Pitäisi jo luopua ajatuksesta, että parisuhde on jokin normi/päämäärä ja sinkkuus poikkeama/väliaikainen tila

Tuntuu jotenkin hullulta että ollaan huolissaan kun nuoret ei enää pariudu. Miksi pitäisi? Moni on tyytyväinen ja onnellinen itsenäisenä.

Ennemmin pitäisi valmistaa lapsia ja nuoria siihen että he pärjäävät omillaan. Ettei edes puhuta "sitten kun sulla on tyttöystävä/vaimo..." vaan ennemmin "jos sulla on joskus..."