Mikä neuvoksi kun 14-vuotiaalla pojalla ei ole yhtään ystävää?

Koulukavereita kai kuitenkin on? Poikako ei pidä heitä ystävinä? Osallistuuko mihinkään ryhmätoimintaan? Onko esimerkiksi rippikoulussa? (Oma lapseni sai sieltä uusia ystäviä - tosin on hyvin sosiaalinen ja ystäviä on aina ollut paljon). ´Harrastaako poika mitään?

samanhenkisten parista, harrastuksista.

Mikä harrastus häntä kiinnostaisi?

Eikä kannata lähteä tyrkyttämään mitään futista tai jääkiekkoa. Poikasi on varmaan sen tyyppinen, että hänen täytyisi saada joku harrastus mitä harrastaisi ekaksi ihan itsekseen, sen myötä sitten saisi kavereita kun tutustuisi muihin.

Poika ei välttämättä ole kertonut sitä sinulle, ettet huolestu?



Nuorisotalot, projektit, seurakunta, harrastukset, siinä jotain kontaktimahdollisuuksia muihin nuoriin.

Kukaan ei käy kylässä ja poika aina kotona. On kokeillut harrastuksia. Ehkä pitää kokeilla jotain uutta.



ap

Mitä tekee vapaa-ajalla? Onko koulussakin yksin vai onko välitunnit luokkakavereiden kanssa. Olisiko kiinnostunut jostakin jutustaa, että aloittaisi uuden harrastuksen? Se ei ole myöhäistä 14-vuotiaana. Muista tukea pojan itsetuntoa.

Ehkä myöhemmissä opinnoissa on helpompi löytää samanhenkisisä kavereita. Fiksut ovat joskus peruskoululuokissa paitsiossa...

johonkin uuteen harrastukseen täytyy yrittää poika saada. Ja tosiaan, kokee yksinäisyyden suureksi ongelmaksi. Olen kyllä välillä miettinyt sitäkin, että kokeeko poika niin, että ystävän täytyy olla juuri täydellinen hänelle. Ei ole mikään jengissä kulkija.

Rauhallisille ja hiljaisille sopiva harrastus, ainakin isommilla paikkakunnilla on lapsia/nuoria paljon shakkikerhoissa mukana.

Oletteko jutelleet kaveruudesta ja ystävyydestä yleisellä tasolla? (Onko lapsella sosiaalisia taitoja ja kyky arvostaa monenlaisia ihmisiä?) Onko pojalla serkkuja tai sisaruksia? (Hehän voivat olla myös ystäviä.) Pitääkö hän kaunokirjallisuudesta? (Lukeminen voi korvata keskusteluseuraa.)

Ehkä myöhemmissä opinnoissa on helpompi löytää samanhenkisisä kavereita. Fiksut ovat joskus peruskoululuokissa paitsiossa...

peesi tälle. peruskoululuokissa jyräävät perustavikset, kateelliset ja ilkeät tyypit

mitä poika tekee koulun jälkeen ja viikonloppuisin?

johonkin uuteen harrastukseen täytyy yrittää poika saada. Ja tosiaan, kokee yksinäisyyden suureksi ongelmaksi. Olen kyllä välillä miettinyt sitäkin, että kokeeko poika niin, että ystävän täytyy olla juuri täydellinen hänelle. Ei ole mikään jengissä kulkija.

Toivottavasti ei tee siitä liian suurta ongelmaa, se hankaloittaa ihmisiin tutustumista.

Mites partio?

Voi kun osais auttaa, lapsesi vaikuttaa hyvältä miehenalulta. Ja toivottavasti pääsee ympyröihin, joissa ihmistä arvostetaan ajatuksiensa mukaan.

Mut muistakaa, että ystävien löytämiseen ei koskaan ole liian myöhäistä, elämä ei ole valmis sen paremmin 14- kun 40-vuotiaanakaan. Hyviin ihmisiin on mahdollista tutustua aina.

Koulumaailma on varmaan aika tyly ympäristö ajattelevalle ihmiselle, ja samanhenkistä seuraa voi olla juurikin sieltä laumasta vaikea löytää.

Tykkääkö se eläimistä? Tykkäätkö sinä?

Hankkikaa koira. Agility on todella hyvä harrastus nuorille, ToKoakin voi harrastaa. Koiraharrastus on todella hyvä harrastus josta sekä nuoret että vanhemmatkin ihmiset saa kavereita :)

Ja yläaste on kurja paikka hankkia kavereita. Porukat ovat jo muodostuneet, paha niihin on väkisin pyrkiä mukaan. Koulunvaihto on tietysti liian radikaalia tässä vaiheessa, mutta pidemmällä tähtäimellä jos aikoo lukioon niin voisi katsoa katsoa toista lähialueen lukiota uusin tyypein jos mahdollista. Tai jos aikoo ammattiopintoihin peruskoulun jälkeen niin sieltä löytyy samasta kiinnostuneita ihmisiä ja kavereita syntyy ihan itsestään.



Tähän hätään uusi harrastus toisi uusia tuttavuuksia. Olet saanutkin jo hyviä ehdotuksia, lisään vielä tähän itsepuolustuslajit, jotka sisältävät myös rauhaa ja henkistä puolta (esim. judo). Ehdota myös eksoottisempia harrastuksia, mitä mieleen juolahtaa..miekkailu? Tai onko hänellä kiinnostusta musisointiin, kitaransoitto tai rummut?



