Yksi esimerkki tältä viikolta: Keskusteltiin töissä kahvipöydässä lasten harrastuksista. Sanoin, että oman lapsen harrastuksessa on ikävän paljon niitä, joiden vanhemmille harrastus on hirveän tärkeää ja treenauttavat lapsiaan ihan liikaa suhteessa ikään (9-11v). Totesin siinä, että kyllähän ne lapset sitten pärjäävät kisoissa ja se juuri tuntuu olevan näille vanhemmille tärkeintä. Yksi työkaveri sitten naurahti, että olen vain kateellinen, kun lapseni ei ole yhtä hyvä. Miksi tämä on aina ensimmäinen oletus?

Ps. en ole kateellinen. Minusta vaan lapsella kuuluu tuon ikäisenä olla muutakin elämää kuin treenit. Varsinkin kun ei ole mikään varhaisen erikoistumisen laji.

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi