekemässä. (Lisähuomautus: ei tod mitään riepottelua, vaan nyppäisy niskahiuksista).
Eli äärimmäisenä keinona leikki-ikäiselle, jolle on annettu monta mahdollisuutta lopettaa kielletty toiminta ja joka testaa onko äiti tosissaan.
en tietenkään, mutta olenpa itsekin tukistanut muutamia kertoja. Kun kaikki muut keinot on käytetty ja lapsi on ollut ihan mahdoton, uhmaava, on tullut sanottua että "jos et lopeta niin saat tukkapöllyä". Pakko on ollut sitten vähän tukistaa, kun lapsi on jatkanut sitä mitä onkaan ollut tekemässä. (Lisähuomautus: ei tod mitään riepottelua, vaan nyppäisy niskahiuksista). Eli äärimmäisenä keinona leikki-ikäiselle, jolle on annettu monta mahdollisuutta lopettaa kielletty toiminta ja joka testaa onko äiti tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta siltäkin keinolta meni teho. Totesin, ettei todellakaan toimi ja typerää yrittää kasvattaa siten. Lopetin lyhyeen, enkä todellakaan aio käyttää keinona tämän nuorimman kanssa. Yritän keksiä jotain muuta.
En ymmärrä minäkään. Koskaan en ole tukistanut, enkä tukista. Lapseni kuuli jostain sanan "tukkapölly" ja ihmetteli mitä se on.
Toiset vaan ovat sitä mieltä, että aikuisella on oikeus kajota lapseen. Kun lapseni oli parivuotias, oli hänellä tönimis- ja läimäisykausi, jos ei saanut tahtoaan läpi. Joka kerta kielsin ja jos ei lopettanut, istutin jäähylle. Lopuksi keskusteltiin, että meillä ei kukaan lyö toistaan, se on ehdottoman kielletty. Minä en kohtele väkivaltaisesti laste enkä miestä, eikä heistä kumpikaan kohtele väkivaltaisesti minua. Mulla vaan on ehdoton ei sille, että kukaan meillä kokisi fyysistä uhkaa. Ei toki myöskään henkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tietenkään, mutta olenpa itsekin tukistanut muutamia kertoja. Kun kaikki muut keinot on käytetty ja lapsi on ollut ihan mahdoton, uhmaava, on tullut sanottua että "jos et lopeta niin saat tukkapöllyä". Pakko on ollut sitten vähän tukistaa, kun lapsi on jatkanut sitä mitä onkaan ollut tekemässä. (Lisähuomautus: ei tod mitään riepottelua, vaan nyppäisy niskahiuksista). Eli äärimmäisenä keinona leikki-ikäiselle, jolle on annettu monta mahdollisuutta lopettaa kielletty toiminta ja joka testaa onko äiti tosissaan.
Mitä "kaikkia muita keinoja" olet kokeillut ennen tuota?
Tukistus ja luunapit on vanhemman kyvyttömyyttä. Ei tarhan tädit tai koulun opettajatkaan saa käydä käsiksi lapsiin. Lapsia pitää kasvattaa niin, että ne ymmärtävät käskyt ja kiellot ilman, että totella tarvii vasta kun huudetaan ja käydään käsiksi.
Mulla meinas tippua silmät päästä, kun viime kesänä puistossa eräs äiti uhkaili vajaa kaksi vuotiasta tyttöä kovemmilla keinoilla ja selitti, että kovat keinot tarkoittivat tukkapöllyä. Oli kuulemma joutunut aina välillä antamaan. Minä en keksi mitään niin pahaa, mitä noin pieni voi tehdä, että siitä pitää lasta repiä. Mamman pitää liikuttaa vähän itseään ja ottaa pois kielletty asia tai siirtää tottelematon lapsi pois / pidellä sylissä kunnes rauhoitutaan.
kun kerran tyttö lasketteli potkumopolla menemään täpöillä kohti autotietä. Kiellot ja käskyt saivat potkimaan lisää vauhtia ja nauraa räkätti mennessään. Perään juoksin ja nappasin kiinni mistä ekana sain = takatukasta just ennen kun ehti lasketella rotvallin reunan yli... Oli "tosi kiva" leikki... Ei ihan kerennyt keskustella asiasta ipanan kanssa.
Lähinnä siinä kai tuntuu, että järkevät keinot loppuu. Menee hermo.