Kuinka paljon siedätte suhteessa pieniä loukkauksia?
Tai tapailuvaiheessa että jatkatte silti, paljonko epäsensitiivisyyttä esim itselle tärkeitä asioita kohtaan
Kommentit (45)
En yhtään. En näe siihen mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. En näe siihen mitään syytä.
Siis tää. Ei oo mitään syytä sietää keneltäkään loukkauksia, isoja tai pieniä.
Aikani siedän, kunnes mies rupeaa näyttämään silmissäni täytenä idioottina.
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Tapailuvaiheessa ei varsinkaan yhtään. Jos jo siinä kohtaa osoittaa tuommoisia merkkejä niin ei se ainakaan paremmaksi mene suhteessa. Eikä tuollaiset kyllä kuulu terveeseen parisuhteeseenkaan, kuka haluaisi loukata rakasta kumppaniaan? Ei edes suutuspäissään tai humalassa voi syytää mitä tahansa.
Joskus toinen loukkaa vahingossa. Sitä siedän kerran, sanon siitä ja ei se sitten toistu. Tahallaan loukkaamista en siedä eikä ole tarvinnut sietää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Vaihdetaan miestä niin monta kertaa että löytyy kunnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Niin että olen vain fiksujen empaattisten miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. En näe siihen mitään syytä.
Samaa mieltä, että tarkoitukselliset loukkaukset eivät kuulu mihinkään suhteeseen.
Ei ne koskaan ala heti alussa vaan vasta sitten kun on enemmän sitouduttu. Jotkut kyllä tekee sen virheen että näyttää todellisen karvansa heti, silloin tapailu loppuu heti ekaan typerään kommenttiin.
Mulla itselläni on sellainen, no, naljaileva huumori, ja moni kumppani on kärsinyt siitä. Otan sen nykyisin itse puheeksi heti tutustuttaessa ja sanon, että minulle pitää kertoa heti jos sanon jotakin mikä tuntuu pahalta, koska se ei missään nimessä ole minun tarkoitukseni. Mutta jostakin syystä kumppanit eivät sano. Minun huumorini ei koskaan kohdistu toisen ulkonäköön, seksuaalisuuteen tms. mielestäni arkoihin paikkoihin.
Itse taas olen sietänyt suhteissa vaikka millaista suoraa loukkaamista, mutta yrittänyt aina selittää kaiken huumorilla. Vaikka mies haukkuisi miksi löysätavaraiseksi lumpuksi. No, olen ainakin huomannut että noista miehistä pääsee eroon kun ei esitä kovista vaan itkee, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Niin että olen vain fiksujen empaattisten miesten kanssa.
Ovat aluksi lämpimiä paljon hyvää sitten tulee joku piikki
Ap
Wth, ei yhtään, tietenkään. Jos ei löydä loukkaamatonta niin sitten ollaan ilman. Ei mies ole pakollinen asuste.
Oltiin oltu yhdessä jo muutama kuukausi, lähdin lomalla siskolleni kylään ja pyysin poikakaveriani mukaan, ei halunnut ja kiukutteli jos minä lähden. Päätin kuitenkin lähteä yksin jos ei tule mukaan, lähtöpäivänä sitten sen ääni muuttui kellossa ja änkytti lähtevänsä myös. Mutta sen viikonlopun kiukutteli eikä puhunut mulle mitään ja vältteli läheisyyttäkin, halveksien töni mua läheltään pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Niin että olen vain fiksujen empaattisten miesten kanssa.
Ovat aluksi lämpimiä paljon hyvää sitten tulee joku piikki
Ap
Älä katso vain sitä miten kohtelevat sinua vaan miten kohtelevat muita ja puhuvat muista, perhettään, ystäviään, tuntemattomia jne.
