Mikä neuvoksi kun 14-vuotiaalla pojalla ei ole yhtään ystävää?

Vai että herkkä. Sitten aika vähän on tehtävissä ennen kuin poika miehistyy itsekseen ja on muuttanut pois kotoa. Ota huoleti, nuo molemmat tapahtuvat ennen pitkää. Itse olin nuorena herkkä, ja myös yksinhuoltajaäidin kasvatti. Sitten vuosi kerrallaan lakkasin olemasta herkkä, ja mikä tärkeintä, lakkasin kuuntelemasta äitiäni. Äidin homma on hoitaa ruoka pöytään, poika itse hommaa kaverit, jos hommaa.



Miehen malli olisi tärkeä, ihan että olisi joku joka opettaa käytännön asiat kuten auton renkaan vaihtamisen yms. miehen työt, ettei niitä tarvitse netistä urkkia tai muilta kysellä. Tavallaan hävettää vieläkin kun kukaan ei opettanut nuorena, enkä edes tiedä miksi hävettää! Kieltäisin lailla äiti-poika yksinhuoltajataloudet, jos sellainen jotenkin käytännössä olisi mahdollista. Pyydän kommenttia anteeksi jos pojan isä on kuollut.



Sanonpahan vain... minä otin murkkuna äitini neuvoja vastaan miten kohdella kavereita. Kappas, nyt minulla ei ole kavereita, paitsi ne muutamat joihin en soveltanut äitini "neuvoja". Kokemani mukaan, 1/4:sta äiti-poika yksinhuoltajatalouksista pojasta kasvaa kunnioitettava mies jolla on paljon ystäviä. Minä en ole se 1.



Mies 32v.