Ja koska teini on teini, hän helposti kohauttaa olkapäitään ja sanoo "emmätiiä". Älä tyydy siihen. Sano että haluat että hänellä on yksi harrastus, ja valitse näistä ehdotuksistani joku.



Ja vaikka ei olisikaan harrastusta, niin ihan varmasti, ihan taatusti hän tulee saamaan vielä ystäviä.

Poika on melko herkkä, ei mikään rämäpää, mutta tosi mukava luonne. Pärjää hyvin koulussa. Hänellä ei kuitenkaan ole yhtään ystävää. Miten tilannetta voisi lähteä purkamaan ja auttaa häntä? Isä ei ole kuvioissa mukana.

Kuulostaa mukavalta pojalta. Ja harmilliselta tilanteelta. Yläkouluikäiset todellakin ovat vähän paitsiossa ystävystymisissä, kun ryhmät ja kaveripiirit ovat niin rakentuneita jo. Lukioon/ammattikouluun meno on varmaankin yksi uusi vaihe, jossa voi uusia kavereita tulla. Ja voihan yhtäkkiä kuvioihin tulla mukaan se tyttöystäväkin... Varmasti tyttöjä viehättää luokan menestyjäpoika, mutta tätä poikatyyppiä lähestytään vasta myöhemmällä iällä.

Olisiko koulussa esim. tukioppilastoimintaa, johon voisi mennä mukaan? Siellä voisi olla samantyyppisiä henkilöitä. Harrastuksista partio on ainakin sellainen, jossa saa luontevasti kavereita. Joku mainitsi myös itsepuolustuslajit, jos joukkueurheilu tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Anna pojan järjestää "luokkabileet" kotonanne. Tai jotain vastaavaa. Onko poika sanonut, että luokassa olisi sellaisia tyyppejä, joihin haluaisi ystävystyä? Voiskohan sitä jotenkin harjoitella, miten otetaan kontaktia sillain rennosti?

Oletko jutellut luokanvalvojan kanssa?

Pojalla on vissiin rippikoulu vielä edessä? Siitä voisi luontevasti jatkaa isoseksi. Ainakin omana aikanani isoseksi valikoitui vastuullisia, kypsiä tyyppejä, joihin väkisin tutustui hyvin vuoden ja leirien kuluessa.

Pojan kanssa kannattaa jutella asiasta säännöllisesti, ohjata huomaamaan tilanteita, joissa ihmisiin on helpompi saada kontakti ja miten se kontakti otetaan. Olen itse huomannut, että kun vaan rohkeasti juttelee ja "tunkee seuraan" niin kyllä sitä pikkuhiljaa alkaa juttu luistaa.

Kitaransoitto voisi olla yksi kiva harrastus, ja sitä kautta bänditoiminta. Soittoporukat/kuorot on aivan mahtavia paikkoja löytää kavereita.

Etenkin rauhallisemmille pojille kuoro (!) on myöhemmin myös opiskelijaelämässä mainio tapa löytää kavereita ja vaimoja :D

Oma pikkuveljeni on ollut myös lähes aina ilman ystävää, ja koira on ollut hänelle sellainen henkireikä etten edes tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman koiran hankintaa. Koira on hankittu selkeästi hänelle. Koiran vuoksi hän kulkee koirapuistossa ja koiraharrastuksissa, jotka ainakin vievät pois sitä kotonaistumisaikaa.

Tsemppiä tilanteeseen. Onneksi olet huomannut tilanteen ja olet halukas ajamaan asiaa eteenpäin. Älä vaivu epätoivoon, sillä poikasi on juurikin siinä iässä jolloin kaverustuminen uusiin ihmisiin on vaikeinta.

sellainenkin, jossa saa jotain sosiaalisia kontakteja positiivisessa mielessä. Oma lapseni harrasti valokuvausta, ja vaikka siinä harrastusyhdistyksessä, jossa hän kävi aika ajoin, ei ollut samanikäistä porukkaa, niin siitä kuitenkin näki, että hänelle teki hyvää olla välillä sellaisessa porukassa, joka oli kokonaan koulun ulkopuolista toimintaa ja irti niistä piireistä.



Ehkä jokin tuontyyppinen? Ja seurakuntakaan ei ole huono vaihtoehto, kannattaa vaan etukäteen vähän selvitellä, että kuinka kiihkouskovaisia paikalliset nuorisotyöntekijät ovat, suurin osa on hyvää porukkaa, mutta pari tuomitsevaa tapausta sattuu aina mukaan.

Ja miksi ne loppuu?



Mitä jos kokeilisitte semmosia joista lapsi voi saada elämyksiä?



Miten olis partio?

Tai kitaran soittaminen? Tai joku muu musiikki?

Entä sirkus?

Tai uinti?

Ehkä kerhotoiminta?

Tai näytteleminen?



Miten isän puuttuminen tähän kuuluu? Vaivaako se lasta?

astrologia?

suunnistus?

Minun pojalla ihan sama ongelma, Olisiko hyvä idea tutustua? e-mail elenakorpela@gmail.com

Voih, sama tilanne täälläkin :/ Poikamme on sosiaalinen ja kuulemma koulussa on kavereita, opettajien mukaankin, mutta vapaa-ajalla ei kukaan käy ja ns. tippuu porukasta pois. Pojallani on lievästi puheen kehityksessä ollut ongelmia, ja luulen että tällä on merkitystä. Puheessa on vielä välillä "taivutus virheitä"

Murehdin poikani puolesta :(