Jos joku puhuu pahaa muista tai on epäystävällinen tuntemattomille niin hän on luultavasti joskus sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla itselläni on sellainen, no, naljaileva huumori, ja moni kumppani on kärsinyt siitä. Otan sen nykyisin itse puheeksi heti tutustuttaessa ja sanon, että minulle pitää kertoa heti jos sanon jotakin mikä tuntuu pahalta, koska se ei missään nimessä ole minun tarkoitukseni. Mutta jostakin syystä kumppanit eivät sano. Minun huumorini ei koskaan kohdistu toisen ulkonäköön, seksuaalisuuteen tms. mielestäni arkoihin paikkoihin.
Itse taas olen sietänyt suhteissa vaikka millaista suoraa loukkaamista, mutta yrittänyt aina selittää kaiken huumorilla. Vaikka mies haukkuisi miksi löysätavaraiseksi lumpuksi. No, olen ainakin huomannut että noista miehistä pääsee eroon kun ei esitä kovista vaan itkee, jos siltä tuntuu.
Jos ei ole sun tarkoitus, nin minkä ihmeen takia naljailet?
Sillä tavalla hiljaa ja passiviisesti en vain siedä asioita juurikaan, koska sillä tavalla ne vaan kertyy katkeruudeksi sisälle. Mutta ihmiset, myös minäkin, on vajavaisia ja joskus voi tulla ihan tiedostamattakin sanottua jotain typerää. En minä heti jättämässäkään ole tietenkään, jos joku sanoo jotain loukkaavaa. Mutta otan heti puheeksi sen, miltä minusta tuntui, että sanottu loukkasi minua. Riippuu miten toinen suhtautuu, kuinka paha asia se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti? Miten löydätte miehiä jotka eivät loukkaa?? :'( :'D
Ap
Niin että olen vain fiksujen empaattisten miesten kanssa.
Ovat aluksi lämpimiä paljon hyvää sitten tulee joku piikki
Ap
Älä katso vain sitä miten kohtelevat sinua vaan miten kohtelevat muita ja puhuvat muista, perhettään, ystäviään, tuntemattomia jne.
Jos joku puhuu pahaa muista tai on epäystävällinen tuntemattomille niin hän on luultavasti joskus sinullekin.
Toisaalta 99% ihmisistä joskus puhuu pahaa muista, ei jäisi paljoa vaihtoehtoja jos olisi ehdotonta että täytyy aina puhua kaikista vain hyvää ja ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla itselläni on sellainen, no, naljaileva huumori, ja moni kumppani on kärsinyt siitä. Otan sen nykyisin itse puheeksi heti tutustuttaessa ja sanon, että minulle pitää kertoa heti jos sanon jotakin mikä tuntuu pahalta, koska se ei missään nimessä ole minun tarkoitukseni. Mutta jostakin syystä kumppanit eivät sano. Minun huumorini ei koskaan kohdistu toisen ulkonäköön, seksuaalisuuteen tms. mielestäni arkoihin paikkoihin.
Itse taas olen sietänyt suhteissa vaikka millaista suoraa loukkaamista, mutta yrittänyt aina selittää kaiken huumorilla. Vaikka mies haukkuisi miksi löysätavaraiseksi lumpuksi. No, olen ainakin huomannut että noista miehistä pääsee eroon kun ei esitä kovista vaan itkee, jos siltä tuntuu.
Jos ei ole sun tarkoitus, nin minkä ihmeen takia naljailet?
Koska mä kai koen sen hyväntahtoisena, vilkkusilmäisenä huumorina. Tavallaan minun on vaikeaa antaa edes esimerkkejä, koska itse en niitä tilanteita huomaa. Vasta suhteen lopulla tulee täyslaidallinen, että kun olen naljaillut ja ilkeillyt koko ajan.
Uskon että kyse on tilanteista, joissa mainitsen toiselle pilke silmäkulmassa jostakin piirteestä, jota pidän hauskana ja mielenkiintoisena, mutta hän tulkitsee sen jostakin ilmeestä tai äänensävystä johtuen ilkeänä huomautuksena.
Tuntuu että mies loukkaa kaikkea mistä itse kokee alemuutta epävarmuutta uhkaa