Olenko joku superautisti, vai onko muilla autisteilla yhtä hankalaa?

Sitten se ystävyys ei toimi hyvin, jos toinen puhuu kummia. Ei muillakaan ole ärsyttävää seuraa. Vaihda seurasi tai oma on parasta. Kommunikoida voi muuallakin.

Mä kestän suht hyvin läheisten ihmissuhteiden aiheuttamaa mahdollista kuormitusta, mutta olenkin työkyvytön niin mulla ei tule kuormitusta sitä kautta. Kumppani (autisti myös) käy töissä, niin se on jatkuvasti kuormittuneempi, niin kestää huonommin arjessa tulevia yllätyksiä, suunnitelmien vaihtumista jne. 

Se ei ole autismia, jos siitä ärsyyntyy kun sovittuja asioita muutetaan koko ajan. Sulla on ilmeisesti jokin pakkomielle asiasta. 

esimerkkinä: sovittu tapaaminen ma klo 11, mutta toinen siirtää sitä koko ajan. Vähemmästäkin toinen ärsyyntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Sitten se ystävyys ei toimi hyvin, jos toinen puhuu kummia. Ei muillakaan ole ärsyttävää seuraa. Vaihda seurasi tai oma on parasta. Kommunikoida voi muuallakin.

Ei se ehkä ihan noin mene. Seuran ei tarvitse sinänsä olla mitenkään ärsyttävää, vaan kaikenlaiset suunnitelmien muutokset jne. on vaan autisteille tosi vaikeita. 

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole autismia, jos siitä ärsyyntyy kun sovittuja asioita muutetaan koko ajan. Sulla on ilmeisesti jokin pakkomielle asiasta. 

esimerkkinä: sovittu tapaaminen ma klo 11, mutta toinen siirtää sitä koko ajan. Vähemmästäkin toinen ärsyyntyy. 

Niin mut kun ap on autisti, niin hänellä varmaan suunnitelmien muutosten aiheuttama ahdistus kohtuu autismista. 

Jollain tasolla kyllä tiedostan, ettei tämä ystävyys toimi kun olemme sen verran erilaisia persoonia, ja hän on aivan liian impulsiivinen ja arvaamaton minun henkisille sietokyvyilleni. Mutta jotenkin sitä on hankala mitenkään lopettaakaan. Olen pari kertaa yrittänyt viilentää välejä, mutta hän jotenkin onkii minut aina takaisin. AP

Siinä tulee se suurin ristiriita autistisen ja ns. ei autistisen ihmisen välillä. Maailmaan kun mahtuu paljon näitä ns. kirjoittamattomia sääntöjä, mitkä voivat olla haastavia ja mahdottomia autistiselle henkilölle. Hän kokee, että muut toimivat epäloogisesti ja järjenvastaisesti (mitä se tavallaan voi hyvin myös joskus olla). 

On muuten tutkittu, että autisminkirjon henkilöt keskenään kommunikoivat helpommin keskenään ja ns. ymmärtävät toisiaan paremmin. Esim. vertaistoiminnan parista voisi löytyä joku toinen autisminkirjolla oleva, jonka kanssa jaat yhteiset mielenkiinnon kohteet ja voisit ystävystyä häneen. Toki ei kannata lopettaa ystävyyttä ns. neurotyypillisiinkään.

Tsemppiä!

Mammojen itsediagnoosit ovat hauskinta luettavaa. Ap ei edes tiedä mitä autismi tarkoittaa.

Opettele olemaan takertumatta lillukanvarsiin. Eli kun joku sanoo, että joku asia tapahtuu tavalla a, niin supista sanomaa päässäsi siten, että sinulle on sanottu, että joku asia tapahtuu jollakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten se ystävyys ei toimi hyvin, jos toinen puhuu kummia. Ei muillakaan ole ärsyttävää seuraa. Vaihda seurasi tai oma on parasta. Kommunikoida voi muuallakin.

Ei se ehkä ihan noin mene. Seuran ei tarvitse sinänsä olla mitenkään ärsyttävää, vaan kaikenlaiset suunnitelmien muutokset jne. on vaan autisteille tosi vaikeita. 

Taviksille suunnitelmien muuttuminen voi olla myös vaikeaa, esimerkiksi joku on ehdottanut Tokmannille menoa mutta yhtäkkiä se toinen haluaakin Ikeaan. Se on ihmisille ihan normaali piirre. Paitsi peruuntuminen ehkä ei ole aina huono asia tavikselle. Tai ei sovi niitä liiaksi tai ollenkaan. 

En koe olevani autisti kun raivostuttaa suunnitelmat jotka muuttuu koko ajan, kyllä töissäkin v***taa sellainen, jotain sovitaan ja kohta on muuttunut kun joku autisti alkaa säätämään

Vierailija kirjoitti:

Mammojen itsediagnoosit ovat hauskinta luettavaa. Ap ei edes tiedä mitä autismi tarkoittaa.

Nämä tällaiset "minä tiedän kaiken mutta enpä kerrokaan teille" on kyllä parhaita.

Sähköautoautistit ovat surkeimpia otuksia.

Osaat lukea ja kirjoittaa, oletettavasti myös puhua. Et ole siis syvästi autistinen. Vai tarkoitatko superautistilla hyvin pärjäävät? 

Ihan tavallinen 100% autisti. Ei ole mitään superautisteja, lievästi autisteja, syvästi autisteja, vaan olemme kaikki kirjolla olevat ihan täysin 100% autisteja. Osa meistä pystyy kestämään paremmin nenttien kanssa toimimaan ja olemaan, mutta se ei tee yhtään vähemmän autistia.

Muutoksissa tuo kuormitus on minullakin todella paha, toivoisin kestäväni niitä paremmin, varsinkin kun lähinnä lamaannun. Vertauskuvallisesti, ajelen tyytyväisenä autolla tietä pitkin ja oletan että muutkin sovitusti ajavat sääntöjen mukaan, sitten joku ajaa rinnalle ja työntää minut pois tieltä ojaan katolleni. Siinä yritän pää alapäin turvavöissä roikkuen tajuta miksi ihmeessä joku halusi tehdä niin. Se että hälytysajoneuvo tulee poikkeuksena sotkemaan tavallista ajeluani, ei kuitenkaan suista minua tieltä, eli jos joku sairastuu, niin siitä johtuvat muutokset suunnitelmissa on ikäviä, mutta täysin ymmärrettäviä.

Mutta sellainen täysin turha lupausten pettäminen. Siihen ei ymmärrykseni riitä. Jos on sovittu Tokmannille menosta ja sinne on alunperin ollut molemmilla asiaa, niin millä perusteella voi toisen tarpeen ohittaa, kun haluaakin Ikeaan. On ok, jos sielä Ikeassa on joku tietty asia, mikä pitäisi käydä ostamassa, mutta sovitusti käydään ensin Tokmannilla ja sitten jos on aikaa, mennään yhdessä Ikeaan tai sinne Ikeaan halunnut menee yksin, jos on jo muuta tekemistä Tokmannilla käynnin jälkeen.

Täytyy sanoa että autistiporukalla shoppeilemassa käynti on mukavaa. Mennään sovitusti, kukaan ei keksi mitään ylimääräistä. Kaikki olemme toki kuormittuneita, lähinnä niistä muista liikkeellä olevista ihmisistä, mutta kaikilla on kuitenkin hyvä mieli. Onhan se aika ristiriitainen tunne, kun on yhtäaikaa romahtamispisteessä, mutta hyvällä mielellä sitli.