Otitko kuvia raskausmahastasi? Jos et, harmittiko myöhemmin?
Minusta on ihan hauska ajatus ottaa kuvia raskauden etenemisestä (monet kaverini tekevät niin), mut itse en ole saanut aikaiseksi ottaa kummastakaan raskaudesta yhtään kuvaa jossa vatsa näkyis. Nyt vielä muutaman päivän ajan ehtis ottaa tästä toisesta, mut kun katson peilistä muhkeaa olemustani, niin enpä tiedä haluanko erityisesti muistaa tätä ylimenneen raskauden turvotusta ja muuta mukavaa sitten myöhemminkään. ;) Oletteko te muut ottaneet kuvia vauvavatsasta?
Kommentit (21)
Mulle raskaus oli valtavan iso asia, hoidoilla alkanut, että halusin dokumentoida sen muistaakseni kaiken ikuisesti. :) Otin kuvia melkein viikottain kun maha alkoi kasvaa ja pidin raskauspäiväkirjaa. Nyt vuosien kuluttua noita on kiva katsella ja muistella. Muita raskauksia ei sitten tullutkaan.
Lapsikin tykkää nyt isompana katsoa niitä kuvia.
Loppuvaiheessa otettu, hauska katsoa jälkeenpäin, miten iso sitä oikeasti olikaan:)
Mm. juuri ennen sairaalaan menoa. (Suunniteltu sektio perätilan takia.) Nyt on ihana katsella myös sitä aamuista turvonnutta, meikitöntä, valtava vatsaista olentoa nimeltä minä. :) Ota ihmeessä kuva. Eihän sitä ole sitten pakko katsella, jos ei halua.
Ja melkein mahaton olen niissä kuvissa. Ihme, että sieltä tosiaan on kissanpoikasta isompia lapsia tullut. Mulle aina irvailtiin, että taidat kissanpoikasta odottaa.
katsele niitä pari kertaa synnytyksen jälkeen, poista ne sitten jos ahdistavat edelleen.
Itse en ottanut, eikä harmita, ehkä siinä puolivälissä olisi kannattanut, mutta sen jälkeen olin niin räjähtäneen näköinen kaikilla tavoilla, että en todellakaan halunnut siitä todisteita jälkipolville.
Olin raskaana 8 vuotta sitten, aikaa "ennen digikameroita" (no meillä ei ollut), mitä nyt muutama vatsakas kuva on sitten tuohon aikaan mahtunut. Ehkä 3 on ihan varta vasten vatsasta otettu, ja ne on kyllä rakkaita kuvia. Oikein paperikuvia sitte nii! :)
ihan kiva katsoa, miten muhkea maha on ollut.
(Nyt vuosia myöhemmin on yhtä iso, mutta ei niin pinkee.....huoh.)
ihan kiva katsoa, miten muhkea maha on ollut. (Nyt vuosia myöhemmin on yhtä iso, mutta ei niin pinkee.....huoh.)
Ja harmittaa. Ajattelin kyllä ottaa sellaisen tavallisen vaatteet päällä -kuvan, mutta en sitten ehtinyt, kun päädyttiin kuukausi etuajassa kiireelliseen keisarileikkaukseen.
Olis kai pitänyt älytä pyytää kuvaajaa siinä, kun mentiin aika haipakkaa pitkin sairaalan käytäviä. :D
mies unohti siirtää ne kännykästään koneelle ja myöhemmin myi puhelimensa ja oli poistanut kaikki kuvat...:( Harmitti kyllä. Nyt on vaan muutama kuva mitkä olin ite ottanut mahastani eli niissä näkyy just vaan mun maha. Kyllä mun mielestä olis ainakin kiva jos olis enemmän kuvia raskausajalta mutta ei voi mitään.
mutta esikoisen kanssa kävi niin että kamera hajos ja filmi valottu. Voin kertoa että kyllä harmitti.
ja nyt toista odottaessa on hauska katsoa, kasvaako vatsa samaa tahtia.
Valokuvausta harrastava kaverini otti minusta myös noin viikkoa ennen laskettua aikaa kuvan, jollaista en olisi itse (tai mies) osannut ottaa. Lapsi tykkää kovasti katsella sitä ja ihmetellä, miten hän on mahtunut äitin vatsaan.
Kivoja muistoja ja kyllä se aika kultaa muistot, vaikka olo nyt olisikin tukala :)
Naurattaa tuo mahan muoto. Se oli neliskanttinen:-D Mies sanoi, et laatikossakohan muksu sieltä tulee.
on kuvat otettu molemmista samassa paikassa, samasta kulmasta, että voi vertailla :)
Meillä on vieläkin ihan peruskamera käytössä ja kuvia on tullut otettua sitten lapsen syntymän jälkeen jne. ihan reippaasti. Kaikki hienosti valokuva-albumeissa suoraan tallella.
On otettu ja ei ole sittemmin kertaakaan katsottu. Esikoisen kohdalla jaksoin vielä askarrella etu- ja sivukuvan yhteen, mutta seuraavan kohdalla ne on koneella erikseen.
minulla on ehkä 3 kuvaa joissa näkyy vauvamaha. nyt harmittaa hirveesti, että en halunnut että minua kuvataan. Olisi ihana katsella mahaa ja muistella noita aikoja. Jos vielä raskaudun, niin tällä kertaa minua saa kuvata.
Vauva syntyi niin etuajassa, etten ehtinyt tehdä sitä kipsimaha-askartelua.. mutta sen haluaisin tehdä kakkoselta.
no vauvasta on sitten miljoonia kuvia meidän kanssa ja niistä iloitaan! ihana nähdä miten sitä muuttuu raskauden jälkeen ja kilot karisevat!
minulla on ehkä 3 kuvaa joissa näkyy vauvamaha. nyt harmittaa hirveesti, että en halunnut että minua kuvataan. Olisi ihana katsella mahaa ja muistella noita aikoja. Jos vielä raskaudun, niin tällä kertaa minua saa kuvata.
Vauva syntyi niin etuajassa, etten ehtinyt tehdä sitä kipsimaha-askartelua.. mutta sen haluaisin tehdä kakkoselta.
no vauvasta on sitten miljoonia kuvia meidän kanssa ja niistä iloitaan! ihana nähdä miten sitä muuttuu raskauden jälkeen ja kilot karisevat!
Joten ei, ei otettu ja ei harmita.
Muistan kyllä minkälainen valas olin silloin ja olen edelleen. Ainoa mikä puuttuu, on vaappuva kävely.